Nämä herkkunyytit ovat niin hyviä! Ja nopeita valmistaa. Vaihtelua näihin saa täytteittä. Tällä kerralla käytin vaniljakreemin kanssa Valion kinuskikreemiä. Tein vaniljakreemin jauheesta . Mitä herkkua olivatkaan!
Ja sitten nostalgiaa. Kaappeja siivotessa löysin leimasimen meidän leipomoajoilta. Se oli sitä aikaa, kun näitä leimoja vielä käytettiin. Those were the days! Tosin eihän se työ mitään helppoa ollut. Kahdestaan miehen kanssa leipomoa ja Perniön keskustassa sijaitsevaa kahvilaa pyöritettiin ja silloin oli vielä kaksi alle kouluikäistä lasta. Ihan kivaa aikaa ( vai kultaako aika muistot) , mutta rankkaa työntekoa ilman lomia. Muistan niiltä ajoilta ainakin jatkuvan väsymyksen ainakin. Yöunet jäivät yleensä vähiin.
Leipomon nimi oli Kotileipomo Sokerisydän. Teimme silloin mm. sokerisydän - nimisiä pikkuleipiä ja siitä tuli myös leipomon nimi. Mietinkin blogia perustaessa vuonna 2012 josko olisin ottanut Sokerisydän nimen käyttöön, mutta jostain syystä en kuitenkaan ottanut.
Vanhimman lapsen lähestyessä kouluikää aloimme pohtia , että jatkammeko leipomoa ja jäämme Teijolle vai päädymmekö toiseen ratkaisuun. Teijo oli viihtyisä paikka asua . Luonto ja meri oli lähellä ja yhteisö oli pieni ; ihmiset tunsivat toisensa. Koulukin oli pieni ja turvallisen tuntuinen. Meillä oli pieni vene, jolla lyhyillä vapailla lähdimme seikkailemaan.
Mietimme kuitenkin, että lomia ei tule jatkossakaan olemaan vaan se elämä olisi siinä leipomolla. Niin mukavaa kuin yrittäminen olikin ja varsinkin leipominen työkseen, niin helppoahan se ei ollut. Lopulta vaaka kallistui siihen, että leipomo lopetetaan ja muutamme tuttuihin maisemiin Naantaliin. Ja sillä tiellä olemme, Naantalissa edelleen . Leipominen ei ole ollut kummankaan työ täällä.
Palataan blogin nimeen . Aviomies on aina tuntenut minut lempinimellä Tita. Helsingissä töissä ollessa ( ennen lapsia) sain eräässä työpaikassa lempinimen Tita. Sinä aikana tapasin aviomieheni ja minua kutsuttiin silloin kavereidenkin kesken Titaksi. Kun aloin miettiä blogin nimeä , niin en saanut mitään sopivaa nimestä Maritta. Tyyliin Marittan munkit tai vastaavaa :D . Ja koska mieheni ja hänen perheensä kutsuu minua edelleen Titaksi , niin siitä aloin kehittää blogillekin nimeä.
Näillä mennään . Elämä vie omia polkujaan. Leipominen on rakas harrastus edelleen ja varmaan aina tulee olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti