sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Kaneli-sokericruffinit

Makeaa-blogista osui jokin aikaa sitten silmään helpot ja nopeatekoiset kaneli-sokericruffinit. Ne tehdään valmiista croissant-taikinasta , joten ne todellakin ovat helppo ja vaivaton herkku . Ihan vaikka yllätysvieraille jos sellaisia saattaa piipahtaa. Vai käykö kenelläkään enää yllätysvieraita? Meillä käy , mutta harvakseltaan, koska näitä yllätysvierailuja harrastavat aviomiehen kaksi serkkua ja he asuvat sen verran kaukana. Meille kyllä saa tulla yllättäenkin jos vaan kotonamme vallitseva kaaos ei häiritse. Onneksi näitä serkkuja ei sellainen häiritse. 

Kaneli-sokericruffinit 

Nämä olivat oikein maukkaita ja valmiita suit sait sukkelaan. Tölkin avaus, taikinan avaaminen, sokerointi, rullaus ja paisto. Noin pääpiirteittään. Laitan tähän alle vielä Makeaa-blogissa olleen ohjeen. 

* Kaksi purkkia Danerolles Croissant Classic - taikinaa

* 100 g pehmeää voita tai margariinia

* 1 1/2 dl sokeria

* 1 rkl kanelia

Kuumenna uuni 200 asteeseen ( kiertoilma 180 astetta). Voitele muffinipellin syvennykset voilla tai margariinilla tai vaihtoehtoisesti laita paksut paperiset vuoat uunipellille.

Avaa Croissant taikinapurkki. Ensin repäistään suojakääre pois ja sen jälkeen purkkia käännetään päistä eri suuntiin . Taikina ponnahtaa ulos. Rullaa taikina auki leivinalustalle. Voitele se margariinilla / voilla ja ripottele päälle reilusti kanelisokeria. 

Rullaa taikina leveyssuunnassa pitkäksi rullaksi. Leikkaa rulla kolmeen osaan ja halkaise jokainen pala pituussuunnassa kahtia . Kerrokset tulevat esiin ja saat yhdestä taikinapurkillisesta kuusi puolikasta. Kierrä taikina sormen ympärillä ja aseta kierretty pala muffinipellin syvennykseen. Toista sama jokaisella puolikkaalla ja tee sama myös toiselle taikinalle. Näin saat yhteensä 12 cruffinia. 

Paista cruffineita noin 12-15 minuuttia. Pyörittele jokainen cruffini kanelis-sokeriseoksessa unista oton jälkeen. 

Kaneli-sokericruffinit

Hyviä olivat! 


Täytyy tässä vielä esitellä meidän piha-asukki . Asuu vanhan kaivon kannen alla vai mikä kansi lie. Oma kaivo meillä kyllä on, mutta tämä kansi ei mihinkään kaivoon mene. Mutta kuitenkin, olkoon mikä on, niin tämä söpöliini asustelee siellä. Tuossa vieressä näkyykin se kolo. 

Sisällä talossa meillä ei ole koskaan hiiriä ollut . Jos niitä alkaisi nurkissa rapistella niin pitäisi uudelleen harkita mitä tälle kaivon kannen alla olevalle pesäpaikalle tekisi, mutta tässä vaiheessa ei mitään. Asukoon siellä kaikessa rauhassa . Mitähän mahtaisi kissaherra Viltsu tuumata jos tällainen nappisilmä kurkistaisi jostain kaapin alta .  Lähtisikö jahtaamaan vai juoksisiko karkuun :D  


Tässä alla sitä kurkistellaan uskaltaako tulla esiin :







maanantai 18. huhtikuuta 2022

Kanelinen banaanimuffini murupäällystellä

 Löysin instagramin kautta tällaisen ihanan reseptin. Banaanimuffinit ovat aina hyviä ja kun niihin lisää murupäällysteen niin ne olivat vielä astetta parempia. Tein siis tämän ohjeen mukaan . Lisäsin taikinaan hieman tummaa suklaata , koska suklaa ja banaani ovat niin maukas yhdistelmä. Ainakin minun mielestä. 

Banaanimuffinit murupäällysteellä 


Alkuperäisessä ohjeessa mainittiin jopa viisi banaania. Minä laitoin näihin kaksi isohkoa, kypsää banaania. Viisi kuulosti kovin isolta määrältä. Alkuperäisen ohjeen 1/2 cup muutin ihan ominpäin puoleksi desilitraksi. Hyviä näistä tuli, joten ei ihan kauhean paljon vikaan kaiketi mennyt . Tuo kanelinen fariinisokeri"täyte" jos sen nyt niin voi sanoa, oli piste iin päälle. 

Banaanimuffinit :

2 kypsää banaania 

2 kananmunaa

1/2 dl fariinisokeria

1/4 dl sulatettua voita

1/4 dl ruokaöljyä

2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl ruokasoodaa

1 tl kanelia

1/2 tl suolaa

(suklaata muruina maun mukaan)

Kaneli-sokeri täyte:

2 rkl fariinisokeria

1 rkl sulatettua voita

1/2 tl kanelia 

Murupäällys:

1/4 dl jauhoja

1/4 dl fariinisokeria

1 tl kanelia

3 rkl kuutioitua voita

1. Laita paloitellut banaanit, kananmunat, fariinisokeri, sulatettu voi ja öljy kulhoon. Sekoita kunnes banaanit ovat "muusina". Sekoitin ihan vatkaimella. 

2. Sekoita keskenään jauhot, kaneli, suola  ja ruokasooda. Lisää vähitellen taikinaan. 

3. Laita muffinipellin koloihin  vuoat ja laita taikinaa noin puoleenväliin. Käytin silikonisia muffinivuokia. Ne loppuivat kesken , joten muutamaan muffiniin käytin alumiinista muffinivuokaa. 

4. Sekoita täyteen aineet keskenään ja laita jokaiseen muffiniin noin teelusikallinen. Pyöräytä hammastikulla tai veitsellä. Laita lisää taikinaa päälle. 

5.  Tee murupäällys nyppimällä voi ,sokeri ja jauhot sekaisin.  Laita muruseosta jokaisen muffinin päälle. 

6. Paista noin 25 minuuttia 175 - 180  asteessa. 

Muffineita tehdessä luin reseptin tapani mukaan ylimalkaisesti ja nyt vasta tätä kirjoittaessa huomasin, että täyte piti pyöräyttää hammastikulla taikinaan  ja lisätä vielä taikinaakin päälle. Minä lisäsin täytteen muffinin päälle ja tuuppasin sitä hammastikulla muffinin sisään. Eihän se siellä pysynyt vaan paistaessa pursui pinnalle. Tosin ei mitenkään huono asia sekään, maistui oikein hyvälle muffinin päällä, muruseokseen sekoittuneena.  

