Piparkakkumokkapalat

Näitä piparkakkumokkapaloja minun on ollut tarkoitus tehdä ennen joulua, mutta oli sn verran hektistä aikaa se joulunalusaika etten vaan ehtinyt. Eipä kai se haittaa vaikka näitä tekee tammikuussakin tai vaikka kesällä. :)

Maukkaita ovat ! Taikinassa hieman sellainen maustekakkumainen maku piparkakkumausteen ansiosta. Ja kyllä tämä lapsenlapsillekin maistui vaikka ei ollutkaan sitä perusmokkapalaa. 

Netissä oli hieman toisistaan poikkeavia reseptejä. Joihinkin laitettiin piparkakkutaikinaa ( siihen taikinan sekaan siis) ja toisiin taas murennettuja piparkakkuja. Minä päädyin murennettuihin piparkakkuihin. K-ruoka - sivuilta löytyi siihen sopiva resepti. 

Piparkakkumokkapalat : 

250 g voita tai margariinia

2 dl maitoa

4 kananmunaa

4 dl sokeria ( minua epäilytti tämä määrä enkä laittanut ihan näin paljon)

5 dl vehnäjauhoja

1/2 dl kaakaojauhetta

1 rkl leivinjauhetta

2 1/2 tl piparkakkumaustetta

8-10 ohutta piparkakkua muruina

Kuorrutus:

100 g voita

2 tl piparkakkumaustetta

1 pkt tomusokeria

1 dl vahvaa kahvia keitettynä

piparkakkumurua

(strösseleitä)

1. Sulata voi ja anna jäähtyä. Sekoita maito voisulan joukkoon.

2. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

3. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne vuorotellen taikinaan maito-voiseoksen kanssa. Lisää lopuksi murennetut piparkakut.

4. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille ( 38 x 32 cm). Paista 200 asteessa 14-15 minuuttia. Älä siirrä kypsää pohjaa pois pelliltä. 

5. Murenna piparkakut . Kuorrutusta varten paloittele voi kattilaan. Sulata miedolla lämmollä. Kun voi on sulanut niin lisää kattilaan piparkakkumauste. Anna maustua hetken.

6. Sekoita tomusokeri joukkoon siivilän läpi pienissä erissä. Sekoita voimakkaasti. Lisää joukkoon kahvia, kunnes saat sopivan levitettävän kuorrutteen. 

7. Levitä kuorrute kakun päälle, levitä tarvittaessa veitsellä. Ripottele pinnalle heti piparkakkumurut ja strösselit jos käytät niitä. Jos kuorrute ehtii jämähtää kattilaan, lämmitä sitä uudelleen ja lisää tarvittaessa kahvia tai vettä. 

Hyvää oli . Voi tehdä ihan hyvin muulloinkin kuin jouluna :)

Ämmä - kakku vai pulla?

 Jo pidemmän aikaa mieltäni on  kiehtonut vanhan keittokirjan " Keittokirja äideille ja tyttärille" resepti Ämmä. Tämä " ämmä" on reseptissä heittomerkeissä. Olen yrittänyt googlettaa reseptille alkuperää, mutta en ole löytänyt mitään tietoa. Onko tämä joku perinneleivonnainen vaiko jonkun ehtoisan emännän oma resepti, joka on päätynyt Hanna-Helena Kunnaksen keittokirjaan. Vai liekö kyseessä Hanna-Helenan oma resepti. Hänen sanotaan työskennelleen talousopettajana ja talousapulaisena. 

Niin tai näin, se lähti testiin. Reseptiä lukiessa mietin , että onko tämä kakku vai pulla . Ehkä niiden sekoitus. 

Voi miten ihanan kuohkea ja pehmeä tästä tuli. Maku ja koostumus muistutti enemmän pullaa kuin kakkua. Erittäin herkullista ja vielä seuraavana päivänä yhtä pehmeää. Erittäin varteenotettava leipomus jatkossakin, säilyy pitkään hyvänä. Tosin varmasti tulee syötyä ennen kuin edes ehtii kuivua.  Laitan tähän alle reseptin siten kuin se oli kirjassa . Hauskasti on  kirjoitettu ohjeet .   Sulkuihin laitan omat huomiot raaka-aineiden määristä ja muita huomioita. 

Ämmä 

3-4 munaa 

1 kahvikupillinen sokeria ( noin 1 1/2 dl)

1 kahvikupillinen maitoa ( n. 1 1/2 dl)

1 kahvikupillinen voisulaa 

8 kpl karvaita manteleja

1/2 tl hienonnettua kardemummaa

25 - 30 g hiivaa

tarpeen mukaan vehnäjauhoa ( erikseen oli vielä mainittu hyviä vehnäjauhoja)

Maito lämmitetään haaleaksi ja kaadetaan taikina-astiaan. Hiiva liuotetaan maitoon, minkä jälkeen siihen sekoitetaan sen verran vehnäjauhoja, että seoksesta tulee puuron kaltaista, ja taikinan annetaan sitten hyvästi nousta. Munat ja sokeri vispilöidään vaahdoksi , voi sulatetaan, ja molemmat sotketaan nousseeseen taikinaan. 

