perjantai 19. elokuuta 2022

Omenapiirakka kauramurupäällysteellä

 Se on sitten tämän vuoden ensimmäinen omenapiirakka tehty jo jokin aika sitten  . Katselin meidän " valkea kuulas " - omenapuuta ja harmittelin, kun siitä oli paljon omenia pudonnut. Liekö tuuli pudottanut ne , koska eivät ne vielä ihan kypsiä olleet. 

Päätin tehdä omenapiirakan . Juuri sopivia nämä olivatkin omenapiirakkaan ; antoivat mukavasti makua ja purutuntumaa, kun eivät olleet pehmeitä ja läpikypsiä. Uunituoreena tuli syötyä jopa kaksi palaa , koska oli vaan niin hyvää!



Omenapiirakka kauramurulla 


Laitan tähän vielä reseptin. Yhtään en muista mistä tämä on peräisin, mutta ihanan kuohkeaa ja pehmeää tämä on. 

Omenapiirakka  / pellillinen

4 munaa

4 dl sokeria

2 dl kermaa

2 dl maitoa

2 dl juoksevaa margariinia tai 200 g sulatettua margariinia / voita

7 dl vehnäjauhoja

5 tl leivinjauhetta

Kauramuru :

100 g voita sulatettuna

1,5 dl sokeria

3 dl kaurahiutaleita tai muita hiutaleita

2 rkl vehnäjauhoja

1 tl kanelia

2 tl vanilliinisokeria

1. Yhdistä taikinan kuivat aineet.

2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

3. Sekoita vaahtoon kuivat aineet , maito, kerma ja voisula.

4. Kauramurua varten yhdistä kaikki ainekset keskenään.

5. Laita piirakan päälle omenalohkoja ja niiden päälle kauramuru. 

6. paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Meillä saatui kaapissa olemaan neljän viljan hiutaleita ja erinomaisien hyvänmakuinen päällinen tuli niistäkin. Kokeilin korvata osan jauhoista talkkunajauhoilla, koska niitä sattui kaapissa olemaan. Mustikan kanssa talkkuna on hyvää ( kuten täällä todettu :  klik), mutta nyt  tuli  todettua, että talkkunajauhot sopivat erittäin hyvin myös omenapiirakkaan!  Niitä jauhoja kannattaa käyttää leivonnassa, koska ne ovat erinomainen kuitulisä . Talkkunajauhoista 28 % on kuitua. 

 Aika täynnä on Valkea kuulas puumme ollut. Tämän lisäksi meillä on vielä kuusi muuta omenapuuta. Yksi on Antonovka talviomenapuu, toinen joku punainen talviomena ( siitä tulee hyvää mehua!) , ja kolme kesälajiketta. Olettaisin, että kaksi ovat lajiltaan "Huvitus" , koska ovat edellisten asukkaiden istuttamia omenapuita . On siis vanhahko lajike. Kerran eräs vanhempi pariskunta ohi kävellessä pysähtyi juttelemaan ja kysyivät saisivatko ostaa kyseistä omenaa. Sitä ei ainakaan oikein kaupoista saa , näin sanoivat . Annoimme heille kassillisen ihan ilmaiseksi. 

Tätä omenapiirakkaa otimme myös mukaan Paimioon, jonne eräänä viikonloppuna lähdimme luontoretkelle. 

Onenapiirakka kauramurulla

Miten maistuikin kahvi ja tämä piirakka hyvältä siellä suolammen äärellä, hiljaisuuden keskellä. Yleensä retkellä ja reissulla eväshetki on yksi kohokohdista! :D

Oli meillä salaattiakin mukana , tällainen perusversio ilman mitään sen kummempia kastikkeita sun muita , mutta maistui! 


Paimion luontopolku on noin 4 kilometriä pitkä. Alkupää on helpohkoa kulkemista, mutta lintutornin ja pirunpellon jälkeen tuli vähän kivikkoisempaa polkua. Sitä ei suositellakaan huonojalkaisille. Kannattaa kääntyä laavulta takaisin tulosuuntaan . Itsellä ja miehellä vielä jalka sen verran nousee, että päästiin kulkemaan koko polku :D 



Tämä pelastusrengas oli aika hauska yksityiskohta. Tai ehkä tälle on tarvettakin , saattaahan tuolta sillalta joku suohon pudota .:)





Tällainen vetinen kohta ylitettiin pelastusrenkaan jälkeen. 