Täyte kannattaa pyöräyttää samantien taikinaan, kun sen on tehnyt. Minulla ainakin täyte jähmettyi ja sitä saikin tosiaan tuuppia muffinin sisään. Mikään pyöräytys ei siinä vaiheessa olisi riittänyt. 

Alkuperäisessä ohjeessa on hämäävästi erilainenkin "cinnamon swirl filling" mainittuna, mutta tein muffinit sen reseptin mukaan, jossa on raaka-aineiden määrätkin mainittu. Siellä täytteeseen tulee vain fariinisokeri, sulatettua voita ja kanelia.

Kanelinen banaanimuffini murupäällysteellä 

Kyllähän nämä erittäin hyviä olivat! Seuraavalla kerralla teen tuon ohjeen mukaan ja pyöräytän täytteen muffinien sisään enkä päälle :D 

Nämä saivat kunnian olla ihan ensimmäinen leipomus ja ylipäänsä ensimmäinen tuote, jonka tein upouudessa uunissa. Vanhassa uunissa uuninluukku alkoi repsottaa ja olihan se muutenkin vanha ja kulunut. Ostimme kiertoilmauunin . Tosin kiertoilmaa en vielä ole testannut. Sillähän sitä sitten kätevästi paistaa pari pellillistä pullaa tai sämpylöitä kerralla . Olettaisin ainakin :)


keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Suklaaveijarit

 Aika rientää ihan käsittämätöntä vauhtia . Arki kuluu töitä tehden ja vapaa-aikana suuri osa ajasta kuluu vapaaehtoistöissä. Suomen löytöeläinten kummit ry  on ollut mukana auttamassa myös ukrainalaisia lemmikkejä ja lemmikin omistajia. Sekä Ukrainassa olevia että Suomessa kotimajoituksissa asuvia kissoja ja koiria. Aikaa siihenkin saisi kulumaan vaikka kuinka ; töissä käyminen on hidaste kaikelle muulle kivalle :D 

Leiponut olen silloin tällöin jotain. Jotain "tavallista " ja tuttua, mutta nyt jokin aika sitten tein näitä hauskasti nimettyjä pikkuleipiä : suklaaveijareita. 


Taustaa sen verran, resepti löytyi kirjasta nimeltä Suklaaherkkuja / Gina Steer . Ja kirjan löysin kirpputorilta. Jokin aika sitten  Turun keskustassa ollessa poikkesin ihan ensimmäistä kertaa Lähimmäinen kirpputorille Kauppiaskadulle.  Se on iankaikkisen  vanhassa rakennuksessa Kauppiaskadulla ja näyttää kieltämättä ulospäin melko mielenkiintoiselta. Ulospäin en edes olisi voinut kuvitella, että siellä on kolme kerrosta - joten kaikkea mielenkiintoista riitti. Vanhan ajan patinaa sekä tavaroissa että rakennuksessa.  Minua tietysti kiinnostivat  kirjat ja löytyihän sieltä minulle uusi tuttavuus. Alennusmyyntikin oli sopivasti eli maksoin tästä kirjasta 50 cnt. 

Itse reseptiin sitten. Pikkuleivät olivat ihanan mureita . Liekö siinä syy kun niihin ei tullut mitään nostatusainetta. 

Suklaaveijarit 

165 g vehnäjauhoja

1 rkl kaakaojauhetta

50 g sokeria

125 g pehmeää voita tai margariinia

125 g vaniljakreemiä

koristeluun halutessa tomusokeria ja pistaasipähkinöitä.

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. 

2. Siivilöi jauhot jaa kaakaojauhe kulhoon ja sekoita sokeri joukkoon.

3. Lisää rasva ja hiero jauhoihin ryynimäiseksi seokseksi. Vaivaa edelleen kunnes taikina ei tartu kulhon reunoihin. vaivaa tasaiseksi.

4. Kauli taikina jauhotetulla alustalla n 6 mm paksuiseksi . Irrota taikinasta pyöreällä muotilla 20 pyörylä, halkaisija noin 7.5 cm. Irrota pienellä pyörreällä muotilla keskustat kymmenestä pikkuleivästä. Kauli ylimääräinen taikina ja käytä uudelleen.

5. Nosta taikinapyörylät pellille ja pistele kevyesti haarukalla. 

6. Kypsennä 180 asteessa 15 minuuttia tai kunnes pikkuleivät ovat jähmettyneet ja reunoiltaan rapeahkoja. Anna jäähtyä kaksi minuuttia ja nosta ritilälle. 

7. Tee vaniljakreemi : vatkaa 75 g pehmeää voita tai margariinia kuohkeaksi. Vatkaa joukkoon 175 siivilöityä tomusokeria vähän kerrallaan ja lisää 1 rkl haaleaa keitettyä vettä niin että koostumuksesta tulee pehmeää. Vatkaa seokseen 1 tl vaniljaesanssia ( minulla ei ollut , käytin vaniljasokeria).

8. Levitä vaniljakreemiä kymmenelle kokonaiselle pyörylälle ja paina reiällinen päälle. Koristele. 

Nämä tosiaan olivat erittäin mureita ja menivät helposti rikki. Mutta hyviä! Keksi itsessään ei ollut onneksi kovin makea, koska tuo kreemi kuitenkin oli . Mieleen jäi kokeilla tehdä näitä jollain tuorejuustotäytteellä tai vaikka valkosuklaisella täytteellä. Se pitänee toteuttaa jossain kohtaa. Ihan sinälläänkin näitä pikkuleipiä voi syödä, ilman täytettä. Hyviä niinkin. 

Kirja on siis tällainen :


Talousopettaja Gina Steer kirjoittanut. Kivasti juuri salamavalo valkaisi nimen. 1994 Salamander Books ltd, London. 

Pitäisikin taas päästä kunnolla kirpputorikierrokselle. On se vaan niin hauskaa kierrellä ja etsiä "aarteita". Lähinnä näitä leivonta-aiheisia kirjoja tarttuu matkaan, mutta kyllähän sieltä joskus jotain muutakin löytyy. Kesälomareissulla pitänee taas poiketa kirpputorille jos toisellekin . 


sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Super Mario Cat - kakku

 En ole oikein mitään uutta saanut leivottua, vaikka "to do_listalla" on vaikka mitä odottamassa. Jotenkin tämä maailmantilanne on pysäyttänyt eikä oikein osaa tarttua asioihin kunnolla. Joka päivä uutisista odottaa uutista rauhasta. Alkuun luin kaikki mahdolliset uutiset sodasta ja sen myötä tuli myös katsottua uutisten mukana olleita kuvia.  Se oli liikaa. Kuvien myötä se kaikki kauheus tuli liian konkreettiseksi ja oma ahdistus nousi tappiin saakka. Ja se suru näiden kaikkien sodan uhrien ja heidän omaisten puolesta. Suru kaikkien sodan jalkoihin jääneiden eläinten puolesta, tuhottujen kaupunkien ja ihmisten kotien puolesta.  Niin uskomattoman  julma ja raaka koko sota . Käsittämätöntä kärsimystä ja tuhoamista  ihan turhaan. Päätinkin etten ihan kaikkia uutisia lue. Kunhan pääpiirteittäin pysyn asioista selvillä. Muuten hajoan . 

