Kesäinen Örön retki

 Näin sateisella ja harmaalla säällä on  mukava muistella menneen kesän kauniita, lämpimiä päiviä . Viime kesänä  toteutimme pitkään mielessä olleen Örön retken. Örö on avattu kävijöille vuonna 2015 oltuaan sitä ennen sotilasalueena . Saarella on ainutlaatuista ja herkkää luontoa eikä siellä saakaan kuljeksia ihan missä sattuu. Luontopolkuja pitkin pitää kulkea, jotta harvinaiset lajit saavat kasvaa rauhassa. 

Menimme asuntoautolla perjantaina Kasnäsin karavaanarialueelle . Lauantaina lähdimme Wilson charterin veneellä Örön saarelle. Merimatka kestää noin tunnin. 

Sää oli upea, jopa helteinen. Merimatkalla onneksi saimme istua varjossa, veneen perällä. Merestä roiskuvat pisarat vilvoittivat . Keli oli uskomattoman tyyni. 

Meillä oli kyseessä päiväretki, mutta Örön saarella voi myös yöpyä. Sellainen ajatus alkoi kyllä kiehtoa mieltä. Pitänee toteuttaa joskus. Majoituksista lisää TÄÄLLÄ.

Päiväretken aikanakin ehtii yhtä sun toista. Me päätimme tällä ensimmäisellä Örön käynnillä kävellä saaren eteläpuolella. Polkupyöriäkin siellä voi vuokrata ja ajella niillä hiekkatietä pitkin.  Pyörällä ei ihan joka polulle pääse, mutta voi fillaroida Lyhyttä ikävää tietä tai Pitkää ikävää tietä pitkin ja jalkautua sitten eri poluille. 

 Örössä astui kuin eri maailmaan . Olo oli kuin olisi etelän mailla ollut tai jossain elokuvassa. Ei ollut edes ruuhkaa , on kuitenkin sen verran kokoa saarella ettei mitään tungosta tullut. Linnun laulua, hiljaisuutta. Ihan mahtavaa. 

Saarella kasvaa harvinainen Lännenkylmäkukka. Sitä ei kasva Suomessa missään muualla kuin Örössä. Nythän kukinta oli ohi, mutta pitihän tuo harvinaisuus kuvata silti. 

Rannoilla kasvaa myös merikaali, jota ei kovin laajalti Suomessa esiinny. Myös merivehnää, hietikkosaraa ja rantakauraa kasvaa Örön rannoilla. 

Ylempänä siis merikaali . hauskan näköinen kasvi ja sitä kasvoi rannoilla runsaasti. 

Näistä muista en nyt osaa sanoa mikä on mikä. 

Rantakauraa tai merivehnää. :D 

Maisemat olivat kyllä erittäin kauniita. Kyllä siellä saisi aikaa kulutettua, joten sitä yön yli - retkeä pitää vakavissaan harkita 

Niityillä oli hurjan paljon perhosia. Kuulemma Örön saarella elää joitain harvinaisuuksiakin.  Minä en perhosia sen kummemmin tunne, joten en tiennyt minkälaisten siivekkäiden perässä olisi pitänyt kameran kanssa kulkea. 

Muun muassa TÄÄLLÄ aiheesta lisää. 

Kuulemma käärmeitäkin olisi paljon, mutta meidän reitille ei niitä (onneksi) osunut. 

Tästä kun lähdimme kevyesti nousemaan, niin olo oli ympäristön ja helteen vuoksi kuin olisi ollut kaukana etelän mailla. 

Lampaitakin saarella oli ympäristön hoidossa. Lehmiäkin siellä on (ylämaan karjaa) , mutta me ei nähty yhtään. 

Tosin ei menty sille polulle, joka johti lehmien aitauksen läpi, joten ehkä ne siellä jossain olivat. 

Kun tuota yllä olevaa tietä käveli ylös niin sieltä avautui aivan huikeat maisemat. Horisontissa näkyy Bengtskärin majakka. 

Maisemissa ei ollut moitteen sijaa. Rakennukset olivat kauniita punamultaisia rakennuksia. 

Tämäkin rakennus on sellainen, josta voi varata yöpymispaikan itselleen. 

Kierroksen lopuksi istuimme satamassa olevan Rantakuppilan terassille nauttimaan kylmät juomat ja odottamaan laivaa. 

Satamassa oli paljon pienveneitä. Paikka olikin tuulensuojainen ja kaunis. 

Minulla on joka paikasta tapana kerätä esitteitä . Tämä oli hyvä opaslehtinen . Tätä sai  Örön saarelta . 

Suosittelen lämpimästi Örön reissua. Aiomme ensi kesänä mennä uudelleen , ainakin päiväreissulle. Kierrämme tällä kertaa saaren pohjoispuolen. Tosin se yön yli - reissukin kovasti kiinnostaa. Voin vaan kuvitella millainen on auringonlasku täällä. Ja se öinen hiljaisuus. 

Kannattaa etukäteen lukea saaresta, jotta tietää mitä kaikkea siellä on ja kuinka ainutlaatuinen saari on kyseessä. Näin käynnistä saa mielestäni enemmän irti.