Luontopolun keskivaiheilla kallion päällä on lintutorni ja laavu. Saa vaikka makkarat paistettua laavulla. 

Sattui olemaan kohtalaisen tuulinen päivä, kun olimme täällä luontopolulla. Silti halusin kiivetä tähän lintutorniin. Ylhäällä oli tunne, että koko torni huojuu, joten en edes kuvia ottanut sieltä - katsoin vaan, että hyvin näkyy moneen suuntaan . 




 

 

Ylimmällä kohdalla oli myös tämä pirunpelto eli muinaisranta . On se sykähdyttävää miettiä, että nämäkin kivet ovat tässä olleet jotain 9000 vuotta. 





Reitin varrella on myös tällainen erikoisuus kuin yhteen kasvaneet männyt. 






Täällä vähän lisää Paimion luontopolusta. Oli ihan mukava reitti. Ja mustikoita oli paljon! Onneksi oli pari kippoa mukana, sain kerättyä ne täyteen. 

Ja nyt taidan tehdä tällaisen samanlaisen omenapiirakan. Tämä on helppo tehdä ja kun omenaa riittää vaikka muille jakaa. Pitänee laittaa taas tuohon kävelytien varteen laatikko täynnä omenaa. 







torstai 7. heinäkuuta 2022

Kirpputori Hämeenlinnassa

 Näin kesäloman alkuun kävimme tyttären ja tyttärentyttären kanssa päiväretkellä minun isovanhempieni kotikylällä Rengossa , joka nykyään kuuluu Hämeenlinnaan. Hämäläinen olen itsekin syntyperältäni ; olen syntynyt Hämeenlinnan Höyhensaaren sairaalassa .Häme on osa minua aina vaikka olenkin suurimman osan elämästäni asunut Varsinais-Suomessa. 

Tämän päiväretken tarkoitus oli käydä läheisten haudoilla Rengossa , katsastamassa isovanhempien torpalla, että kaikki on suhteellisen kunnossa ja myös poiketa kirppikselle Renkoon. Olen tätä kirpputoria seurannut facebookissa jo jonkun aikaa ja tällä reissulla päätimme poiketa siellä. 

Kyllä kannatti! Ihastuttava paikka ! Eikä vähiten hurmaavien kanojen takia ; ne kiinnostivat meitä yhtä paljon kuin myytävät tavarat. Siellä asusteli eri rotuisia kanoja ja osa sellaisia, joita en ole ikinä nähnytkään tai edes kuullut sellaista roduista. 

Kesäkirppis , Renko 

Kanatkin välillä halusivat poiketa sisään "myymälään"  :D 


Tämä musta rouva on kuulemma rodultaan Brahma. Tälle oli seurana myös herra Brahma , komea kukko onkin :



Oli pihamaalla lampaitakin, mutta me olimme jotenkin niin lumoutuneita näistä kanoista, että kuvasimme vain niitä . 


Tämäkin niin valtavan sievä pikku kana. 
Rotua en huomannut kysyä. 


Tässä rouvat vähän lepäilevät. Äkkiseltään näyttäisi, että tuo etualalla oleva kana tarvitsee apua, mutta ihan itse näimme sen kaivautuvan nurmikolla olevaan kuoppaan :D








Ihan tässä kanoja alkoi tehdä mieli omallekin pihalle, olivat niin sympaattisia ja uteliaita.
Tosin pitäisi muuttaa ehkä syrjemmälle , ei taida pientaloalueella noin vaan onnistua kanojen pito.




Tämä harmaa pieni kana on Araucana. Munii kuulemma sinisiä munia!






Niin, olihan siellä tosiaan ihan kirppistavaraakin kanojen lisäksi . Ja olikin vaikka mitä ihanaa aarretta!


Keräilijöillekin varmasti löytyy vaikka mitä. 


Ihania vanhoja lehtiä oli vaikka kuinka paljon. 


Tämä kissakoriste melkein lähti mukaan. Ehkä ensi kerralla lähtee ihan mukaan saakka - jos on vielä jäljellä. 


Tämä kyltti oli myös harkinnassa ; kissakin kuin meidän Viltsu. Vielä jäi tämäkin harkinnan asteelle .

Seuraavaa kertaa odotellessa. 



Tämäkin hieno kyltti on varmasti monelle keräilijälle mieleen. 







Lapsillekin löytyi vaikka mitä mielenkiintoista.
Täällä kirppiksellä lapset varmasti viihtyvät ; tuli ainakin testattua  6-vuotiaan lapsenlapsen kanssa. 
Kanat ja kukot  olivat hänelle suuri ihmetyksen ja ihailun aihe. 