Laitan siis tänne kakun, jonka tein jokin aika sitten ystäväni lapsenlapsen synttäreille. Samalle pojalle olen aiemmin tehnyt kaksi erilaista Buzz - kakkua (tässä Titan tupa: Buzz Lightyear kakku  , Titan tupa: Toy Story kakku ).

Tämä Super Mario Cat - hahmo oli taas ihan uusi tuttavuus. Super Marion tiesit, mutta en Cat versiota. 



Kakussa on suklaa- ja vaniljatäytteet. Hahmossa on riisimuromassaa ja sokerimassaa / kaulintamassaa.  Hahmon aloittaminen on aina jotenkin hankalaa. Toki kun alkuun pääsee niin vähän on joku ajatus, miten siitä saattaisi saada tunnistettavan.  
Hauskahan näitä on tehdä vaikka jossain kohtaa tekovaihetta saattaa alkaa ahdistaa , kun on ihan satavarma ettei valmista tule sitten millään. 

Ihan perusjuttuja on tullut muuten leivottua. Ehkä sitä jossain kohtaa taas pääsee TO DO-listan ääreen saakka ja toteuttamaan niitä. Toki varmaan olisikin hyvä uppoutua johonkin itselle mieluisaan tekemiseen ettei jäisi liikaa aikaa ajatella tilannetta Ukrainassa. Kirjoihin olen uppoutunut , niissä pääsee ihan eri maailmaan ja voi hetkeksi yrittää unohtaa todellisen elämän kauheudet. Kirjastossa taas  kävin vähän aikaa sitten  ja lainasin nipun kirjoja. Kotonakin meillä on paljon kirjoja, mutta useimmat olen lukenut jo muutamaan kertaan niin mielellään sitä lukee jotain ihan uutta . 
Kevättä kohti ja toivottavasti ihan pian myös kohti rauhaa Ukrainassa. 


maanantai 21. helmikuuta 2022

Oreokääretorttu

 Ensimmäisen kerran tein oreokääretorttua tyttärenpojan synttäreille . Tein tämän maidottomana keskimmäisen tyttäremme takia . Reseptin olin jo joskus aiemmin ottanut muistiin Kakkumonsterin blogista.  Oreokekseistä lapsenlapsetkin kovasti tykkäävät, joten ajattelin ettei tämän kanssa voi mennä niin sanotusti metsään. 


Eikä mennytkään metsään. Oli kyllä todella maukasta! Oreot antoivat mukavaa purutuntumaa tähän ja muutenkin erittäin täyteläisen makuista. Tästä pitivät kaikki ; lapset ja aikuiset. 

OREOKÄÄRETORTTU 

Pohja :

4 kananmunaa

1,5 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 rkl kaakaojauhetta 

Täyte:

150 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia

3 dl tomusokeria

100 g tuorejuustoa

150 g oreokeksejä 

1. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. 

2. Lisää siivilän läpi keskenään sekoitetut kuivat aineet . 

3. Paista 225 asteessa uunin keskitasolla noin 8 - 10 minuuttia. 

4. Täytettä varten vatkaa huoneenlämpöinen voi / margariini tomusokerin kanssa vaahdoksi. Vatkaa noin 5 minuuttia. Lisää tuorejuusto. 

5. Murskaa oreokeksit muruiksi. Joko tehosekoittimessa tai sitten ihan veitsellä ja kaulimella , kuten minä tein. Sillä tavalla ehkä jää isompia murusia, mutta meitä se ei haitannut yhtään. Päinvastoin, sopi hyvin kääretorttuun, kun täytteen joukossa  oli oreon makuisia  "sattumia" .

6. Levitä täyte jäähtyneelle pohjalle, kääri rullalle ja laita jääkaappiin. 

Käytin tähän Violifen maidotonta tuorejuustoa. Tosin tuorejuuston voi jättää poiskin. Mielestäni se kuitenkin kivasti kevensi täytteen makua, ainakin tuo Violifen juusto. 

Kakkumonsteri oli hienosti vielä päällystänyt kääretortun suklaalla, mutta menee varsin hyvin ilmankin. Herkkua oli ja olen jo toisenkin kerran tätä kääretorttua tehnyt Jooan synttäreiden jälkeen. Pikkumies täytti 4 vuotta helmikuun 11. päivä. 

Tämä kääretorttu valmistuu varsin nopeasti ja vaivattomasti. Tästä oli myös helppo tehdä maidoton versio kasvispohjaisella margariinilla ja maidottomalla tuorejuustolla. Tuo Violife sopii hyvin erilaisiin leivonnaisiin ja se on hyvän makuistakin. Tämä resepti jää varmasti vakiokäyttöön meillä. 


Sitten asiasta toiseen. Viime postauksessa pohdin josko herätän henkiin sisäisen käsityöihmisen itsessäni. Tuumasta tekoihin, koska lankaa oli kaapissa ja puikotkin löytyivät. Tämän langan olen joskus ostanut säärystimiä varten, siinä on heijastavaa lankaa joukossa . Aloitin siis tämän kutomisharrastuksen henkiin herättämisen säärystimistä, koska ne ovat tarpeeksi helpot tehdä :D .

Itsenikin yllätin ja sain kaksi säärystintä valmiiksi. Kyllä niitä itse kehtaa käyttää ja yllättävää oli sekin, miten tuo kutominen koukuttaa. Aloin heti suunnitella mitä kutoisin seuraavaksi.  Jotenkin se puikkojen kilistely on terapeuttista ja sitä voi tehdä samalla kun katsoo tv:stä jotain. Tai ihan ilman telkkaria tietysti myös. Pakko siis avata youtube ja alkaa muistella miten sukka kudotaan, jollen halua että kohta on nurkat täynnä säärystimiä. 





torstai 10. helmikuuta 2022

Kakku käsitöitä harrastavalle

 Pitkästä aikaa sain tehdä kakkua! Eläkkeellä oleva työkaverini tilasi kakun miniänsä
50 v. juhliin. Ja mikä parasta , käsityöaiheinen kakku oli minulle ihan uusi juttu. Teemakakkuja on aina niin kiva alkaa suunnitella ja onhan se toteuttaminenkin kivaa. Varsinkin koristelu. 


Nuo lankakerät ovat riisimuromassaa , joka on päällystetty sokerimassanauhoilla. Nappeihin minulla on silikonimuotti. Neula ja puikot ovat myös sokerimassaa. Kakussa on kahta eri makua ; vadelmamousseeta ja vaniljamousseeta. Molempia yksi kerros eli tässä on kolme kappaletta neljän munan levykakkupohjia.  Pursotusten päälle ripottelin vähän bling blingiä. 

