Ostimme asuntoautoon eräänä kesänä pienen uunin. Kovin paljon se vapautti ruokailuakin, koska vaihtoehtoja tuli hellalla valmistettujen ruokien lisäksi roimasti lisää. Ja nyt voi reissussa leipoakin!
Kesällä 2020 uunin ostimme. Sille kesälle osui sateisia päiviä Manamansalossa ollessa ja siellä autossa sateessa istuessa sanoin miehelle, että "voispa edes leipoa". Ajatus jäi muhimaan ja aloimme isommissa kaupoissa käydessä katsastaa josko löytyisi sopiva uuni. Vaasan Citymarketista se löytyi ja on ollut ahkerassa käytössä aina reissatessa.
Viime kesänä oli luksusta , kun sai itse poimituista hilloista leipoa piirakkaa. Kyllä osasikin maistua taivaallisen hyvälle! Tosin tässä kuvassa olevassa piirakassa on mustikoitakin, koska vasta myöhemmin löytyi kunnon hilla-apajat.
Jollekin tämä marja on lakka ja googlettamalla löytyi vielä suomuurain. Googlen mukaan suomuuraimeksi tätä sanottaisiin "etelämpänä", mutta minä sanon tätä hillaksi. Jos hillosta puhutaan , niin silloin sanon lakkahillo. :D
Tykkään kerätä marjoja muutenkin, mutta usein en ole hillaa kerännyt. Lapissa oli niin hienoa kerätä sitä, koska kun vaan oikea suo löytyi niin hillaa oli paljon. Ja se rauha ja hiljaisuus.
Oivoi , tulee ihan vesi kielelle näitä katsoessa. Nämä kuvan marjat löytyivät Ranua - Kuusamo väliltä . Sen kun vaan poikkesimme eräälle suolle ja kyllähän niitä siellä oli vaikka kuinka paljon.
Suolla oli niin hiljaista ja rauhallista. Jos ei ota huomioon hyttysten ininää. Oli niitä jonkun verran , mutta ei mitään satoja sentään. Hirvikärpäshatut olivat käytössä :)
Tosin kun tällaisen jäljen näin, niin tuli jokseenkin kiire takaisin autolle päin. Tämä jälki tuli eteen Sallasta lähdettyämme Kuusamon suuntaan . Pysähdyimme levähdyspaikalle ja otimme suunnan kohti metsää ja suota. Venäjän raja ei ollut kovinkaan kaukana, joten lieneekö tämä jäljen jättänyt eläin tullut sieltä erämaista Suomen puolelle. Satuin olemaan yksin jäljen nähtyäni, mies oli lähtenyt hieman eri suuntaan. Kyllä sitä voi olla ihminen hölmö pelästyessään. Mielikuvitus lähtee laukalle ja kun mies ei vastannut minun huhuiluun, niin olin jo varma, että karhu on hänet vienyt. Säntäsin vauhdilla autolla ja huhuilin siellä taas. Löysin miehen sitten lopulta toiselta puolen tietä.
Muffinseja on myös reissussa helppo leipoa.
Mustikkaiset muffinit, kuinkas muuten . Marjoja tuli kerättyä jonkun verran. Tosin ihan käyttötarpeeseen vaan vaikka olisi tehnyt mieli kerätä monta ämpärillistä. Oli kuitenkin sen verran pitkä matka kotiin etteivät välttämättä olisi säilyneet kovin hyvin. Ei ainakaan mustikat. Kuulemma hilla säilyy paremmin.
Aina kun luuli, että kohta ollaan huipulla, niin eiköhän vaan taas matka jatkunut kivikkoista polkua ylöspäin.
Viivyimme huipulla tovin jos toisenkin vaikka sää olikin melko kolea. Oli jotain 16 astetta lämmintä ja huipulla oli kova tuuli. Tyttäret ihmettelivät 30 asteen helteissä kotikulmilla, kun lähetimme heille huipulta kuvan, jossa meillä on pipot päässä ja käsineet kädessä.
Kyllä näitä maisemia olisi katsellut vaikka kuinka pitkään. Jylhää, upeaa luontoa.
Paluumatkalla alas bongasimme kiirunan. Hyvä suojaväri sillä. Ensin katsoin, että miksi ihmeessä tuo kivi liikkuu .
Mainittakoon vielä, että saapumispäivänä ( ennen Saanalle kapuamista) kävimme Kilpisjärven retkeilykeskuksen ravintolassa syömässä. Yleensä kokkaamme autossa, mutta synttäreiden kunniaksi kävimme oikein ravintolassa. Otin nieriää puikulaperunoiden kera ja oli kyllä huikean hyvää.
Ajatuksena oli alunperin olla Kilpisjärvellä pidempään, mutta sateinen ja kylmä sää sai meidän liikekannalle Saanan reissun jälkeen. Säätiedotuksen mukaan samanlaisia sateita oli jatkossakin luvassa, joten emme jääneet odottelemaan parempia kelejä.
Saana oli meidän pääkohde tällä reissulla ja sen toteutimme. Sen jälkeen olikin suunta ihan sinne minne mieli tekee. Yritimme lähetä sateita karkuun, mutta jotenkin tuntui, että sadepilvet tulivat perässä :D
Yllä vielä Kilpisjärven seurakuntaa .
