Allin kakku

 Tämä kakku on pitkään ollut " to do-listalla". Juhlattaren kakkublogista olen tämän bongannut, ehkä muualtakin löytyy. Joku ehkä mieltää tämän lähinnä joulun ajan kakuksi, mutta vallan mainiosti tätä napostelee syyspimeillä iltateen kera. Ihanan täyteläistä ja mehevää. 

Allin kakku 

Tällä tavalla en aiemmin olekaan kuorrutetta tehnyt. Siihen laitettiin mm. kananmunan keltuainen. Etukäteen sitä ihmettelin ja pohdin, että minkähänlaista kuorrutteesta oikein tulee. Se oli täyteläistä ja hurjan hyvää! 

Allin kakku 

200 g voita tai margariinia sulatettuna

3 kananmunaa

3 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja 

1/2 tl soodaa

1/4 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

1 tl neilikkaa

1 tl vaniljasokeria

2 1/2 rkl kaakaojauhetta

2 dl maitoa

1/2 sitruunan mehu

Kuorrutus:

50 g voita

1 keltuainen

250 - 300 g tomusokeria

2 rkl kaakaojauhetta

1 rkl kuumaa kahvia

1. Sulata voi . Vaahdota kananmunat ja sokeri.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään. 

3. Sekoita puuhaarukalla kuivat aineet ja  nesteet ( sulatettu voi, maito , sitruunan mehu) muna- sokerivaahtoon ja sekoita tasaiseksi. 

4. Nostele kakkutaikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. 

5. Paista 175 asteessa noin 1 1/2 tuntia tai kunnes kakku on kypsä. Kokeile puutikulla. Anna kakun jäähtyä  hetken ennen kuin kumoat sen. 

6. Valmista kuorrute : Sulata voi. Sekoita siihen kaikki muut kuorrutuksen raaka-aineet. Laita tomusokeri osissa välillä sekoittaen ettei se paakkuunnu . Samalla voi tarkkailla sopivaa tomusokerin määrää. Kuorrute on valmista, kun se on jämäkkää, mutta kuitenkin helposti levitettävää. Jos tomusokeria kuitenkin lipsahtaa liikaa, niin kuorrutetta voi ohentaa lisäämällä kahvia tai sulatettua voita / margariinia. 

Tämä oli kyllä todella hyvää. Taidanpa jouluksi tehdä samanlaisen kakun. Yleensä jouluna ei kovin paljon kakkuja tule syötyä, kun on muutenkin kaikkea mahdollista ja vatsa täynnä koko ajan. Mutta toki kahvin kanssa jotain pitää olla. 

Allin kakku 

Tästä kuorrutemäärästä sai kakun päälle tuollaisen mukavan mehevän kerroksen. Keltuainen jotenkin hieman tasoitti makeutta . Se sopi siis kuorrutteeseen oikein hyvin. Jotenkin täyteläisempi version mokkapalojen kuorrutteesta. 

Sitten vaan seuraavan reseptin tutkailuun " to do-listalta" ! Pikkuhiljaa niitä saa sieltä ruksittua pois. 

Karamellisoitu pähkinäkakku

 Minulla on Vihavaisen Tarun kirja " Pullahiiren makeat kakut" . Olen kirjaihmisiä vaikka netistäkin löytää vaikka mitä. Toki sieltäkin reseptejä selaan, mutta myös "vanhanaikaisesti" kirjoista . Aiemminkin olen tainnut mainita, että tykkään leivontakirjojen ja -lehtien  selaamisesta. Täältä kirjasta löysin aivan ihanan kakkureseptin ; siihen tuli suolapähkinöitä ja kinuskia. Jos niistä pitää, niin tämä kakku on juuri sopiva!

karamellisoitu pähkinäkakku

Voin sanoa, että on ihan niin syntisen hyvää kuin kuvakin näyttää! Sisältäkin ihanan tahmaista, koska tuota pähkinäkinuskia tulee sinne väliinkin. 

