sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Raparperikakku

 Tähän kahvikakkuun tehtiin raparperista ja tuorejuustosta "raita" . Se mehevöittikin kakkua mukavasti .  Raparperia kun riittää niin etsin aina välillä uusia reseptejä vaikka aika monta reseptiä olen jo testannutkin ja hyviksi ne todennut. Ainakin useimmat. Uusia on kuitenkin kiva etsiä. 

Raparperi-kahvikakku 

En saanut tuosta kuorrutteesta niin punaista  kuin alkuperäisessä ohjeessa Soppa365 - sivuilla, mutta eipähän tuo haitannut . Laitan tähänkin alle vielä reseptin :

Raparperi-kahvikakku

4 kananmunaa

2 dl sokeria

2 tl vanilliinisokeria

150 g voita tai margariinia

3 dl vehnäjauhoja

1 tl livinjauhetta¨

1/2 tl suolaa

Raparperitäyte:

3 dl raparperia pilkottuna

2 rkl vettä

100 g tuorejuustoa

1 dl sokeria

Kuorrutus:

muutama punainen raparperin suikale

1 1/2 rkl kiehuvaa vettä

noin 1 1/2 dl tomusokeria

1. Aloita täytteestä. Kuori raparperin varret ja säästä kuoret. Leikkaa varret 1 cm viipaleiksi kattilaan , lisää vesi ja sokeri ja keitä noin 10 minuuttia keskilämmöllä. Valuta raparperit ja säästä irronnut neste kakun kostutukseen. Anna raparperin jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja sekoita se sitten tuorejuustoon. 

2. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota vuoka ( 1,8 - 2 l). 

3. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.  Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Siivilöi kuivat aineet vuorotellen voisulan kanssa taikinaan.

4. Laita puolet taikinasta vuokaan. Lisää raparperitäyte vuokaan. Laita loput kakkutaikinasta päälle. Paista kakkua uunissa noin 50 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Anna kakun jäähtyä hetki vuoassa ennen kumoamista. 

5. Valitse 2.4 punaisinta raparperin suikaletta. Kaada kiehuva vesi niiden päälle. Anna seoksen seistä kakun paistumisen ajan. Ota kuoret sitten pois ja sekoita tomusokeri värjäytyneen veden joukkoon. 

6. Kostuta kakku raparperiliemellä lusikoimalla nestettä kakun päälle. Koristele kakku tomusokerikuorrutuksella. 

Minun kakkuun raparperiraita tuli kovin ylös. En siis läheskään puolta taikinasta laittanut vuokaan ennen täytettä. Tosin ei haitannut tämäkään yhtään :)

Raparperikahvikakku

Kyllä tämä ihan hyvää oli.  Mietin mitä tuohon raparperiraitaan voisi vielä lisätä ; jotain makua siihen olisi voinut laittaa lisää. Ei sen puoleen, syötyä tuli ihan tällaisenakin ja kuten sanoin , hyvää tämä oli. Jäi vain mieleen ja jotain aion keksiä ja testailla sitten uudelleen. 

Raparperiherkuista kun puhutaan, nii yksi ehdoton suosikkini on tämä kesäisen raikas raparperi-mansikkakakku . Ihanaa kakkua , joka kesä tätä pitää edes kerran tehdä !




Tuo mansikka-raparperikiisseli on niin hyvää . Voisihan sitä syödä ihan ilman kakkuakin , mutta kyllähän tämä vaan niin herkkua on kakkuversiona !





maanantai 13. kesäkuuta 2022

Itse tehty näkkileipä

 Miten sitä ei olekaan tullut mieleen tehdä helppotekoista näkkileipää kun leipä on ihan lopussa? Tämä oli suit sait sukkelaan valmis leipä. Ja hyvääkin vielä!

Tein tätä sen takia, kun olimme menossa Röölään Rymättylään markkinoille myymään enkä voi oikein muita leipiä tehdä, kun en ehdi. Tuoretta pitäisi olla jonkun pehmeän leivän, mutta se on mahdottomuus näin palkkatyön ohella. Niinpä päädyin näkkileipään ja hyvä näin ! Tämä oli todella hyvää. 

Näkkileipä

Ja valmistuikin nopeaan, joten aion tehdä jatkossakin. Aina välillä on tilanne, että leipä alkaa olla lopuillaan eikä jaksaisi kauppaan lähteä. Jos raaka-aineet löytyvät niin siitä vaan näkkileivän tekoon. 

