Matka Skotlantiin

Nyt onkin hyvä ajankohta muistella onnistuneita ulkomaan reissuja. Voi matkailla kuvien , sanojen ja muistojen kera. 
Lokakuussa 2019 kävimme vajaan viikon reissulla Aberdeenissa, Skotlannissa. Keskimmäinen tyttäremme Ronja opiskeli siellä. Saimme yöpyä hänen luona , joten maksettavaksi tuli vain lennot. Lensimme KLM yhtiöllä ensin Amsterdamiin, jossa oli vaihto. Turhan lyhyt aika vaihtoon, kenttä on iso ja saimme suurinpiirtein juosta seuraavalle portille. Tosin hyvin ehdimme, mutta mukavampia ovat lennot, joissa koneen vaihdon kanssa on hyvin aikaa.  

Kone Amsterdamista Aberdeeniin oli pienempi kuin kone, jolla tulimme Hollantiin. Lento Amsterdam – Aberdeen kesti 1,5 tuntia.

Sen voin sanoa, että Skotlantiin ihastuin. Olen haaveillut Skotlannin matkasta vuosia. Nyt sinne oli hyvä ”syy” mennä. Eikä Skotlanti pettänyt odotuksia. Ihmiset olivat ystävällisiä, ruoka hyvää eikä hintatasokaan ollut niin kova kuin etukäteen luulin. Maailmanlaajuisesti verrattuna hintataso on ehkä korkea, mutta Suomen hintatasoon nähden ei niinkään. Kalliimpaa on täällä koti-Suomessa.  Ja ne Skotlannin maisemat ja rakennukset!

Perille päästyämme asetuimme Ronjan luo ja joimme brittiläiseen tapaan heti teetä. Ronja oli leiponut vegaanista porkkanakakkua , nam.

Vegaaninen porkkanakakku

Saapumispäivänä tutustuimme Aberdeeniin. Kävelimme paikasta toiseen ja paljon kävelimmekin!  Tulipahan todettua, että kunnon jalkineet ovat matkoilla ihan ehdoton juttu.  

Aberdeenissä kävimme mm. Brig o Balgownienlla, Skotlannin vanhimmalla sillalla. Jostain luin, että se olisi vanhin , mutta en enää löydä sitä tekstiä. Paikka oli kaunis. Sinne oli tuotu kukkia ja muita muistoesineitä. Paikka oli mitä ilmeisemmin sellainen , jossa muistettiin edesmenneitä rakkaita. 

Brig o Balgownie

Brig o Balgownie

Ensimmäisenä päivänä kävimme syömässä Slains Castle pubissa, joka on entinen kirkko. Upea ja erikoinen paikka ! Ruoka oli hyvää pubiruokaa fish and chips tyyliin. Tiskin takana oleva nuorimies näytti minun silmiin Harry Potterilta :) Ja hän oli erittäin kohtelias. 

Slains Castle pub

Äkkiseltään tätä ei pubiksi uskoisi.



















Seuraavana päivänä kävimme  Edinburghissa. Edinburghiin menimme junalla. Junamatka oli miellyttävä ja se kirvoittikin meidät miettimään josko joskus tekisi junareissun Isossa Britanniassa tai vaikka muualla Euroopassa. Skotlantiin kuitenkin jäi kaipuu, joten sinne ainakin pitää mennä uudelleen. Junalla reissaamaan tai jollain muulla tavalla. Jos nyt tästä viruskurimuksesta joskus päästään eroon. 

Edinburghissa oli vilinää ja vilskettä. Kävelimme pitkin poikin, Edinburghin linna toki piti ulkoa päin katsastaa.

Edinburgin linna

Kävelimme vanhassa kaupungissa ja syömässä Friddler´s arm pubissa.Minä söin Edinburgerin broilerpihvillä ja muut "Bangers and mash" -annoksen, joka sisälsi maukasta makkaraa. Ja täytyy myöntää , että paikallisen Innis & Gunn-panimon lager olut maistui hyvälle vaikka en yleensä olutta juokaan.

 

Kävelimme myös Calton Hill näköalapaikalle. Upeat näköalat! Lähistöllä olisi ollut Arthur´s seat , mutta aika ei antanut myöden mennä sinne. Kävelimme takaisin kaupungille . Tytöt halusivat mennä ostoksille, me miehen kanssa emme. Kävelimme hiukan paikkoja katsellen ja sen jälkeen menimme istumaan pubiin. Kuinkas muuten , Skotlannissa kun olimme!  Tässä pubissa oli ihmisten lisäksi muutama koira. Ihana paikka! Ja taas sai todeta miten hienoa se pubikulttuuri on. Tässä pubissa oli eräs vanhempi rouva yksin syömässä  ja joi palan painikkeeksi olutta. Ja se tuntui olevan ihan luonnollista, että myös vanhemmat naiset voivat olla pubissa yksin. 

Calton Hill

Edinburghissa kävimme myös katsomassa Greyfriars Bobby - koiralle pystytetyn muistomerkin. Tarinan mukaan kyseinen koira ei poistunut 14 vuoteen isäntänsä haudan läheisyydestä. On olemassa uskomus, että kun koirapatsaan nenää koskettaa, niin se tuo onnea. 

Koirapatsaan luona parveili turisteja. Ja kaikki halusivat koskettaa patsaan nenää.
Niin mekin. Ei voinut poistua paikalta koskematta sitä, kun kerran siellä saakka olimme.  :) 

Greyfriars Kirkyard - hautausmaalla kävimme kävelemässä. Sieltä J.K. Rowling on poiminut nimiä Harry Potter- kirjoihinsa. Muutaman bongasimmekin. Eräs vanhempi rouva kysyi meiltä " are you Potter-hunting" . Todennäköisesti siellä käy paljon turisteja etsimässä "nimekkäitä" hautoja. 