Karamellisoitu pähkinäkakku

150 g voita tai margariinia

150 g ranskankermaa

2 dl sokeria

3 kananmunaa

200 g jauhoja

25 g kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 tl soodaa

Täyte:

1 dl suolapähkinöitä

1/2 dl kermaa

1 dl sokeria

2 rkl fariinisokeria

Päälle:

1 dl suolapähkinöitä

1 1/2 dl kermaa

1/2 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

1 rkl voita

1. Mittaa pehmeä voi, ranskankerma ja sokeri monitoimikoneeseen. ( Minä laitoin ihan tavalliseen kulhoon ja vatkasin käsivatkaimelle, sähköisellä siis - en toki ihan käsivoimin). Vatkaa vaahdoksi. Lisää munat yksitellen joukkoon koko ajan vatkaten. 

2. Mittaa kuivat aineet keskenään kulhoon ja lisää vaahtoon. Laita puolet taikinasta voideltuun 1 1/2 litran kakkuvuokaan. 

3. Mittaa kattilaan täytettä varten kerma , sokeri ja fariinisokeri. Anna kiehua muutaman minuutin ajan. Lisää kattilaan vielä pähkinät ja  nostele sitten tämä seos vuokaan taikinan päälle. Levitä loput taikinasta kinuskipähkinöiden päälle. Paista noin 35 - 40 minuuttia 175 asteessa. Kumoa kakku ritilän päälle jäähtymään. 

4. Valmista päälle tuleva kinuski mittaamalla kerma , sokeri ja fariinisokeri tarttumattomaan kattilaan. Laita kattila levylle kovalle teholla ja anna kiehua kunnes kinuski saavuttaa 110 asteen lämpötilan. Tämän jälkeen ota kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon voi. 

5. Levitä ohut kerros kinuskia kakun päälle. Levitä sen jälkeen pähkinät kinuskin päälle. Kaada tai lusikoi lopuksi kinuskia pähkinöiden päälle.

Minä kun olen tällainen pähkinöiden ja kinuskin ystävä, niin kyllä vaan maistui tämä kakku. 

Karamellsioitu pähkinäkakku

Aijai sentään, ei ollut mitään kuivaa kakkua . Onhan tätä tehtävä toistekin.

 

Kaurainen peltileipä

 Jos leipä alkaa olla vähissä eikä jaksa / viitsi / pysty lähteä kauppaan , niin ainakin meillä on pelastus ollut  kaurainen  peltileipä. Sen tekee nopeasti ja se on kaiken lisäksi todella hyvää! 

Peltileipä

Yhtään en muista mistä tämän reseptin olen itselleni poiminut, mutta googlettamallakin löytyy useampia reseptejä. 

Peltileipä / noin 30 -35 cn kokoiseen vuokaan 

4 dl kaurahiutaleita  ( tai neljän viljan hiutaleita, ruishiutaleita)

1 pussi kuivahiivaa

1 rkl siirappia tai sokeria

5 dl vettä ( lämmintä, noin  42 asteista)

0,5 dl öljyä

1 l suolaa 

noin 6 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja 

Pinnalle : kaurahiutaleita tai muita hiutaleita

1. Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, kuivahiiva, siirappi tai sokeri. Lisää lämmin vesi.

Anne levätä noin viisi minuuttia, jotta hiiva heräilee.

2. Lisää öljy, jauhot ja suola. Sekoita nopeasti tasaiseksi.

3. Kaada taikina paperoidulle uunipellille ta taputtele tasaiseksi jauhotetuin käsin. 

4. Tee taikinan pintaan ruudukko veitsellä tai lastalla. Anna taikinan kohota puoli tuntia liinan alla.

5. Voitele leivän pinta vedellä, ripottele pinnalle kaurahiutaleita ja halutessasi esimerkiksi sormisuolaa.

Paista uunin keskitasolla 222 asteessa  noin 15 - 20 minuuttia kunnes pinta saa kauniin värin. 

Yleensä lisään myös jotain muita jauhoja hieman, esimerkiksi ruis- tai ohrajauhoja. Tai sitten vaikka leseitä. Tähän viimeisimpään versioon lisäsin ruisleseitä. 

Mietin , että voisi joku kerta kokeilla vaikka porkkanaraastetta taikinaan. Porkkanasämpylät kun ovat niin valtavan hyviä , niin voisi kuvitella porkkanan toimivan peltileivässäkin. 

Pitänee testata! 