HELPPO NÄKKILEIPÄ

2 dl vettä

1 tl suolaa

100 g voisulaa 

4 dl ruisjauhoha

2,5 dl vehnäjauhoja

seesamin- tai unikonsiemeniä

1. Sekoita haaleaan veteen suola ja voisula. Lisää ruisjauhot vatkaten ja alusta taikina vehnäjauhoilla. Taikina on kimmoisaa ja helposti kaulittavaa. 

2. Kauli taikina ohueksi, noin 3 mm. Tärkeintä on, että levy olisi mahdollisimman tasavahvuinen. Ripottele pinnalle kaulimisen aikana seesamin- tai unikonsiemeniä ja kauli ne taikinan sisään. Pistele levy haarukalla ja muotoile mieleisiäsi leipiä. ( Minä olin tylsä ja tein tavallisia suorakaiteita, muotit hukassa).

3. Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia, kunnes leivät ovat saaneet hieman väriä pintaan. Jäähdytä ritilällä. 

Taikinaa voi maustaa vaikka yrteillä tms. jos haluaa eri vaihtoehtoja. Tämä perusleipäkin oli varsin hyvää. 

Näkkileipä

Seuraavaa erää voisikin maustaa jollakin mausteella . Voisi vaikka ruohosipuli antaa kivasti makua tähän. 


Valkonarsissi kukkii puutarhassa parhaillaan. On kyllä kaunis kukka. Samoin kielot ovat kukassa ja on huumaavan hyvä tuoksu niissä!

Vuohenjuuri on yksi lempikukistani. Iloisen keltainen ja kestävä kukka. 


Vuohenjuuresta tulee mummola mieleen . Siellä pihalla näitä kasvoi . Meidän pihalla myös  sammaleimu muistuttaa mummolasta. Tämä meidän talo pihoineen onkin jo mummolaikää, joten ei ihme, että kukatkin ovat perinteisiä . 



Valkoista ja vaaleanpunaista sammaleimua , kaunista!



perjantai 3. kesäkuuta 2022

Louhisaaren kartanon maalaismarkkinat 29.5.

Toukokuun lopulla kävimme Louhisaaren kartanon maalaismarkkinoilla. Ne olivat 29.5. ja käsittääkseni ensimmäistä kertaa. Toivottavasti ei kuitenkaan viimeistä! Puitteet olivat todellakin kohdillaan , mielenkiintoisia tuotteita myynnissä ja kartanoonkin olisi päässyt tutustumaan halutessaan .

Louhisaaren kartanon maalaismarkkinat 


Me emme kartanoon menneet vaan ajattelimme piipahtaa siellä jonain tavallisena viikonloppuna. Silloin saattaa olla hiljaisempaa .

Villikodon ( Villikoto ) pöydällä oli varsin kiinnostavia tuotteita. 

Villikoto 
Hapatettua koivunmahlaakin löytyi. 


Käsintehtyjä, luonnonmukaisia saippuoita oli ja olivatkin kauniita . 


Tässäkin pöydässä oli kaikenlaista ihanaa käsityötä. Kortteja ja sauna / Wc-kylttejä. 



Hauskaa, että ihmiset olivat panostaneet tähän ja pukeutuneetkin vanhaan tyyliin. Sopi tosi hyvin tunnelmaan ja ympäristöön. 




Vanhan tavaran myyjä löytyi myös jä hänen kojulla olikin mielenkiintoisia tuotteita.

Ehkä kauppakin kävi kun oli jonkin asteen tungos oikein .





 Linnunpönttöjäkin olis saanut ostettua . taidolla ja oikeaoppisesti tehtyjä varmasti. 






Tämä pöytä kiinnosti minua kovasti ja oli vähällä ettei lähtenyt kissa jos toinenkin matkaan. Tuo vene on löylyvene. Sellainen meillä onkin ja se on varsin mukava kapistus. Se laitetaan kiukaan yläpuolelle ja siitä pikkuhiljaa tipahtelee vettä kiukaalle.



Tämä oli kalan valmistusta varten tehty laite. Kalan saa tuossa pysymään pystyssä. 

Nyt häpeäkseni tunnustaa etten perehtynyt sen tarkemmin kuinka tämä toimii. Laitetaanko niine hyvineen uuniin / grilliin. Puulta tuo alaosa näyttää. Tämä asia pitänee selvittää jotenkin. 


kaikenlaisia ihania juttuja puutarhaan ! Ainakin markkinoiden mainoksessa sanottiin, että myynnissä oli myös erikoisia ja harvinaisia perinnekasveja. 