Tällaiset aarteet lähtivät tällä kertaa mukaani :


Tuo traktori - tai oikeastaan ojanpientareiden leikkuukone - lähti 4-vuotiaalle tyttärenpojalle tuliaisiksi ja pienen laukun hiluineen valitsi Inna itselleen. 

Ostin tälle kertaa vain yhden vanhan lehden vaikka sormia syyhytti ostaa nippu. Maltti oli mukana ettei liikaa ostele kerralla . Jää jotain seuraaviinkin kertoihin! Siivilän ostin betoniaskareita varten. Olen alkanut testailla betonikoristeiden tekoa ja joskus pitää vähän siivilöidä isompia kiviä pois . 

Suosittelen ehdottomasti poikkeamaan tänne kirpputorille jos näillä seuduilla liikutte. Osoite on Hämeen Härkätie 3520, 14300 Renko.  

Tästä kirppiksestä tulee juttua myös tyttäreni blogiin ( Elämäni ohjissa)  jossain kohtaa . 


Mariannen tiikerikakku

 Meillä oli kotona pussi marianne rouhetta ja mietin mihin sen käyttäisin. Mieleen tuli , että voisiko sitä käyttää esimerkiksi tiikerikakkuun. Googlettamalla sellaisia reseptejä löytyikin useita, mm. Valion sivuilta. 

Marianne - tiikerikakku 

Tiikerikakku on aina hyvää ja on kyllä tämäkin ! Uunissa rouhe suli ja tuossa kaakaoraidassa on ihana piparmintun ja suklaan maku. 

Laitan tähän alle vielä reseptin. 

Mariannen tiikerikakku 

200 g voita tai margariinia

2 1/2 dl sokeria ( laitoin 2 dl)

3 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 dl kermaviiliä (tai kermaa tms)

2 rkl kaakaojauhetta

1 dl marianne crush- rouhetta

1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.

2. Yhdistä kuivat aineet keskenään.

3. Lisää kuivat aineet taikinaan vuorotellen kermaviilin kanssa. 

4. Ota 1/3 - osa taikinasta eri kulhoon. Sekoita siihen kaakaojauhe siivilän läpi ja myös Marianne crush- rouhe. 

5. Lusikoi puolet taikinasta korppujauhotettuun vuokaa. Lisää päälle tumma taikina, sekoita vähän haarukalla. Lisää loput vaaleasta taikinasta. 

6. Paista 175 asteessa uunin alimmalla tasolla 55- 60 minuuttia. Kokeile kypsyyttä puutikulla. Paiston loppuvaiheessa peitä kakku tarvittaessa leivinpaperilla ettei pohja tummu liikaa. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä. 

Mukavan makuinen   kakku, teen varmasti toistekin!







sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Raparperikakku

 Tähän kahvikakkuun tehtiin raparperista ja tuorejuustosta "raita" . Se mehevöittikin kakkua mukavasti .  Raparperia kun riittää niin etsin aina välillä uusia reseptejä vaikka aika monta reseptiä olen jo testannutkin ja hyviksi ne todennut. Ainakin useimmat. Uusia on kuitenkin kiva etsiä. 

Raparperi-kahvikakku 

En saanut tuosta kuorrutteesta niin punaista  kuin alkuperäisessä ohjeessa Soppa365 - sivuilla, mutta eipähän tuo haitannut . Laitan tähänkin alle vielä reseptin :

Raparperi-kahvikakku

4 kananmunaa

2 dl sokeria

2 tl vanilliinisokeria

150 g voita tai margariinia

3 dl vehnäjauhoja

1 tl livinjauhetta¨

1/2 tl suolaa

Raparperitäyte:

3 dl raparperia pilkottuna

2 rkl vettä

100 g tuorejuustoa

1 dl sokeria

Kuorrutus:

muutama punainen raparperin suikale

1 1/2 rkl kiehuvaa vettä

noin 1 1/2 dl tomusokeria

1. Aloita täytteestä. Kuori raparperin varret ja säästä kuoret. Leikkaa varret 1 cm viipaleiksi kattilaan , lisää vesi ja sokeri ja keitä noin 10 minuuttia keskilämmöllä. Valuta raparperit ja säästä irronnut neste kakun kostutukseen. Anna raparperin jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja sekoita se sitten tuorejuustoon. 

2. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota vuoka ( 1,8 - 2 l). 

3. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.  Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Siivilöi kuivat aineet vuorotellen voisulan kanssa taikinaan.

4. Laita puolet taikinasta vuokaan. Lisää raparperitäyte vuokaan. Laita loput kakkutaikinasta päälle. Paista kakkua uunissa noin 50 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Anna kakun jäähtyä hetki vuoassa ennen kumoamista. 

5. Valitse 2.4 punaisinta raparperin suikaletta. Kaada kiehuva vesi niiden päälle. Anna seoksen seistä kakun paistumisen ajan. Ota kuoret sitten pois ja sekoita tomusokeri värjäytyneen veden joukkoon. 

6. Kostuta kakku raparperiliemellä lusikoimalla nestettä kakun päälle. Koristele kakku tomusokerikuorrutuksella. 

Minun kakkuun raparperiraita tuli kovin ylös. En siis läheskään puolta taikinasta laittanut vuokaan ennen täytettä. Tosin ei haitannut tämäkään yhtään :)

Raparperikahvikakku

Kyllä tämä ihan hyvää oli.  Mietin mitä tuohon raparperiraitaan voisi vielä lisätä ; jotain makua siihen olisi voinut laittaa lisää. Ei sen puoleen, syötyä tuli ihan tällaisenakin ja kuten sanoin , hyvää tämä oli. Jäi vain mieleen ja jotain aion keksiä ja testailla sitten uudelleen. 

Raparperiherkuista kun puhutaan, nii yksi ehdoton suosikkini on tämä kesäisen raikas raparperi-mansikkakakku . Ihanaa kakkua , joka kesä tätä pitää edes kerran tehdä !




Tuo mansikka-raparperikiisseli on niin hyvää . Voisihan sitä syödä ihan ilman kakkuakin , mutta kyllähän tämä vaan niin herkkua on kakkuversiona !





maanantai 13. kesäkuuta 2022

Itse tehty näkkileipä

 Miten sitä ei olekaan tullut mieleen tehdä helppotekoista näkkileipää kun leipä on ihan lopussa? Tämä oli suit sait sukkelaan valmis leipä. Ja hyvääkin vielä!

Tein tätä sen takia, kun olimme menossa Röölään Rymättylään markkinoille myymään enkä voi oikein muita leipiä tehdä, kun en ehdi. Tuoretta pitäisi olla jonkun pehmeän leivän, mutta se on mahdottomuus näin palkkatyön ohella. Niinpä päädyin näkkileipään ja hyvä näin ! Tämä oli todella hyvää. 

Näkkileipä

Ja valmistuikin nopeaan, joten aion tehdä jatkossakin. Aina välillä on tilanne, että leipä alkaa olla lopuillaan eikä jaksaisi kauppaan lähteä. Jos raaka-aineet löytyvät niin siitä vaan näkkileivän tekoon. 

HELPPO NÄKKILEIPÄ

2 dl vettä

1 tl suolaa

100 g voisulaa 

4 dl ruisjauhoha

2,5 dl vehnäjauhoja

seesamin- tai unikonsiemeniä

1. Sekoita haaleaan veteen suola ja voisula. Lisää ruisjauhot vatkaten ja alusta taikina vehnäjauhoilla. Taikina on kimmoisaa ja helposti kaulittavaa. 

2. Kauli taikina ohueksi, noin 3 mm. Tärkeintä on, että levy olisi mahdollisimman tasavahvuinen. Ripottele pinnalle kaulimisen aikana seesamin- tai unikonsiemeniä ja kauli ne taikinan sisään. Pistele levy haarukalla ja muotoile mieleisiäsi leipiä. ( Minä olin tylsä ja tein tavallisia suorakaiteita, muotit hukassa).

3. Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia, kunnes leivät ovat saaneet hieman väriä pintaan. Jäähdytä ritilällä. 

Taikinaa voi maustaa vaikka yrteillä tms. jos haluaa eri vaihtoehtoja. Tämä perusleipäkin oli varsin hyvää. 

Näkkileipä

Seuraavaa erää voisikin maustaa jollakin mausteella . Voisi vaikka ruohosipuli antaa kivasti makua tähän. 


Valkonarsissi kukkii puutarhassa parhaillaan. On kyllä kaunis kukka. Samoin kielot ovat kukassa ja on huumaavan hyvä tuoksu niissä!

Vuohenjuuri on yksi lempikukistani. Iloisen keltainen ja kestävä kukka. 