Laitan tähän riisimuromassan ohjeen. Tästä tuli neljä kohtalaisen kokoista lankakerää . Loppu massa meni parempiin suihin  :) Varsinkin lapsenlapset pitivät siitä kovasti. Kävi mielessä, että massasta voisi tehdä jotain patukoita ja päällystää ne vaikka suklaalla. Nams. 

Riisimuromassa kakun koristeisiin :

7 dl riisimuroja , 150 g vaahtokarkkeja, tilkka öljyä

Käytä joko pieniä vaahtokarkkeja tai silppua isommat pienemmiksi paloiksi. Öljyä mikron kestävä kulho kevyesti ja laita vaahtokarkit kulhoon. Sulata vaahtokarkkeja 30 sekuntia kerrallaan , väillä sekoittaen, kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet. Lisää riisimurot sulaan vaahtokarkkimassan joukkoon ja sekoita . Sekoittaminen onnistuu parhaiten öljytyin käsin. Varo ettet polta itseäsi, massa on aluksi kuumaa!

Keriä varten tehdyt massapallot kannattaa laittaa jääkaappiin odottamaan päällystämistä. Päällystä pallo ensin ohuella massakerroksella. Ala sen jälkeen kiertää pallon ympärille sokerimassanauhaa. 

Monikäyttöinen massa (maistuu hyvälle) ja siitä saa kevyitä kakun koristeita . Jos tuollaisen pallon olisi tehnyt pelkästään sokerimassasta, niin sille olisi tullut aikalailla painoa. 


Ilmeisesti juhlaväki söi lankakerät, kuten toki oli tarkoituskin :) Mitäpä niitä säästelemään. Päivänsankari oli ottanut muutaman napin muistoksi 50 v. juhlistaan. 

Ihanaa tätä oli tehdä! Ja tästä heräsi ajatus, että pitäisikö herättää joku käsityö-Maritta henkiin. Kyllä sitä kouluaikoina tuli kudottua, ihan vapaa-ajallakin, mutta sen jälkeen se on aikalailla hiipunut. Minun sisko on nyt aikuisiällä opetellut kutomisen ja virkkaamisen uudelleen, kuulemma youtubesta löytyy hyvät ohjeet. Kaivoin kaapeista jopa lankakerät esiin, siellä ovat pölyttyneet vuosikausia. Tuossa vieressä ne odottavat, että niille tehtäisiin jotain. Muovikassillinen lankakeriä.

Alkuun pääseminen vaan on niin vaikeaa. Ja eilen taas kävin kirjastossa lainaamassa viisi kirjaa . Vapaat hetket tulee käytettyä siis lukemiseen :D Kyllä kai noille lankakerillekin käyttöä tulee vielä - jossain vaiheessa. Eläkkeellä viimeistään ! No ei, aion kyllä ihan lähiaikoina yrittää saada jotain sukkaa alkuun. Hauska olisi nähdä osaako sitä vielä. 


perjantai 28. tammikuuta 2022

Piparkakkumokkapalat

Näitä piparkakkumokkapaloja minun on ollut tarkoitus tehdä ennen joulua, mutta oli sn verran hektistä aikaa se joulunalusaika etten vaan ehtinyt. Eipä kai se haittaa vaikka näitä tekee tammikuussakin tai vaikka kesällä. :)




Maukkaita ovat ! Taikinassa hieman sellainen maustekakkumainen maku piparkakkumausteen ansiosta. Ja kyllä tämä lapsenlapsillekin maistui vaikka ei ollutkaan sitä perusmokkapalaa. 

Netissä oli hieman toisistaan poikkeavia reseptejä. Joihinkin laitettiin piparkakkutaikinaa ( siihen taikinan sekaan siis) ja toisiin taas murennettuja piparkakkuja. Minä päädyin murennettuihin piparkakkuihin. K-ruoka - sivuilta löytyi siihen sopiva resepti. 

Piparkakkumokkapalat : 

250 g voita tai margariinia

2 dl maitoa

4 kananmunaa

4 dl sokeria ( minua epäilytti tämä määrä enkä laittanut ihan näin paljon)

5 dl vehnäjauhoja

1/2 dl kaakaojauhetta

1 rkl leivinjauhetta

2 1/2 tl piparkakkumaustetta

8-10 ohutta piparkakkua muruina

Kuorrutus:

100 g voita

2 tl piparkakkumaustetta

1 pkt tomusokeria

1 dl vahvaa kahvia keitettynä

piparkakkumurua

(strösseleitä)

1. Sulata voi ja anna jäähtyä. Sekoita maito voisulan joukkoon.

2. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

3. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne vuorotellen taikinaan maito-voiseoksen kanssa. Lisää lopuksi murennetut piparkakut.

4. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille ( 38 x 32 cm). Paista 200 asteessa 14-15 minuuttia. Älä siirrä kypsää pohjaa pois pelliltä. 

5. Murenna piparkakut . Kuorrutusta varten paloittele voi kattilaan. Sulata miedolla lämmollä. Kun voi on sulanut niin lisää kattilaan piparkakkumauste. Anna maustua hetken.

6. Sekoita tomusokeri joukkoon siivilän läpi pienissä erissä. Sekoita voimakkaasti. Lisää joukkoon kahvia, kunnes saat sopivan levitettävän kuorrutteen. 

7. Levitä kuorrute kakun päälle, levitä tarvittaessa veitsellä. Ripottele pinnalle heti piparkakkumurut ja strösselit jos käytät niitä. Jos kuorrute ehtii jämähtää kattilaan, lämmitä sitä uudelleen ja lisää tarvittaessa kahvia tai vettä. 



Hyvää oli . Voi tehdä ihan hyvin muulloinkin kuin jouluna :)





sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Ämmä - kakku vai pulla?

 Jo pidemmän aikaa mieltäni on  kiehtonut vanhan keittokirjan " Keittokirja äideille ja tyttärille" resepti Ämmä. Tämä " ämmä" on reseptissä heittomerkeissä. Olen yrittänyt googlettaa reseptille alkuperää, mutta en ole löytänyt mitään tietoa. Onko tämä joku perinneleivonnainen vaiko jonkun ehtoisan emännän oma resepti, joka on päätynyt Hanna-Helena Kunnaksen keittokirjaan. Vai liekö kyseessä Hanna-Helenan oma resepti. Hänen sanotaan työskennelleen talousopettajana ja talousapulaisena. 

Niin tai näin, se lähti testiin. Reseptiä lukiessa mietin , että onko tämä kakku vai pulla . Ehkä niiden sekoitus. 


