tiistai 23. marraskuuta 2021

Yön yli sämpylät


 Meillä oli isänpäivänä brunssi . Tein mm. tällaisia "yön yli sämpylöitä". Taikina siis tehtiin illalla jääkaappiin ja aamulla vaan paistettiin sämpylät. Kätevää etten sanoisi!


Ajattelin, että saattaisivat kuivua äkkiä, mutta ei käynytkään niin . Olivat vielä kahden päivän päästä ihan maukkaita ja meheviä. Näitä on kätevä tehdä vaikka viikonloppuna. Saa aamulla tuoreita sämpylöitä. Resepti löytyi Ruoka ja koti - sivuilta .

Yön yli sämpylät / noin 14 kpl :

6 dl vehnäjauhoja

3 dl kaurahiutaleita

1 pussi kuivahiivaa

1,5 tl suolaa

5 dl vettä

0,5 dl öljyä

1.  Mittaa jauhot, kaurahiutaleet, kuivahiiva ja suola suurehkoon kulhoon. Sekoita. Taikina kohoaa noin kaksinkertaiseksi.

2. Lisää vesi, käytä viileää vettä. Lisää myös öljy. Sekoita ainekset keskenään esimerkiksi lusikalla. Taikinaa ei tarvitse vaivata. 

3. Peitä kulho tiiviisti kulholla. Anna taikinan seistä jääkaapissa noin 12-14 tuntia. 

4. Aamulla : Laita uuni kuumenenmaan 250 asteeseen. 

5. Ota taikinasta kahden lusikan avulla kasoja pellille leivinpaperin päälle. Älä vaivaa tai sekoita, jotta kuohkeus säilyy.

6. Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita.

Sämpylät voi paistaa myös yhdellä pellillä jos ei haittaa, että ne ovat kiinni toisissaan. Taikinaan voi lisätä siemeniä tms. 

Etittäin käyttökelpoinen resepti. Teen varmastiu uudelleenkin. Joskus on kiva vähän oikaista , nämä ovat nopeasti valmiita. 






tiistai 16. marraskuuta 2021

Vanhan ajan pikkuleivät

 Olen aikoinaan Fiskarsin kirpputorilta ostanut keittokirjan nimeltä "Keittokirja äideille ja  tyttärille". Alkuperäinen painos on vuodelta 1914. Minun kirjani on kolmas painos tästä.



 Kirja sisältää aivan ihania vanhan ajan reseptejä! Aika ajoin olen kirjaa selaillut ja miettinyt, että näitä reseptejä pitää itse "herättää henkiin".  Nyt testasin sieltä ensimmäistä reseptiä. Pikkuleivät pääsivät testiin.




Kirjoitan tähän alle reseptin siten kuin se kirjassa on .

Sydämet

2 munaa 

140 g sokeria

140 g voita ( puolet saa kernaasti olla kasvivoita)

300 g vehnäjauhoja

vähän sitruunanmehua tai 1/2 teelusikallista hienoksi survottua vaniljaa 

1 pieni teelusikallinen hirvensarvisuolaa

1 dl makeita manteleita ja 2 ruokalusikallista tai enemmän karkeaksi survottua sokeria (sydämien sirostamiseksi)

Pesty voi ja sokeri hierotaan kuohkeaksi vaahdoksi. Munat vispilöidään eri astiassa hyvin ja sekoitetaan sitten voi- ja sokerivaahtoon. Hirvensarvisuola hienonnetaan huolellisesti ( muuten leivokset tulevat suurireikäisiä), sekoitetaan ruokalusikalliseen jauhoja ja lisätään edellisiin. Seos maustetaan sitruunanmehulla tai vaniljalla, minkä jälkeen jäännösjauhot sotketaan taikinaan. Taikina peitetään ja pidetään vähän aikaa kylmässä paikassa jäykistymässä. 

Siitä kaaviloidaan sitten jauhotetulla leivinpöydällä ohuenlaisia, isoja levyjä; näistä otetaan sydämen muotoisella muotilla pieniä, sieviä kakkuja, jotka asetetaan voidellulle pellille, tarpeellisen välimatkan päähän toisistaan. Sydämien päälle ripoitetaan hienoksileikattuja manteleja ja karkeaksi survottua sokeria. Kypsennetään tasaisessa lämmössä vaaleanruskeikksi ja läpikypsiksi. 


Kirjassa ei ollut mitään kypsennysaikoja tai uunin lämpötilaa. Oli "tasainen lämpö" , " kohtalainen lämpö" , "kohtalaisen kuumassa" tai sitten ihan vain "kypsennetään". Paistoin nämä 175 asteessa. Pitkään näitä ei kannata uunissa pitää , jotta jäävät vaaleiksi. Kypsyvät nopeasti. 

Voita en sentään pessyt :D Ennenvanhaan voista pestiin liika suola pois. Oikaisin myös manteleiden ja sokerin kanssa - käytin valmista mantelirouhetta ja raesokeria. Hauska tuokin lause "muuten leivokset tulevat suurireikäisiä". 

Kirjassa on tosiaan myös ruoka- ja jälkiruokareseptejä. Ehkä niitäkin joskus testaan, mutta tutkin ensin näitä leivontareseptejä. Tässä vielä kuva reseptistä. Nykyajan kirjoista poiketen kuvia tässä kirjassa ei ole yhtään. 


Ja kirjan esipuhe. 



Minulla odottaa kaksi muutakin "aarretta"  eli vanhaa keittokirjaa. Ne ovat äitini vanhoja kirjoja. Ovat vähän uudempaa perua, vuosilta 1957 ja 1958.  Luettavaa ja leivottavaa siis riittää. Olen kiitollinen, että äitinikin kirjat ovat tallessa. Muistan hyvin ne punakantiset kirjat lapsuuden kodin keittiön kaapissa. En tiedä käyttikö äiti niitä kuinka paljon , mutta siellä ne joka tapauksessa olivat. Nyt ne ovat minun kirjahyllyssä, muistoinen entisestä ajasta ja äidistä. Niin ja ovat myös käytössä, eivät pelkästään koristeina ♥ 

 


tiistai 9. marraskuuta 2021

Kahvipöydän kuningatar

 Urbaani vegenda-blogista olen löytänyt vaikka mitä ihanaa ja sieltä se tämäkin kakku on. Ronja oli tulossa kahville ja siksi menin taas tätä ihanaa blogia selaamaan.  Tämä kakku on vähän saman tyylinen kuin murupäällysteinen mustikkakakku , koska tässäkin murukerrosta tulee väliin ja kakun päälle. 



Tämä on ihanan mehevää kakkua! Mikä parasta, tämän voi tehdä jo etukäteen, koska maku vain paranee. Ja säilyvyys on taattu mehevyyden takia. Kuvassa on aivan tuoreesta kakusta leikattu pala ja siitä näkee miten mehevää tämä on. Melkeinpä sanon, että seuraavana päivänä oli vielä parempaa. 

KAHVIPÖYDÄN KUNINGATAR
24 x 24 cm irtopohjavuokaan


Taikina
200 g margariinia
3 dl sokeria
1,5 dl omenasosetta
2 tl vaniljasokeria tai nestemäistä vaniljaa
2,5 dl kaura- tai soijajogurttia
5,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa


Murotaikina
1,5 dl fariinisokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 tl kaneli
ripaus suolaa
3 rkl margariinia


Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Valmista taikina vaahdottamalla margariini ja sokeri kuohkeaksi. Lisää omenasose, vanilja ja jogurtti. Sekoita hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.

Tee murotaikina nyppimällä kaikki ainekset sekaisin.

Kaada puolet taikinasta voideltuun irtopohjavuokaan. Ripottele päälle puolet murotaikinasta. Kaada loput taikinat päälle ja viimeiseksi loput murotaikinasta. Paista uunissa 50-60 minuuttia kunnes kakku on kypsä.