Vuohenjuuresta tulee mummola mieleen . Siellä pihalla näitä kasvoi . Meidän pihalla myös  sammaleimu muistuttaa mummolasta. Tämä meidän talo pihoineen onkin jo mummolaikää, joten ei ihme, että kukatkin ovat perinteisiä . 



Valkoista ja vaaleanpunaista sammaleimua , kaunista!



perjantai 3. kesäkuuta 2022

Louhisaaren kartanon maalaismarkkinat 29.5.

Toukokuun lopulla kävimme Louhisaaren kartanon maalaismarkkinoilla. Ne olivat 29.5. ja käsittääkseni ensimmäistä kertaa. Toivottavasti ei kuitenkaan viimeistä! Puitteet olivat todellakin kohdillaan , mielenkiintoisia tuotteita myynnissä ja kartanoonkin olisi päässyt tutustumaan halutessaan .

Louhisaaren kartanon maalaismarkkinat 


Me emme kartanoon menneet vaan ajattelimme piipahtaa siellä jonain tavallisena viikonloppuna. Silloin saattaa olla hiljaisempaa .

Villikodon ( Villikoto ) pöydällä oli varsin kiinnostavia tuotteita. 

Villikoto 
Hapatettua koivunmahlaakin löytyi. 


Käsintehtyjä, luonnonmukaisia saippuoita oli ja olivatkin kauniita . 


Tässäkin pöydässä oli kaikenlaista ihanaa käsityötä. Kortteja ja sauna / Wc-kylttejä. 



Hauskaa, että ihmiset olivat panostaneet tähän ja pukeutuneetkin vanhaan tyyliin. Sopi tosi hyvin tunnelmaan ja ympäristöön. 




Vanhan tavaran myyjä löytyi myös jä hänen kojulla olikin mielenkiintoisia tuotteita.

Ehkä kauppakin kävi kun oli jonkin asteen tungos oikein .





 Linnunpönttöjäkin olis saanut ostettua . taidolla ja oikeaoppisesti tehtyjä varmasti. 






Tämä pöytä kiinnosti minua kovasti ja oli vähällä ettei lähtenyt kissa jos toinenkin matkaan. Tuo vene on löylyvene. Sellainen meillä onkin ja se on varsin mukava kapistus. Se laitetaan kiukaan yläpuolelle ja siitä pikkuhiljaa tipahtelee vettä kiukaalle.



Tämä oli kalan valmistusta varten tehty laite. Kalan saa tuossa pysymään pystyssä. 

Nyt häpeäkseni tunnustaa etten perehtynyt sen tarkemmin kuinka tämä toimii. Laitetaanko niine hyvineen uuniin / grilliin. Puulta tuo alaosa näyttää. Tämä asia pitänee selvittää jotenkin. 


kaikenlaisia ihania juttuja puutarhaan ! Ainakin markkinoiden mainoksessa sanottiin, että myynnissä oli myös erikoisia ja harvinaisia perinnekasveja. 


Meille tarttui mukaan Askaisten  Petteri Vihervaaran hunajaa  Nam!
 
Hunajaa Askaisista


Louhisaaren myrkkypuutarha tuli katsastettua. 



Siellä oli yhtä sun toista myrkyllistä kasvia. Mihin lie entisaikaan käytetty; myrkytetty vihollinen vaivihkaa kenties.





Louhisaaresta vähän lisää : 


 Tässä kuva vuodelta 1797, Louhisaaren keittiöpuutarhasta. 

Suosittelen käymään paikan päällä. Se koko alue puutarhoineen on kaunis paikka. Ja itse kartano näkemisen arvoinen myös. Olen käynyt siellä kartanossa joskus hyvin kauan aikaa sitten, joten eiköhän ole aika se asia korjata tänä vuonna 


Autoista päätellen markkinoilla kävi paljon porukkaa. Kartanolle johtaa kapeahko hiekkatie ja kun parkkialue oli täynnä autoja, niin ihmiset tietenkin pysäköivät siihen tien varteen. Se vaikutti siten ettei alueelta meinannut päästä ollenkaan pois . Vastaan tuli autoja ja paikalta pyrki autoja pois ; yksi kaista käytössä. Ja vielä yksi jumittunut auto, kun vanhempi rouva ei uskaltanut ruuhkassa peruuttaa . No mikäpä siinä, ei meillä kiire ollut :) 

Toivon todella, että nämä markkinat ovat ensi vuonnakin. Erilainen tunnelma kuin yleensä, sellainen aito ja lämminhenkinen.