Voi miten ihanan kuohkea ja pehmeä tästä tuli. Maku ja koostumus muistutti enemmän pullaa kuin kakkua. Erittäin herkullista ja vielä seuraavana päivänä yhtä pehmeää. Erittäin varteenotettava leipomus jatkossakin, säilyy pitkään hyvänä. Tosin varmasti tulee syötyä ennen kuin edes ehtii kuivua.  Laitan tähän alle reseptin siten kuin se oli kirjassa . Hauskasti on  kirjoitettu ohjeet .   Sulkuihin laitan omat huomiot raaka-aineiden määristä ja muita huomioita. 

Ämmä 

3-4 munaa 

1 kahvikupillinen sokeria ( noin 1 1/2 dl)

1 kahvikupillinen maitoa ( n. 1 1/2 dl)

1 kahvikupillinen voisulaa 

8 kpl karvaita manteleja

1/2 tl hienonnettua kardemummaa

25 - 30 g hiivaa

tarpeen mukaan vehnäjauhoa ( erikseen oli vielä mainittu hyviä vehnäjauhoja)

Maito lämmitetään haaleaksi ja kaadetaan taikina-astiaan. Hiiva liuotetaan maitoon, minkä jälkeen siihen sekoitetaan sen verran vehnäjauhoja, että seoksesta tulee puuron kaltaista, ja taikinan annetaan sitten hyvästi nousta. Munat ja sokeri vispilöidään vaahdoksi , voi sulatetaan, ja molemmat sotketaan nousseeseen taikinaan. 

Mantelit kuoritaan ja jauhennetaan, kardemumma survotaan huhmaressa hienoksi ( tätä ei tarvitse tehdä, koska nykyään kardemummaa saa jauheena :) ), ja taikina maustetaan niillä. Jauhoja lisätään sitten taikinaan sen verran, että siitä tulee jälleen puuromaista .

Isonlainen kakkumuotti voidellaan voilla, vähän jauhoja ripoitetaan muotin syrjille ja pohjalle, ja taikina kaadetaan sitte siihen ( siinä tosiaankin luki sitte ) . Muotti peitetään ja asetetaan lämpimään paikkaan, jossa sen annetaan olla liikuttamatta, kunnes ämmä on hyvästi noussut. Se kypsennetään kohtalaisen kuumassa uunissa noin 3/4 tuntia. Uunista otettuna kaadetaan kakku muotista ulos, voidellaan voisulalla ja sokeria ripoitetaan sen päälle. - Syödään kahvin tai teen ohella. 


Kuten tästä kuvasta näkee, ämmästä tuli kuohkeaa ja pehmeää. Tuo vuoka oli leveimmästä kohtaa 22cm ja pituus myös 22 cm.  Ohjeen mukaan tätä piti paistaa 45 minuuttia. Paistoin noin 35 - 40 minuuttia 175 asteessa. 

Karvasmanteleita minulla ei ollut. Käytin ihan tavallisia manteleita . Toki jos karvasmantelin makua haluaa niin voihan tähän laittaa vaikka karvasmanteliöljyä. Oli varsin hyvää ilman ylimääräisiä aromin makuja. 


Tästäkin näkee miten kuohkeaa tämä pulla (tai kakku) oli. 



Tämä keittokirja on siis se löytöni Fiskarsin kirpputorilta. Maksoi 10 e , mutta mielelläni sen maksoin.  Alkuperäispainos on vuodelta 1914. Minun kappaleeni on kolmas painos vuodelta 1931. 


Tässä kirjassa on useiden leipomusten kohdalla hauskasti mainittu miten ne voidaan syödä. Ämmä kehotettiin syömään "kahvin tai teen ohella" , kuten useimmatkin muutkin leivonnaiset. 

Ruokaresepteissä oli ohjeita siitä, mitä niiden kanssa kannattaa syödä. Esimerkiksi "kyljysten ohella syödään perunoita tai muita kasviksia". 

Ihan mahtavaa, että tällaisia vanhoja keittokirjoja on vielä olemassa. Kirpputoreilta niitä aina etsin.



Jos joku tietää "ämmän" alkuperästä jotain niin kuulen erittäin mielelläni. Googlettamalla en tosiaan löytänyt, en ainakaan tällä "ämmä" - nimellä. 

Tätä aion tehdä jatkossakin. Suhteellisen vaivaton tapa tehdä pullaa ja vielä hyvänmakuista , pehmeää ja hyvin säilyvää !

Jotenkin kiehtova ajatus, että tämä on 108 vuotta vanha resepti . Vanhoissa resepteissä on omanlaista taikaa . 


perjantai 7. tammikuuta 2022

Appelsiini-suklaamoussekakku

Tämän kakun tein jo isänpäiväbrunssille, mutta jäänyt tänne laittamatta. Kakku oli maidoton ja ahh niin hyvää. Maussa on vivahde Fazerinaa, josta ainakin minä pidän valtavasti . Tai pidin . Laktoosirajoitusten vuoksi en sitä enää syö, mutta nyt sille löytyi maidoton versio! Tämä hurmaava herkku, johon meillä ihastuivat kaikki - lapsenlapsia myöden. 

Tässä kakussa käytin ensimmäistä kertaa myös aquafabaa ( säilykekikherneiden tai - papujen lientä). En tiedä miksi sitä en ole aiemmin testannut. Onko ollut ennakkoluuloja sitä kohtaan, makua tai ominaisuuksia kohtaan. Ehkä vähän, mutta eipähän ole enää. 

Aquafaba vaahtoutui helposti , yhtä helposti kuin valkuaiset. Ja vaahto oli kestävää. En huomannut siitä ottaa siinä vaiheessa kuvaa, pieni kiire iski päälle leipomusten kanssa. 


Kuvakin vaan ottaa pläjäytetty . Harmi kun ei ollut aikaa panostaa kakun koristeluun eikä kuvausrekvisiittaan. Kuvan otin , kun väki istui jo pöydässä kahvit kupeissa. Tyypillistä.  Resepti kakkuun löytyi Urbaani Vegenda - blogista. Siitä on tullut yksi suosikeistani, ihan huikeita reseptejä. Laitan sen nyt tähän vielä :

Appelsiini-suklaamoussekakku  ( 24 cm vuoka)

200 g appelsiinisuklaakeksejä

75 g margariinia

ripaus suolaa

Mousse: 

1 dl aquafabaa (säilykekikherneiden tai - papujen lientä )

2 1/2 dl kasvipohjaista vispiä  ( Urbaani Vegenga blogissa vinkkejä kasvipohjaisen vispin valitsemisen)

225 g kasvipohjaista tuorejuustoa ( Violife on sopivan jämäkkää)

3/4 dl tomusokeria

1/4 tl suolaa

1 rkl appelsiinin mehua

yhden isohkon appelsiinin kuori raastettuna

200 g tummaa maidotonta suklaata

Ganache: 

100 g kasvipohjaista vispiä

100 g tummaa maidotonta suklaata

ripaus suolaa

1/2 appelsiinin kuori

1 rkl appelsiinin mehua

1 tl margariinia

1. Aoita keittämällä aquafaba kasaan, jotta sen kestävyys paranee. Mittaa 1 dl aquafabaa kattilaan ja keitä, kunnes sitä on 3/4 dl jäljellä. Varo keittämästä liikaa, kokoonkeittäminen tapahtuu yllättävän nopeasti. Laita aquafabavaahto jääkaappiin noin tunniksi. Tänä aikana se paksuuntuu.

2. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla. Pingoita reunoille reunakalvo, jotta moussekakku irtoaa vuoasta helpommin. Reunat voi myös rasvalla ja hunnuttaa tomusokerilla jos ei ole reunakalvoa. 

3. Valmista pohja. Murskaa keksit mahdollisimman hienoksi muruksi joko tehosekoittimessa tai kaulimella. Mitä hienompi muru, sen tiiviimpi pohja. Lisää joukkoon sulatettu margariini ja suola. Kaada seos vuokaa ja levitä tasaiseksi vuoan pohjalle.

4. Kun aquafaba on jäähtynyt niin valmista moussee. Vispaa vispi kuohkeaksi vaahdoksi ja siirrä sivuun. Notkista toisess kulhossa tuorejuusto, lisää tomusokeri , suola , appelsiinin kuori ja mehu. Sekoita. Sulata suklaa ja yhdistä tuorejuuston sekaan. Yhdistä tuorejuustomassa ja kermavaahto näin : ota 1/3 osa kermavaahtoa ja vatkaa se vispilällä tuorejuustomassan sekaan notkistaaksesi sitä. Lisää loppu kermavaahto nuolijalla käännellen massaan, jotta seos pysyy mahdollisimman ilmavana. 

5. Vatkaa aquafaba kovaksi vaahdoksi. Tähän menee 5-10 minuuttia. Kun vaahto on valmista, sekoita se tuorejuusto-kermamassaan kahdessa erässä : ensin 1/3 osa nuolijalla käännellen notkistaaksesi massaa ja sen jälkeen loput. Kaada massa keksipohjan päälle ja laita jääkaappiin 6-8 tunniksi tai mielellään yön yli. 

6. Kun kakku on jähmettynyt niin valmista ganache. Pilko suklaa mahdollisimman pieniksi paloiksi kulhoon. Lämmitä kasvivispi, appelsiinimehu ja margariini kattilassa höyryävän kuumaksi ja kaada suklaan päälle. Lisää suola ja appelsiinin kuori. Anna seistä hetki, jotta suklaa alkaa sulamaan. Sekoita sitten massa tasaiseksi nuolijalla. Älä vatkaa, jotta massaan ei tule liikaa ilmakuplia. 

Kaada massa vuokaan kylmän kakun päälle reunoille saakka. Jos haluaa valuttaa suklaata reunojen yli, niin ota kakku ennen suklaan levittämistä pois vuoasta. Käytä kakku kylmässä vielä hetki, jotta ganache asettuu. Koristele. 

Kuulemma tämän kakun pakastaminen onnistuu vallan mainiosti , me ei päästy testaamaan. Kakku tuli syötyä :)
Urbaani vegendan - blogissa oli muitakin vinkkejä tähän kakkuun liuittyen. Esimerkiksi jos haluaa tehdä tämän 18 cm vuokaan = käytä keksejä 150 g ja 55 g margariinia.




Käytin kakussa soijavispiä, joten massa on hieman "löysempää" kuin esimerkiksi kauravispillä. Mutta niin tuhottoman hyvää. Kyllä tätä täytyy pikapuoliin taas tehdä, ihan muuten vaan jos ei muita syitä ole kakun tekoon. 





keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Pinaattiset näkkileipätikut

 Näitä tikkuja tein marraskuussa isänpäivän brunssille. Reseptin löysin Leivotaan-lehden numerosta 4/2021.


Nämä olivat mukavaa naposteltavaa. Sopivat varsin hyvin vaikka uuden vuoden aaton  illanistujaisiin. Vanhin tytär ihmetteli näitä syödessä, että mitä näissä on , kun maistuvat ihan ouzolle. :D

Nuorin tytär kun maistoi niin kysyi, että miksi nämä maistuvat salmiakille. Mausteena oli fenkolia. Jos ei aniksen / fenkolin mausta pidä, niin fenkolin voi hyvin jättää vaikka pois. Itse ajattelin testata näitä valkosipulin makuisina seuraavalla kerralla. 


Pinaattiset näkkileipätikut

50 g sulatettua pakastepinaattia

1 1/2 dl maustamatonta jogurttia

5 - 5 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 1/2 tl suolaa

1 tl fenkolinsiemeniä

2 rkl chiansiemeniä

koristeluun sormisuolaa

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leivinpaperoi kaksi peltiä.

2, Purista sulaneesta pakastepinaatista ylimääräinen vesi siivilän läpi. Hienonna pinaatti ja sekoita se jogurtin joukkoon.

3. Jauha morttelissa fenkolin siemenet. Sekoita yhteen vehnäjauhot, leivinjauhe, suola, fenkolinsiemenet ja chiansiemenet.  Sekoita jogurtti jauhoseoksen joukkoon niin, että saat tasaisen taikinan.

4. Jaa taikina kahteen osaan. Kauli pala kerrallaan jauhotetulla alustalla tasiaseksi levyksi, kooltaan noin 15 x 40 cm. Leikkaa nauhoiksi ,leveys noin 2 cm. Siirrä nauhat pellille lastan vulla. Pistele haarukalla, ripotele sormisuolaa. 

5. Paista tikkuja uunissa noin 15 minuuttia , kunnes ovat saaneet kauniin paistovärin. Anna jäähtyä pellillä.

Ohjeen mukaan näitä tulisi 50 kappaletta, mutta muistaakseni ei ihan niin montaa tullut. Monta kuitenkin , riittivät hyvin meidän porukalle . Seuraaville päivillekin jäi. 


torstai 23. joulukuuta 2021

Turun VPK talon joulumyyjäiset

 Joulukuun puolessa välissä oli perinteiset myyjäiset VPK:n  talossa , Brankulla, Turussa. Yleensä ne ovat neljänä viikonloppuna, nyt vain yhtenä sunnuntaina. Viime vuonna niitä ei ollut ollenkaan ja tänäkin vuonna pääsi sisään vain koronapassilla. 

Myyjiä oli paljon vähemmän kuin yleensä. Ainakin piparkakkutalokauppa kävi varsin hyvin. Enemmänkin olisi mennyt, mutta kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi tehdä. Edelleenkin ne työt haittaavat harrastuksia :D 



Sää oli onneksi kohtalaisen ok, ihmisiä oli mukavasti liikkeellä. 

Saimme kivan myyntipaikan ikkunan viereltä. Piparkakkutaloja sai aseteltua ikkunasyvennykseen koristeeksi ja olihan se hyvä paikka pitää niitä säilössä. Ei tullut astuttua päälle tai potkittua jos olisivat olleet laatikoissa lattialla. 