Mainittakoon erikoisuutena Edinburghin reissulta uppopaistetut Mars-patukat.  Minä en niitä maistanut, koska sisältävät laktoosia, mutta aviomiehen ja tyttärien mukaan olivat hyviä.  Ronja niitä olikin jo aiemmin maistanut. 

Ostivat vain yhden kolmeen pekkaan. Aikamoinen kaloripommi ! :)

Tässä vielä pari kuvaa Edinburghista ja junan ikkunasta.

 

Edinburgh

Junan ikkunasta avautuvat maisemat olivat kyllä upeita. Sääkin sattui olemaan kaunis ja aurinkoinen.
Junamatka kesti noin 2,5 tuntia. 

Tästä säkkipillin soittajasta oli ihan pakko ottaa kuva.
Tämä kun on niin skottilaista kuin vaan voi olla!
Annoimme toki muutaman lantinkin hänelle upeasta esityksestä.

Seuraavana päivänä lähdimme Aberdeenistä ajamaan kohti pohjoisessa sijaitsevaa Invernessiä. Vuokrasimme auton lentokentältä. Vuokraamon palvelu oli erinomaista!  Luulimme , että Invernessiin  menee isohko tie, koska ovat kuitenkin kaksi isompaa kaupunkia.  Mutta eipä mennytkään! Tie oli kapeahko ja liikennettä oli kuitenkin melko paljon. Vasemman puoleinen liikenne asetti omat haasteet.

Matkalla Invernessiin pysähdyimme Huntlyn pieneen kylään kauppaan ja teelle The Grouse Inn pubiin .  Kylä oli pieni, joten kun astuimme pubiin sisään niin kaikkien päät kääntyivät . Varsinkaan kun ei ollut mikään varsinainen turistiaika.

Tee ja voileipä maistuivat hyvältä.

The Grouse inn pub

 Inverness oli maagisen kaunis. Satumaisen upea. Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä. Jännittävää oli, että sää oli ihan aurinkoinen ennen Invernessiä, mutta kun aloimme lähestyä sitä, niin sumu hiipi pikkuhiljaa pelloilta ja yhtäkkiä sukelsimme usvan sekaan.

Tämä lisäsi maagista tunnelmaa.

Lähestymme Invernessiä

Emme  nähneet pohjoisessa suunnalla olevia vuoria ollenkaan, koska ne olivat aivan sumun peitossa.  Invernessin linnan näköalapaikka oli avoinna ja kiipesimmekin sinne. Näkymät olivat lumoavat vaikka vuoria ei näkynytkään. Olimme kuin sadussa . Tulivat mystiset menneisyyden tarinat mieleen siellä linnan tornissa seistessä. Tarujen Skotlanti oli siinä silmiemme edessä ! 

Inverness

Muutama kuva maagisesta Invernessistä :

Vietimme Invernessissä muutaman tunnin – aivan liian vähän aikaa! Mutta koska matka Aberdeeniin oli 167 km , niin piti lähteä takaisin. Pohdimme jo sitäkin, että vuokraisimme hotellihuoneen, mutta päädyimme kuitenkin lähtemään takaisin. Paluumatka olikin tuloa jännittävämpi! Oli pimeää eikä mistään katulampuista tietoakaan. Matka kesti , mutta pääsimme perille.

Seuraavana päivänä satoi, mutta lähdimme kohti Slains Castlen raunioita. Löysimme perille vaikka alkoi jo metityttää, että johtaako se pieni tie mihinkään. Lopulta löysimme pienen parkkipaikan , josta lähti polku nummille kohti linnanraunioita. Vettä tihkutti ja sää oli tuulinen. Sopi kyllä tunnelmaan hyvin. Skotlannin maagiset nummet ja linnanrauniot.

Rauniot olivat vaikuttavat. Tuulinen sää oli juuri sopiva tälle paikalle. Atlantin aallot kuohuivat rantakivikossa, tuuli humisi korvissa. Mitään muita ääniä ei kuulunut. Joskus jonkun lokin kirkaisu silloin tällöin. Se tunnelma ja se paikka oli niin upea, että sitä oli ihan sanaton. 

Viivyimme paikalla pitkään. Paikka on tosiaan upea, mutta vaarallinen. Siellä ei ole mitään aitoja tai esteitä, jos menee liian lähelle reunaa ja liukastuu, niin se on menoa se. 

Slains´s castle

 

Meikämammakin siellä poseeraa linnanraunioissa. 

Täältä ajoimme vielä Peterheadiin , mutta koska vettä tuli edelleen niin emme käyneet muuta kuin kaupassa ja sitten ajoimme takaisin Aberdeeniin.  Siellä menimme vielä syömään lähipubiin ja koska matka alkoi Slains Castle pubista, niin sinne se myös päättyi. Kävimme istumassa siellä hetken aikaa. Ja harmittelimme lyhyen loman loppumista. 

Slains Castle pub 

  
Paluulennolla olikin sitten pitkä aika odotella Amsterdamin kentällä, mutta aika kului yllättävän nopeasti. Kävimme syömässä, kävimme parissa kaupassa ja sen jälkeen etsimme rauhallisen paikan, jossa istua. Minä ja mies luimme kirjaa, Roosa torkkui . He olivat edellisenä iltana olleet Ronjan kanssa  jossakin clubilla aamuyöhön saakka :).
Nuoret ne jaksavat. 
Jotenkin tiesin, että Skotlanti tulee tekemään vaikutuksen. Sinne jäi kaipuu. Varsinkin Inverness ja se koko pohjois-Skotlanti jätti sen verran suuren jäljen, että sinne on pakko joskus päästä uudelleen.