Mantelit kuoritaan ja jauhennetaan, kardemumma survotaan huhmaressa hienoksi ( tätä ei tarvitse tehdä, koska nykyään kardemummaa saa jauheena :) ), ja taikina maustetaan niillä. Jauhoja lisätään sitten taikinaan sen verran, että siitä tulee jälleen puuromaista .

Isonlainen kakkumuotti voidellaan voilla, vähän jauhoja ripoitetaan muotin syrjille ja pohjalle, ja taikina kaadetaan sitte siihen ( siinä tosiaankin luki sitte ) . Muotti peitetään ja asetetaan lämpimään paikkaan, jossa sen annetaan olla liikuttamatta, kunnes ämmä on hyvästi noussut. Se kypsennetään kohtalaisen kuumassa uunissa noin 3/4 tuntia. Uunista otettuna kaadetaan kakku muotista ulos, voidellaan voisulalla ja sokeria ripoitetaan sen päälle. - Syödään kahvin tai teen ohella. 

Kuten tästä kuvasta näkee, ämmästä tuli kuohkeaa ja pehmeää. Tuo vuoka oli leveimmästä kohtaa 22cm ja pituus myös 22 cm.  Ohjeen mukaan tätä piti paistaa 45 minuuttia. Paistoin noin 35 - 40 minuuttia 175 asteessa. 

Karvasmanteleita minulla ei ollut. Käytin ihan tavallisia manteleita . Toki jos karvasmantelin makua haluaa niin voihan tähän laittaa vaikka karvasmanteliöljyä. Oli varsin hyvää ilman ylimääräisiä aromin makuja. 

Tästäkin näkee miten kuohkeaa tämä pulla (tai kakku) oli. 

Tämä keittokirja on siis se löytöni Fiskarsin kirpputorilta. Maksoi 10 e , mutta mielelläni sen maksoin.  Alkuperäispainos on vuodelta 1914. Minun kappaleeni on kolmas painos vuodelta 1931. 

Tässä kirjassa on useiden leipomusten kohdalla hauskasti mainittu miten ne voidaan syödä. Ämmä kehotettiin syömään "kahvin tai teen ohella" , kuten useimmatkin muutkin leivonnaiset. 

Ruokaresepteissä oli ohjeita siitä, mitä niiden kanssa kannattaa syödä. Esimerkiksi "kyljysten ohella syödään perunoita tai muita kasviksia". 

Ihan mahtavaa, että tällaisia vanhoja keittokirjoja on vielä olemassa. Kirpputoreilta niitä aina etsin.

Jos joku tietää "ämmän" alkuperästä jotain niin kuulen erittäin mielelläni. Googlettamalla en tosiaan löytänyt, en ainakaan tällä "ämmä" - nimellä. 

Tätä aion tehdä jatkossakin. Suhteellisen vaivaton tapa tehdä pullaa ja vielä hyvänmakuista , pehmeää ja hyvin säilyvää !

Jotenkin kiehtova ajatus, että tämä on 108 vuotta vanha resepti . Vanhoissa resepteissä on omanlaista taikaa . 

Appelsiini-suklaamoussekakku

Tämän kakun tein jo isänpäiväbrunssille, mutta jäänyt tänne laittamatta. Kakku oli maidoton ja ahh niin hyvää. Maussa on vivahde Fazerinaa, josta ainakin minä pidän valtavasti . Tai pidin . Laktoosirajoitusten vuoksi en sitä enää syö, mutta nyt sille löytyi maidoton versio! Tämä hurmaava herkku, johon meillä ihastuivat kaikki - lapsenlapsia myöden. 

Tässä kakussa käytin ensimmäistä kertaa myös aquafabaa ( säilykekikherneiden tai - papujen lientä). En tiedä miksi sitä en ole aiemmin testannut. Onko ollut ennakkoluuloja sitä kohtaan, makua tai ominaisuuksia kohtaan. Ehkä vähän, mutta eipähän ole enää. 

Aquafaba vaahtoutui helposti , yhtä helposti kuin valkuaiset. Ja vaahto oli kestävää. En huomannut siitä ottaa siinä vaiheessa kuvaa, pieni kiire iski päälle leipomusten kanssa. 