Meille tarttui mukaan Askaisten  Petteri Vihervaaran hunajaa  Nam!
 
Hunajaa Askaisista


Louhisaaren myrkkypuutarha tuli katsastettua. 



Siellä oli yhtä sun toista myrkyllistä kasvia. Mihin lie entisaikaan käytetty; myrkytetty vihollinen vaivihkaa kenties.





Louhisaaresta vähän lisää : 


 Tässä kuva vuodelta 1797, Louhisaaren keittiöpuutarhasta. 

Suosittelen käymään paikan päällä. Se koko alue puutarhoineen on kaunis paikka. Ja itse kartano näkemisen arvoinen myös. Olen käynyt siellä kartanossa joskus hyvin kauan aikaa sitten, joten eiköhän ole aika se asia korjata tänä vuonna 


Autoista päätellen markkinoilla kävi paljon porukkaa. Kartanolle johtaa kapeahko hiekkatie ja kun parkkialue oli täynnä autoja, niin ihmiset tietenkin pysäköivät siihen tien varteen. Se vaikutti siten ettei alueelta meinannut päästä ollenkaan pois . Vastaan tuli autoja ja paikalta pyrki autoja pois ; yksi kaista käytössä. Ja vielä yksi jumittunut auto, kun vanhempi rouva ei uskaltanut ruuhkassa peruuttaa . No mikäpä siinä, ei meillä kiire ollut :) 

Toivon todella, että nämä markkinat ovat ensi vuonnakin. Erilainen tunnelma kuin yleensä, sellainen aito ja lämminhenkinen. 


keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Raparperipullaa

 Se on raparperien aika taas ! Kyllä  sitä kiitettävästi pihalla taas kasvaakin. Pitänee alkaa kaupitella tutuille sitä, millään en kaikkea ehdi käyttää. 

Löysin Täykkärin blogista hyvältä kuulostavan reseptin. Näitä pullia halusin kokeilla tehdä , tuumasta toimeen siis. 

Raparperi-rahkapulla

Raparperin kirpeys ja rahkan pehmeä maku ; melkeinpä täydellinen yhdistelmä. Laitan tähän alle vielä reseptin . Pullataikinan tein tällä voisilmäpullin ohjeella . 

Raperperipulla :

Rapaperperitäyte :

500 g raparperia 

20 g voita 

1 1/2 dl fariinisokeria

1 1/2 rkl maissitärkkelystä 

1. Paloittele raparperi. Keitä voita , sokeria ja raparperia kattilassa kunnes raparperi pehmenee. 

2. Ota raparperiseoksen lientä lasiin , lisää siihen maissijauhot ja lisää täytteeseen. Kuumenna kunnes seos sakenee. 

Rahkatäyte :

1 muna

250 g rahkaa

1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1/2 dl maitoa tai kermaa

Sekoita kaikki aineet keskenään. 

Pulliin laitoin ensin lusikallisen raparperitäytettä ja päälle rahkatäytettä. Paistoin pikkupullia 225 asteessa noin 10 minuuttia. 

Tein myös pitkon, kuten Täykkärin blogissa oli tehty. 

Raparperi-rahkapitko 

Hyvää oli ! Täykkärin blogissa on selkeät ohjeet tämän pitkon tekoon. 

Raparperi-rahkapulla 

Nyt on taas mukavaa, kun ulkona on valoisaa ja aurinkoista. Mukava kuvata leipomuksia hyvässä valossa. 
Tässä vielä kuva meidän raparpereista  :



Kyllä näistä piirakan jos toisenkin tekee . Tästä vielä ovat kasvaneet lisää  aikalailla , pullat tein joku pari viikkoa sitten . 
Pitänee taas joku raparperileivonnainen keksiä viikonloppuna. 



sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Reissulla leivottua

 Ostimme asuntoautoon eräänä kesänä pienen uunin. Kovin paljon se vapautti ruokailuakin, koska  vaihtoehtoja tuli hellalla valmistettujen ruokien lisäksi roimasti lisää. Ja nyt voi reissussa leipoakin!

Kesällä 2020 uunin ostimme. Sille kesälle osui sateisia päiviä Manamansalossa ollessa ja siellä autossa sateessa istuessa sanoin miehelle, että "voispa edes leipoa". Ajatus jäi muhimaan ja aloimme isommissa kaupoissa käydessä katsastaa josko löytyisi sopiva uuni. Vaasan Citymarketista se löytyi ja on ollut ahkerassa käytössä aina reissatessa. 

Viime kesänä oli luksusta , kun sai itse poimituista hilloista leipoa piirakkaa. Kyllä osasikin maistua taivaallisen hyvälle! Tosin tässä kuvassa olevassa piirakassa on mustikoitakin, koska vasta myöhemmin löytyi kunnon hilla-apajat. 


Jollekin tämä marja on lakka ja googlettamalla löytyi vielä suomuurain. Googlen mukaan suomuuraimeksi tätä sanottaisiin "etelämpänä", mutta minä sanon tätä hillaksi. Jos hillosta puhutaan , niin silloin sanon lakkahillo. :D 

Tykkään kerätä marjoja muutenkin, mutta usein en ole hillaa kerännyt. Lapissa oli niin hienoa kerätä sitä, koska kun vaan oikea suo löytyi niin hillaa oli paljon. Ja se rauha ja hiljaisuus. 

 
 

Oivoi , tulee ihan vesi kielelle näitä katsoessa. Nämä kuvan marjat löytyivät Ranua - Kuusamo väliltä . Sen kun vaan poikkesimme eräälle suolle ja kyllähän niitä siellä oli vaikka kuinka paljon. 



Suolla oli niin hiljaista ja rauhallista. Jos ei ota huomioon hyttysten ininää. Oli niitä jonkun verran , mutta ei mitään satoja sentään. Hirvikärpäshatut olivat käytössä :)









Tosin kun tällaisen jäljen näin, niin tuli jokseenkin kiire takaisin autolle päin. Tämä jälki tuli eteen Sallasta lähdettyämme Kuusamon suuntaan . Pysähdyimme levähdyspaikalle ja otimme suunnan kohti metsää ja suota. Venäjän raja ei ollut kovinkaan kaukana, joten lieneekö tämä jäljen jättänyt eläin tullut sieltä erämaista Suomen puolelle. Satuin olemaan yksin jäljen nähtyäni, mies oli lähtenyt hieman eri suuntaan. Kyllä sitä voi olla ihminen hölmö pelästyessään. Mielikuvitus lähtee laukalle ja kun mies ei vastannut minun huhuiluun, niin olin jo varma, että karhu on hänet vienyt. Säntäsin vauhdilla autolla ja huhuilin siellä taas.  Löysin miehen sitten lopulta toiselta puolen tietä. 


Muffinseja on myös reissussa helppo leipoa. 


Mustikkaiset muffinit, kuinkas muuten . Marjoja tuli kerättyä jonkun verran. Tosin ihan käyttötarpeeseen vaan vaikka olisi tehnyt mieli kerätä monta ämpärillistä. Oli kuitenkin sen verran pitkä matka kotiin etteivät välttämättä olisi säilyneet kovin hyvin. Ei ainakaan mustikat. Kuulemma hilla säilyy paremmin. 

Täytyy sanoa, että oli kyllä huikea reissu muutenkin . Vaikka jossain kohtaa alkoi tuntua, että sade seuraa meitä. Jotenkin satuimme pakenemaan sadetta sellaiseen paikkaan, että sinnehän se seuraavaksi tuli. 
Pääkohteena meillä oli Kilpisjärvi ja Saanan valloitus . Se toteutui. Ihana, upea Saana. Oli kyllä huikea paikka . 


Aina kun luuli, että kohta ollaan huipulla, niin eiköhän vaan taas matka jatkunut kivikkoista polkua ylöspäin.




Huipulta oli käsittämättömän upeat maisemat. 


Tämä kuva tosin oli jostain puolimatkasta . 




Kilpisjärven kylä näkyi hyvin huipulta. 





Viivyimme huipulla tovin jos toisenkin vaikka sää olikin melko kolea. Oli jotain 16 astetta lämmintä ja huipulla oli kova tuuli. Tyttäret ihmettelivät 30 asteen helteissä kotikulmilla, kun lähetimme heille huipulta kuvan, jossa meillä on pipot päässä ja käsineet kädessä


Kyllä näitä maisemia olisi katsellut vaikka kuinka pitkään. Jylhää, upeaa luontoa. 


Paluumatkalla alas bongasimme kiirunan. Hyvä suojaväri sillä. Ensin katsoin, että miksi ihmeessä tuo kivi liikkuu



Mainittakoon vielä, että saapumispäivänä ( ennen Saanalle kapuamista) kävimme Kilpisjärven retkeilykeskuksen ravintolassa syömässä. Yleensä kokkaamme autossa, mutta synttäreiden kunniaksi kävimme oikein ravintolassa. Otin nieriää puikulaperunoiden kera ja oli kyllä huikean hyvää. 