Urbaani vegenda blogissa akun päälle tehtiin vielä kuorrute, mutta minä jätin sen tekemättä. Voisihan sitä joskus testata vaikka ihan hyvää tämä oli ilmankin. 
Omenasosettakaan meillä ei ollut vaikka luulin olevan, joten keitin kakun teon lomassa muutamasta omenasta sosetta. Onneksi on vielä talviomenaa . 

Todella maukasta kakkua, ei tätä turhaan ole nimetty kahviöydän kuningattareksi. 


tiistai 2. marraskuuta 2021

Suklaiset kuppikakut

Meillä ei mitään halloween juhlintaa ollut, koska oltiin kahdestaan aviomiehen kanssa kotona , joten sen kummempia halloween-leipomuksia en tehnyt. Jotain halusin kuitenkin leipoa. Löysin mielenkiintoisen oloisen reseptin täältä.  


Näistä tuli meheviä ja täyteläisen makuisia, juuri sopivia tähän ajankohtaan. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin valmista piparkakkutaikinaa , mutta minä tein taikinan itse . Valmis on kyllä ihan hyvä vaihtoehto jos ei itse halua tehdä.

Suklaiset kuppikakut 

noin 500 g piparkakkutaikinaa ( 1/2 pakettia valmista taikinaa)

100 g leivontamargariinia

2 dl sokeria

2 munaa

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeritonta kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

150 g ranskankermaa

Kuorrutus: 

100 g maustamatonta tuorejuustoa

50 g tummaa suklaata sulatettuna

1 dl tomusokeria

1. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. 

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi ranskankerma ja sekoita tasaiseksi.

3. Kauli piparkakkutaikina ohueksi ja ota siitä pyöreällä muotilla muffinivuoan pohjan kokoisia pyörylöitä. 

4. Voitele muffinipellin vuoat öljyllä ja laita jokaisen pohjalle piparkakkutaikinaa. Minä käytin paperisia muffinivuokia, jotka laitoin muffinipellin koloihin. 

5. Jaa suklaataikina vuokiin ja paista 175 asteessa noin 25 minuuttia. Varmista kypsyys tikulla. 

6. Anna jäähtyä. Sekoita kuorrutuksen aineet ja pursota kuppikakuille. Koristele.


Näistä tuli mukavan mutakakkumaisia ja meheviä. En tiedä oliko tarkoitus tulla vai tuliko vahingossa. Tosin leikkasin tämän melko tuoreena puoliksi . Seuraavana päivänä eivät ihan noin "mutaisia" olleet . Meheviä kylläkin edelleen.  Tästä määrästä tuli 12 kpl muffinipellin kolon kokoisia muffineja + yksi isompi. 


Kaapista sentään löytyi oranssia koristeraetta, joten  sain vähän ajankohtaan sopivaa väriä mukaan. Nämä muffinit olivat kyllä hyviä, teen toistekin. 

Kyytipojaksi sopi itse keitetty omenamehu. Meillä on talviomenasato ollut varsin riittoisa ja olenkin jo useaan otteeseen keittänyt mehumaijalla omenamehua. Se on kyllä kohtalaisen aikaa vievää puuhaa , mutta onneksi omenat ovat sen verran mehukkaita, että' niistä on irronnut ihan kivasti mehua. Hyvää siitä tulee! Varsinkin punaisista talviomenista - lajia en tiedä. Lapsenlapsillekin mehu maistuu hyvin. 




Minulla on tapana juoda tätä mehua höyryävän kuumana lasillinen tai kaksi sitten kun olen saanut keittämisurakan loppuun. Aivan ihanan makuista kuumanakin. Tulee jouluinen fiilis. Aivan kuin glögiä joisi . Siitä tulikin mieleen, että tästä mehusta voisi keittää ihan glögiäkin. Vähän jouluisia mausteita sekaan .