Kuvakin vaan ottaa pläjäytetty . Harmi kun ei ollut aikaa panostaa kakun koristeluun eikä kuvausrekvisiittaan. Kuvan otin , kun väki istui jo pöydässä kahvit kupeissa. Tyypillistä.  Resepti kakkuun löytyi Urbaani Vegenda - blogista. Siitä on tullut yksi suosikeistani, ihan huikeita reseptejä. Laitan sen nyt tähän vielä :

Appelsiini-suklaamoussekakku  ( 24 cm vuoka)

200 g appelsiinisuklaakeksejä

75 g margariinia

ripaus suolaa

Mousse: 

1 dl aquafabaa (säilykekikherneiden tai - papujen lientä )

2 1/2 dl kasvipohjaista vispiä  ( Urbaani Vegenga blogissa vinkkejä kasvipohjaisen vispin valitsemisen)

225 g kasvipohjaista tuorejuustoa ( Violife on sopivan jämäkkää)

3/4 dl tomusokeria

1/4 tl suolaa

1 rkl appelsiinin mehua

yhden isohkon appelsiinin kuori raastettuna

200 g tummaa maidotonta suklaata

Ganache: 

100 g kasvipohjaista vispiä

100 g tummaa maidotonta suklaata

ripaus suolaa

1/2 appelsiinin kuori

1 rkl appelsiinin mehua

1 tl margariinia

1. Aoita keittämällä aquafaba kasaan, jotta sen kestävyys paranee. Mittaa 1 dl aquafabaa kattilaan ja keitä, kunnes sitä on 3/4 dl jäljellä. Varo keittämästä liikaa, kokoonkeittäminen tapahtuu yllättävän nopeasti. Laita aquafabavaahto jääkaappiin noin tunniksi. Tänä aikana se paksuuntuu.

2. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla. Pingoita reunoille reunakalvo, jotta moussekakku irtoaa vuoasta helpommin. Reunat voi myös rasvalla ja hunnuttaa tomusokerilla jos ei ole reunakalvoa. 

3. Valmista pohja. Murskaa keksit mahdollisimman hienoksi muruksi joko tehosekoittimessa tai kaulimella. Mitä hienompi muru, sen tiiviimpi pohja. Lisää joukkoon sulatettu margariini ja suola. Kaada seos vuokaa ja levitä tasaiseksi vuoan pohjalle.

4. Kun aquafaba on jäähtynyt niin valmista moussee. Vispaa vispi kuohkeaksi vaahdoksi ja siirrä sivuun. Notkista toisess kulhossa tuorejuusto, lisää tomusokeri , suola , appelsiinin kuori ja mehu. Sekoita. Sulata suklaa ja yhdistä tuorejuuston sekaan. Yhdistä tuorejuustomassa ja kermavaahto näin : ota 1/3 osa kermavaahtoa ja vatkaa se vispilällä tuorejuustomassan sekaan notkistaaksesi sitä. Lisää loppu kermavaahto nuolijalla käännellen massaan, jotta seos pysyy mahdollisimman ilmavana. 

5. Vatkaa aquafaba kovaksi vaahdoksi. Tähän menee 5-10 minuuttia. Kun vaahto on valmista, sekoita se tuorejuusto-kermamassaan kahdessa erässä : ensin 1/3 osa nuolijalla käännellen notkistaaksesi massaa ja sen jälkeen loput. Kaada massa keksipohjan päälle ja laita jääkaappiin 6-8 tunniksi tai mielellään yön yli. 

6. Kun kakku on jähmettynyt niin valmista ganache. Pilko suklaa mahdollisimman pieniksi paloiksi kulhoon. Lämmitä kasvivispi, appelsiinimehu ja margariini kattilassa höyryävän kuumaksi ja kaada suklaan päälle. Lisää suola ja appelsiinin kuori. Anna seistä hetki, jotta suklaa alkaa sulamaan. Sekoita sitten massa tasaiseksi nuolijalla. Älä vatkaa, jotta massaan ei tule liikaa ilmakuplia. 

Kaada massa vuokaan kylmän kakun päälle reunoille saakka. Jos haluaa valuttaa suklaata reunojen yli, niin ota kakku ennen suklaan levittämistä pois vuoasta. Käytä kakku kylmässä vielä hetki, jotta ganache asettuu. Koristele. 

Kuulemma tämän kakun pakastaminen onnistuu vallan mainiosti , me ei päästy testaamaan. Kakku tuli syötyä :)
Urbaani vegendan - blogissa oli muitakin vinkkejä tähän kakkuun liuittyen. Esimerkiksi jos haluaa tehdä tämän 18 cm vuokaan = käytä keksejä 150 g ja 55 g margariinia.

Käytin kakussa soijavispiä, joten massa on hieman "löysempää" kuin esimerkiksi kauravispillä. Mutta niin tuhottoman hyvää. Kyllä tätä täytyy pikapuoliin taas tehdä, ihan muuten vaan jos ei muita syitä ole kakun tekoon.