Ajatuksena oli alunperin olla Kilpisjärvellä pidempään, mutta sateinen ja kylmä sää sai meidän liikekannalle Saanan reissun jälkeen. Säätiedotuksen mukaan samanlaisia sateita oli jatkossakin luvassa, joten emme jääneet odottelemaan parempia kelejä. 



Saana oli meidän pääkohde tällä reissulla ja sen toteutimme. Sen jälkeen olikin suunta ihan sinne minne mieli tekee. Yritimme lähetä sateita karkuun, mutta jotenkin tuntui, että sadepilvet tulivat perässä :D 


Yllä vielä Kilpisjärven seurakuntaa . 


sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Kaneli-sokericruffinit

Makeaa-blogista osui jokin aikaa sitten silmään helpot ja nopeatekoiset kaneli-sokericruffinit. Ne tehdään valmiista croissant-taikinasta , joten ne todellakin ovat helppo ja vaivaton herkku . Ihan vaikka yllätysvieraille jos sellaisia saattaa piipahtaa. Vai käykö kenelläkään enää yllätysvieraita? Meillä käy , mutta harvakseltaan, koska näitä yllätysvierailuja harrastavat aviomiehen kaksi serkkua ja he asuvat sen verran kaukana. Meille kyllä saa tulla yllättäenkin jos vaan kotonamme vallitseva kaaos ei häiritse. Onneksi näitä serkkuja ei sellainen häiritse. 

Kaneli-sokericruffinit 

Nämä olivat oikein maukkaita ja valmiita suit sait sukkelaan. Tölkin avaus, taikinan avaaminen, sokerointi, rullaus ja paisto. Noin pääpiirteittään. Laitan tähän alle vielä Makeaa-blogissa olleen ohjeen. 

* Kaksi purkkia Danerolles Croissant Classic - taikinaa

* 100 g pehmeää voita tai margariinia

* 1 1/2 dl sokeria

* 1 rkl kanelia

Kuumenna uuni 200 asteeseen ( kiertoilma 180 astetta). Voitele muffinipellin syvennykset voilla tai margariinilla tai vaihtoehtoisesti laita paksut paperiset vuoat uunipellille.

Avaa Croissant taikinapurkki. Ensin repäistään suojakääre pois ja sen jälkeen purkkia käännetään päistä eri suuntiin . Taikina ponnahtaa ulos. Rullaa taikina auki leivinalustalle. Voitele se margariinilla / voilla ja ripottele päälle reilusti kanelisokeria. 

Rullaa taikina leveyssuunnassa pitkäksi rullaksi. Leikkaa rulla kolmeen osaan ja halkaise jokainen pala pituussuunnassa kahtia . Kerrokset tulevat esiin ja saat yhdestä taikinapurkillisesta kuusi puolikasta. Kierrä taikina sormen ympärillä ja aseta kierretty pala muffinipellin syvennykseen. Toista sama jokaisella puolikkaalla ja tee sama myös toiselle taikinalle. Näin saat yhteensä 12 cruffinia. 

Paista cruffineita noin 12-15 minuuttia. Pyörittele jokainen cruffini kanelis-sokeriseoksessa unista oton jälkeen. 

Kaneli-sokericruffinit

Hyviä olivat! 


Täytyy tässä vielä esitellä meidän piha-asukki . Asuu vanhan kaivon kannen alla vai mikä kansi lie. Oma kaivo meillä kyllä on, mutta tämä kansi ei mihinkään kaivoon mene. Mutta kuitenkin, olkoon mikä on, niin tämä söpöliini asustelee siellä. Tuossa vieressä näkyykin se kolo. 

Sisällä talossa meillä ei ole koskaan hiiriä ollut . Jos niitä alkaisi nurkissa rapistella niin pitäisi uudelleen harkita mitä tälle kaivon kannen alla olevalle pesäpaikalle tekisi, mutta tässä vaiheessa ei mitään. Asukoon siellä kaikessa rauhassa . Mitähän mahtaisi kissaherra Viltsu tuumata jos tällainen nappisilmä kurkistaisi jostain kaapin alta .  Lähtisikö jahtaamaan vai juoksisiko karkuun :D  


Tässä alla sitä kurkistellaan uskaltaako tulla esiin :