Kesäinen Örön retki

 Näin sateisella ja harmaalla säällä on  mukava muistella menneen kesän kauniita, lämpimiä päiviä . Viime kesänä  toteutimme pitkään mielessä olleen Örön retken. Örö on avattu kävijöille vuonna 2015 oltuaan sitä ennen sotilasalueena . Saarella on ainutlaatuista ja herkkää luontoa eikä siellä saakaan kuljeksia ihan missä sattuu. Luontopolkuja pitkin pitää kulkea, jotta harvinaiset lajit saavat kasvaa rauhassa. 

Menimme asuntoautolla perjantaina Kasnäsin karavaanarialueelle . Lauantaina lähdimme Wilson charterin veneellä Örön saarelle. Merimatka kestää noin tunnin. 

Sää oli upea, jopa helteinen. Merimatkalla onneksi saimme istua varjossa, veneen perällä. Merestä roiskuvat pisarat vilvoittivat . Keli oli uskomattoman tyyni. 

Meillä oli kyseessä päiväretki, mutta Örön saarella voi myös yöpyä. Sellainen ajatus alkoi kyllä kiehtoa mieltä. Pitänee toteuttaa joskus. Majoituksista lisää TÄÄLLÄ.

Päiväretken aikanakin ehtii yhtä sun toista. Me päätimme tällä ensimmäisellä Örön käynnillä kävellä saaren eteläpuolella. Polkupyöriäkin siellä voi vuokrata ja ajella niillä hiekkatietä pitkin.  Pyörällä ei ihan joka polulle pääse, mutta voi fillaroida Lyhyttä ikävää tietä tai Pitkää ikävää tietä pitkin ja jalkautua sitten eri poluille. 

 Örössä astui kuin eri maailmaan . Olo oli kuin olisi etelän mailla ollut tai jossain elokuvassa. Ei ollut edes ruuhkaa , on kuitenkin sen verran kokoa saarella ettei mitään tungosta tullut. Linnun laulua, hiljaisuutta. Ihan mahtavaa. 

Saarella kasvaa harvinainen Lännenkylmäkukka. Sitä ei kasva Suomessa missään muualla kuin Örössä. Nythän kukinta oli ohi, mutta pitihän tuo harvinaisuus kuvata silti. 

Rannoilla kasvaa myös merikaali, jota ei kovin laajalti Suomessa esiinny. Myös merivehnää, hietikkosaraa ja rantakauraa kasvaa Örön rannoilla. 

Ylempänä siis merikaali . hauskan näköinen kasvi ja sitä kasvoi rannoilla runsaasti. 

Näistä muista en nyt osaa sanoa mikä on mikä. 

Rantakauraa tai merivehnää. :D 

Maisemat olivat kyllä erittäin kauniita. Kyllä siellä saisi aikaa kulutettua, joten sitä yön yli - retkeä pitää vakavissaan harkita 

Niityillä oli hurjan paljon perhosia. Kuulemma Örön saarella elää joitain harvinaisuuksiakin.  Minä en perhosia sen kummemmin tunne, joten en tiennyt minkälaisten siivekkäiden perässä olisi pitänyt kameran kanssa kulkea. 

Muun muassa TÄÄLLÄ aiheesta lisää. 

Kuulemma käärmeitäkin olisi paljon, mutta meidän reitille ei niitä (onneksi) osunut. 

Tästä kun lähdimme kevyesti nousemaan, niin olo oli ympäristön ja helteen vuoksi kuin olisi ollut kaukana etelän mailla. 

Lampaitakin saarella oli ympäristön hoidossa. Lehmiäkin siellä on (ylämaan karjaa) , mutta me ei nähty yhtään. 

Tosin ei menty sille polulle, joka johti lehmien aitauksen läpi, joten ehkä ne siellä jossain olivat. 

Kun tuota yllä olevaa tietä käveli ylös niin sieltä avautui aivan huikeat maisemat. Horisontissa näkyy Bengtskärin majakka. 

Maisemissa ei ollut moitteen sijaa. Rakennukset olivat kauniita punamultaisia rakennuksia. 

Tämäkin rakennus on sellainen, josta voi varata yöpymispaikan itselleen. 

Kierroksen lopuksi istuimme satamassa olevan Rantakuppilan terassille nauttimaan kylmät juomat ja odottamaan laivaa. 

Satamassa oli paljon pienveneitä. Paikka olikin tuulensuojainen ja kaunis. 

Minulla on joka paikasta tapana kerätä esitteitä . Tämä oli hyvä opaslehtinen . Tätä sai  Örön saarelta . 

Suosittelen lämpimästi Örön reissua. Aiomme ensi kesänä mennä uudelleen , ainakin päiväreissulle. Kierrämme tällä kertaa saaren pohjoispuolen. Tosin se yön yli - reissukin kovasti kiinnostaa. Voin vaan kuvitella millainen on auringonlasku täällä. Ja se öinen hiljaisuus. 

Kannattaa etukäteen lukea saaresta, jotta tietää mitä kaikkea siellä on ja kuinka ainutlaatuinen saari on kyseessä. Näin käynnistä saa mielestäni enemmän irti. 