Meillä oli vain yksi pöytä , koska myyntipaikka on melko hintava ( pöytä a´35 e) . Ei oikein kahta raaski varata noilla hinnoilla. 


Vpk:n talolla ovat myyjäisten puitteen kunnossa. Juhlasali on upea paikka .Oikeastaan koko rakennus on. Juhlasalin lisäksi täällä on keltainen sali ja ylhäällä peilisali. Yleensä nissäkin on myyjiä, mutta nyt oli vain juhlasalissa ja muutama myyjä alakerran tuloaulassa. 

Vpk talosta lisää  täällä   jos on kiinnostusta lukea lisää. 




Tässä kuvassa näkyy vähän salia ja naapurimyyjän pöytää. Naapurilla olikin aivan ihania itse tehtyjä joulukoristeita myynnissä. 
Vuosien kuluessa onkin tutustunut ohimennen moneen myyjään täällä myyjäisissä. On ollut hauskaa jutella erilaisten ihmisten kanssa. Tämänkertainen naapuri oli uusi tuttavuus vaikka hänkin on siellä kuulemma aiemmin ollut myymässä. On ollut keltaisessa salissa , joten sen takia en ole häntä aiemmin tavannut. Itse olen ollut juhlasalissa. 
Kattokruunut ovat hurjan isoja ja upeita. Tässä alla myös Turun kävelyykadun jouluista tunnelmaa. Enpä ole siellä juurikaan käynyt vaikka siellä on näin kivan näköistä tunnelmaa  ja myyntikojuja. 




Kiireistä on ollut, onneksi kohta helpottaa. Meillä on ollut perinteinen Slek ry:n joulupuukeräys kodittomille eläimille ja vähävaraisten lemmikeille. Työn ja piparkakkupuuhien lisäksi kun on ollut vielä ne puuhat niin eipähän ole jäänyt yhtään niin sanottua luppoaikaa. 

Tänään aaton aattona pitää leipoa omaan joulupöytään jotain. Ja alkaa valmistella ruokia. Joulusiivouskin on tekemättä, mutta joulu tulee ilman sitäkin. Vähän ehkä voi jotain sen eteen tehdä, mutta ruoka on tärkeämpää :)

Ihanaa joulua kaikille!










tiistai 7. joulukuuta 2021

Joulumyyjäiset

Ensimmäiset myyjäiset kahteen vuoteen, oli ihan mukavaa taas. Olimme Röölässä, Rymättylässä. Röölä on pieni kylä meren rannalla Naantalin saaristossa. Täällä  tietoja jos haluaa tietää lisää. 
Myyjäiset olivat ulkona ja olikin kohtalaisen rapsakka keli. Tosin onneksi ei ollut 10 pakkasastetta enempää, olisiko ollut joku 6-7. Mereltä ei onneksi tuullut kovin kovaa, jonkun verran kyllä. 
Myyjäiset kestivät vain kolme tuntia, joten sen siellä seisoi vaikka väkisin. 


Satuttiin olemaan ainoat piparkakkutalokauppiaat, joten kyllähän se kauppa kävi. Kesken loppuivat talot. Olin tehnyt ihan niin paljon kuin tässä arjen keskellä ehtii . Eihän se mitään monia kymmeniä ole, kun töiden jälkeen illat ovat niin lyhyet kuitenkin.


Emme pystyttäneet edes kojua niin lyhyeksi aikaa. Ja sääkin kun oli niin hyvä, ei satanut mitään niin emme viitsineet laittaa kojua pystyy.
Ihan hyvin meni pelkällä pöydällä ja myyntipaikkakin oli  passeli . 
Sopivasti ihmiset kävelivät siitä ohi. 
Minulla oli neljää eri kokoa olevia piparkakkutaloja myynnissä. Minitalot loppuivat ihan ensimmäisinä.
Nämä kuvissa olevat menivät myös kaupaksi, kun pienimmät oli jo myyty. 


Muutakin meillä oli  myynnissä. Nimittäin pikkuleipiä ja kuivakakkuja. Menivät kaupaksi nekin, tosin jotain pikkuleipiä jäi myymättä. 




Kaikenlaista hienoa ja maukasta myyjäisissä oli myynnissä. Ihastuin näihin luonnonmateriaaleista tehtyihin koristeisiin.
 

Kaikenlaisia metsän eläimiä havuista ja risuista tehtynä. 





Kranssejakin oli moneen lähtöön. Tuo kettukin tosi sympaattinen. 
Meidän pihalle sen voisi laittaa , oikea citykettukin täällä joskus vierailee. Sille olisi risukettu kaverina :) 







Bussikatoksessakin oli yksi myyjä. Ehkä vähän turhan syrjässä meistä muista, mutta toivottavasti kauppa kävi kuitenkin .

Mukava tunnelma täällä oli niinkuin aina. 
Loppuajasta meinasi vähän vilu tulla, mutta onneksi vain kolme tuntia oli myyjäisten kesto.

Välillä ostin lämmikkeeksi glögiä naapurimyyjältä. Itse ei muistettu ottaa kahvia tai mitään muutakaan mukaan. 

Mukava joulun ajan aloitus . Seuraavat myyjäiset,jonne menen,  ovat Turun VPK talon myyjäiset 12.12. 




tiistai 23. marraskuuta 2021

Yön yli sämpylät


 Meillä oli isänpäivänä brunssi . Tein mm. tällaisia "yön yli sämpylöitä". Taikina siis tehtiin illalla jääkaappiin ja aamulla vaan paistettiin sämpylät. Kätevää etten sanoisi!


Ajattelin, että saattaisivat kuivua äkkiä, mutta ei käynytkään niin . Olivat vielä kahden päivän päästä ihan maukkaita ja meheviä. Näitä on kätevä tehdä vaikka viikonloppuna. Saa aamulla tuoreita sämpylöitä. Resepti löytyi Ruoka ja koti - sivuilta .

Yön yli sämpylät / noin 14 kpl :

6 dl vehnäjauhoja

3 dl kaurahiutaleita

1 pussi kuivahiivaa

1,5 tl suolaa

5 dl vettä

0,5 dl öljyä

1.  Mittaa jauhot, kaurahiutaleet, kuivahiiva ja suola suurehkoon kulhoon. Sekoita. Taikina kohoaa noin kaksinkertaiseksi.

2. Lisää vesi, käytä viileää vettä. Lisää myös öljy. Sekoita ainekset keskenään esimerkiksi lusikalla. Taikinaa ei tarvitse vaivata. 

3. Peitä kulho tiiviisti kulholla. Anna taikinan seistä jääkaapissa noin 12-14 tuntia. 

4. Aamulla : Laita uuni kuumenenmaan 250 asteeseen. 

5. Ota taikinasta kahden lusikan avulla kasoja pellille leivinpaperin päälle. Älä vaivaa tai sekoita, jotta kuohkeus säilyy.

6. Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita.

Sämpylät voi paistaa myös yhdellä pellillä jos ei haittaa, että ne ovat kiinni toisissaan. Taikinaan voi lisätä siemeniä tms. 

Etittäin käyttökelpoinen resepti. Teen varmastiu uudelleenkin. Joskus on kiva vähän oikaista , nämä ovat nopeasti valmiita. 






tiistai 16. marraskuuta 2021

Vanhan ajan pikkuleivät

 Olen aikoinaan Fiskarsin kirpputorilta ostanut keittokirjan nimeltä "Keittokirja äideille ja  tyttärille". Alkuperäinen painos on vuodelta 1914. Minun kirjani on kolmas painos tästä.



 Kirja sisältää aivan ihania vanhan ajan reseptejä! Aika ajoin olen kirjaa selaillut ja miettinyt, että näitä reseptejä pitää itse "herättää henkiin".  Nyt testasin sieltä ensimmäistä reseptiä. Pikkuleivät pääsivät testiin.




Kirjoitan tähän alle reseptin siten kuin se kirjassa on .

Sydämet

2 munaa 

140 g sokeria

140 g voita ( puolet saa kernaasti olla kasvivoita)

300 g vehnäjauhoja

vähän sitruunanmehua tai 1/2 teelusikallista hienoksi survottua vaniljaa 

1 pieni teelusikallinen hirvensarvisuolaa

1 dl makeita manteleita ja 2 ruokalusikallista tai enemmän karkeaksi survottua sokeria (sydämien sirostamiseksi)

Pesty voi ja sokeri hierotaan kuohkeaksi vaahdoksi. Munat vispilöidään eri astiassa hyvin ja sekoitetaan sitten voi- ja sokerivaahtoon. Hirvensarvisuola hienonnetaan huolellisesti ( muuten leivokset tulevat suurireikäisiä), sekoitetaan ruokalusikalliseen jauhoja ja lisätään edellisiin. Seos maustetaan sitruunanmehulla tai vaniljalla, minkä jälkeen jäännösjauhot sotketaan taikinaan. Taikina peitetään ja pidetään vähän aikaa kylmässä paikassa jäykistymässä. 

Siitä kaaviloidaan sitten jauhotetulla leivinpöydällä ohuenlaisia, isoja levyjä; näistä otetaan sydämen muotoisella muotilla pieniä, sieviä kakkuja, jotka asetetaan voidellulle pellille, tarpeellisen välimatkan päähän toisistaan. Sydämien päälle ripoitetaan hienoksileikattuja manteleja ja karkeaksi survottua sokeria. Kypsennetään tasaisessa lämmössä vaaleanruskeikksi ja läpikypsiksi. 


Kirjassa ei ollut mitään kypsennysaikoja tai uunin lämpötilaa. Oli "tasainen lämpö" , " kohtalainen lämpö" , "kohtalaisen kuumassa" tai sitten ihan vain "kypsennetään". Paistoin nämä 175 asteessa. Pitkään näitä ei kannata uunissa pitää , jotta jäävät vaaleiksi. Kypsyvät nopeasti. 

Voita en sentään pessyt :D Ennenvanhaan voista pestiin liika suola pois. Oikaisin myös manteleiden ja sokerin kanssa - käytin valmista mantelirouhetta ja raesokeria. Hauska tuokin lause "muuten leivokset tulevat suurireikäisiä". 

Kirjassa on tosiaan myös ruoka- ja jälkiruokareseptejä. Ehkä niitäkin joskus testaan, mutta tutkin ensin näitä leivontareseptejä. Tässä vielä kuva reseptistä. Nykyajan kirjoista poiketen kuvia tässä kirjassa ei ole yhtään. 


Ja kirjan esipuhe. 



Minulla odottaa kaksi muutakin "aarretta"  eli vanhaa keittokirjaa. Ne ovat äitini vanhoja kirjoja. Ovat vähän uudempaa perua, vuosilta 1957 ja 1958.  Luettavaa ja leivottavaa siis riittää. Olen kiitollinen, että äitinikin kirjat ovat tallessa. Muistan hyvin ne punakantiset kirjat lapsuuden kodin keittiön kaapissa. En tiedä käyttikö äiti niitä kuinka paljon , mutta siellä ne joka tapauksessa olivat. Nyt ne ovat minun kirjahyllyssä, muistoinen entisestä ajasta ja äidistä. Niin ja ovat myös käytössä, eivät pelkästään koristeina ♥ 

 


tiistai 9. marraskuuta 2021

Kahvipöydän kuningatar

 Urbaani vegenda-blogista olen löytänyt vaikka mitä ihanaa ja sieltä se tämäkin kakku on. Ronja oli tulossa kahville ja siksi menin taas tätä ihanaa blogia selaamaan.  Tämä kakku on vähän saman tyylinen kuin murupäällysteinen mustikkakakku , koska tässäkin murukerrosta tulee väliin ja kakun päälle. 



Tämä on ihanan mehevää kakkua! Mikä parasta, tämän voi tehdä jo etukäteen, koska maku vain paranee. Ja säilyvyys on taattu mehevyyden takia. Kuvassa on aivan tuoreesta kakusta leikattu pala ja siitä näkee miten mehevää tämä on. Melkeinpä sanon, että seuraavana päivänä oli vielä parempaa. 

KAHVIPÖYDÄN KUNINGATAR
24 x 24 cm irtopohjavuokaan


Taikina
200 g margariinia
3 dl sokeria
1,5 dl omenasosetta
2 tl vaniljasokeria tai nestemäistä vaniljaa
2,5 dl kaura- tai soijajogurttia
5,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa


Murotaikina
1,5 dl fariinisokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 tl kaneli
ripaus suolaa
3 rkl margariinia


Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Valmista taikina vaahdottamalla margariini ja sokeri kuohkeaksi. Lisää omenasose, vanilja ja jogurtti. Sekoita hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.

Tee murotaikina nyppimällä kaikki ainekset sekaisin.

Kaada puolet taikinasta voideltuun irtopohjavuokaan. Ripottele päälle puolet murotaikinasta. Kaada loput taikinat päälle ja viimeiseksi loput murotaikinasta. Paista uunissa 50-60 minuuttia kunnes kakku on kypsä.

Urbaani vegenda blogissa akun päälle tehtiin vielä kuorrute, mutta minä jätin sen tekemättä. Voisihan sitä joskus testata vaikka ihan hyvää tämä oli ilmankin. 
Omenasosettakaan meillä ei ollut vaikka luulin olevan, joten keitin kakun teon lomassa muutamasta omenasta sosetta. Onneksi on vielä talviomenaa . 

Todella maukasta kakkua, ei tätä turhaan ole nimetty kahviöydän kuningattareksi.