Suklaa-tahinikeksit

Jotain tarkoitusta varten olen ostanut kaappiin purkillisen tahinia. Sehän on seesaminsiemenistä tehty  , runsaasti öljyä sisältävä tahna. En muista miksi tahinin alunperin ostin, mutta löytyihän sille googlettamalla monia käyttökohteita.

Otin ensimmäisenä testiin pikkuleivät, jotka sisältävät tahinia. Viimeistä murua myöden - blogista  löytyi mielenkiintoinen resepti. 

Tahinikeksit 

Mielenkiinnolla odotin lopputulosta. Ja kylläpä olivatkin maukkaita. Suklaan lisäksi näissä oli sellainen halvaan vivahtava maku. Nams mums. Laitanpa tähän vielä reseptin , jonka Viimeistä murua myöden bloggaaja on kehittänyt .

TAHINIKEKSIT 

50g huoneenlämpöistä voita
½ dl tahinia
1 dl sokeria
1 luomukananmuna + 1 keltuainen
½ tl vaniljasokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/4 tl ruokasoodaa
1/4 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
100g rouhittua tummaa suklaata

1. Vaahdota margariini / voi, tahini ja sokeri. 

2. Sekoita loput ainekset joukkoon yllä mainitussa järjestyksessä. 

3. Nosta taikina jääkaappiin parista tunnista vuorokauteen. Tai pyörittele valmiiksi palloja , litistä vähän ja nosta pakastimeen. Minä tein näin, koska halusin keksit paistaa samana päivänä vielä. Annoin niiden olla pakastimessa ehkä jotain 1,5 - 2 tuntia . Keksit voi myös paistaa heti, mutta alkuperäisen reseptin mukaan rakenteesta ei tule yhtä hyvää.

4. Paista 175 asteessa 8-10 minuuttia. Anna jäähtyä . 

Viimeistä murua myöden-blogissa  on myös ohje miten näistä saa tehtyä vegaaniversion. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin lisäksi kuivattuja karpaloita, mutta minä jätin ne laittamatta. Halusin ihan suklaakeksejä ja tiesin , että jos laitan karpaloita niin keksit eivät maistu lapsenlapsille. Suklaa-tahiniversiona maistuivat erittäin hyvin. 

Täytyypi näitä toistekin tehdä. Tahinia jäi vielä reilusti. Tosin olen löytänyt monta muuta mielenkiintoista reseptiä, johon voisi tahinia käyttää. 

Johonkin hummukseen ehkä olin sitä alunperin ajatellut . Hummus jäi silloin tekemättä, mutta kyllä tuo tahini sen verran mukavan makuista on ainakin minun suuhun, että tulee sitä jatkossakin käytettyä. 

Porkkanakääretorttu

 Uusimmassa Leivotaan-lehdessä oli maukkaan näköinen ja kuuloinen porkkanakääretortun ohje. Ja koska porkkanaa omassa maassa kasvaa, niin tokihan tätä kääretorttua piti tehdä. 

Olihan tämä herkkua! Mehevää ja makoisaa. Laitan vielä tähän reseptin .

Porkkanakääretorttu 

Pohja :

noin 1 1/2 dl (100 g) vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1/2 tl jauhettua inkivääriä

1/2 tl suolaa

3 isoa kananmunaa

noin 1 1/3 ( 110 g) dl sokeria

2 rkl auringonkukkaöljyä ( laitoin rypsiöljyä)

1 tl vaniljauutetta ( laitoin vaniljasokeria)

2 isoa porkkanaa

1/2 dl tomusokeria 

Täyte :

2 dl tomusokeria ( 125 g)

225 maustamatonta , huoneenlämpöistä tuorejuustoa

75 g huoneenlämpöistä voita

1 tl vaniljauutetta ( laitoin vaniljasokeria)

1. Kuumenna uuni 190 asteeseen. Leivinpaperoi ja voitele uunivuoka (noin 23 x 32 cm).

2. Sekoita yhteen vehnäjauhot, leivinjauhe , mausteet ja suola.

3. Kuori porkkanat ja raasta ne hienolla terällä. Vatkaa munat ja sokeri paksuksi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää öljy, vaniljauute ja porkkanaraaste vaahdon joukkoon. Kääntele sekaisin.

4. Kääntele jauhoseos taikinaan. Lusikoi taikina leivinpaperoidulle pellille. Levitä taikina reunoja myöten.

5. Paista pohjaa 10-14 minuuttia. Asettele leivonpaperi alustalle ja ripottele sen pinnalle sokeria. Kumoa torttupohja paistopinta sokeroitua leivinpaperia vasten. 

6. Täyte. Vatkaa kaikki täytteen aineet kuohkeaksi kreemiksi. Levitä täyte torttupohjalle. Kääri rullalle.

7. Kääri torttu tiukasti muovikelmuun ja nosta jääkaappiin aikakin tunniksi. 

8. Koristele halutessasi. 

Minä en sen kummemmin koristellut. Omaan kahvipöytään tuli , niin laiskuus iski enkä jaksanut enää koristella.