Espresso-suklaamoussekakku

Tämän kahvilla ja cointreau-liköörillä höystetyn kakun tein syyskuun alussa siskoni synttärikakuksi. Menimme viikonlopuksi heidän kesäpaikalle Paraisille ja siellä juhlistimme hänen synttäreitä.

Espresso-suklaamoussekakku 

Tämän herkullisen reseptin löysin Viimeistä murua myöden-blogista. 

Kakku oli ihanan "samettista" ( miten kakku voi olla samettista, mutta en muutakaan sanaa keksi ) ja täyteläistä.  Erittäin maukasta. 

Viimeistä murua myöden - blogissa kakku oli niin upeasti koristeltu, mutta me menimme pelkistetyllä linjalla. Suklaaganachekin jäi päältä pois . 

Tein tämän vegaanisena, kuten ohjeessakin oli , koska halusin testata minulle uutta vegaanista ohjetta. 

Yhtä lailla tämän voi tehdä maitoa sisältävistä tuotteista. 

Espresso-suklaamoussekakku 

Pohja:

150 g oreoita

50 g maidotonta leivontamargariinia

Täyte: 

4 dl kasvipohjaista vispiä

225 g maidotonta suklaata

2 rkl pikaespressojauhetta

1 3/4 dl tomusokeria

1 dl vegaanista mustikka-vadelmaleivontarahkaa ( tai vaniljaista)

2 rkl cointreau likööriä

Suklaaganache jos sen haluaa tehdä :

100 g kasvipohjaista vispiä

100 g maidotonta suklaata

1 rkl espressojauhetta

1. Murskaa keksi esim. tehosekoittimessa. Minä murskasin ihan vaan kaulimella ja veitsellä vähän pienensin lisää.

2. Sulata margariini ja sekoita se keksimurun joukkoon. Painele keksimuru 20 cm leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. 

3. Vatkaa kasvivispi jämäkäksi vaahdoksi. Sen verran jämäkkää saa olla ettei se heti lässähdä, kun vatkaimen terän nostaa vaahdosta. 

4. Rouhi suklaa ja sulata se mikrossa 30 sekunnin jaksoissa välillä sekoitellen. Anna suklaan jäähtyä noin viisi minuuttia. Valuta jäähtynyt suklaa vatkatun vaahdon joukkoon väillä sekoittaen. Lisää tomusokeri ja espressojauhe. 

5. Notkista vaahto leivontarahkalla ja alkoholilla. Maista ja lisää tarvittaessa rahkaa tai alkoholia.

6. Kaada mousse keksipohjan päälle, tasoita pinta. Nosta jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi. Peitä kakku kelmulla. 

7. Jos teet ganachen niin : seuraavana päivänä rouhi suklaa kulhoon ja kiehauta kasvivispi kattilassa. Kaada kuuma kasvivispi rouheen päälle ja odota 2 minuuttia. Sekoita sitten rouhe ja kasvivispi keskenään. 

8. Anna tahnan jäähtyä hetki ( 5 min jääkaapissa) ja kaada sen jälkeen kakun päälle. Koristele. '

Tuo mustikka- vadelmaleivontarahka oli todella hyvän makuista ! Se oli Oddlygoodin rahkaa ja sen mitä purkista jäi , niin söin sen ihan tuosta noin vaan. Taidan kaupasta alkaa ostaa niitä välipalaksi. . 

Cointreau liköörin voi korvata vaikka konjakilla tai brandyllä , kuten Viimeistä murua myöden-blogissakin sanotaan.  Ja tuon rahkan tuorejuustolla tai ihan maitopohjaisella marjarahkalla jos ei vegaanista kakkua aio tehdä. Mutta jos vain tuota mustikka-vadelmarahkaa löytää, niin kannattaa laittaa sitä. Uskoisin, että sekin vaikutti kakun makuun vaikka ei sitä makua sieltä suoranaisesti erottanut. 

Viikonloppu saaristossa oli kyllä mukava. Pääsimme ajelulle siskon ja hänen miehen puupaatilla, joka on ihan huikea menopeli. Se mennä putputtaa hiljaksiin eteenpäin. Juuri sellainen paatti, josta minäkin pidän! Siinä ehtii katsella maisemia ja lintuja kaikessa rauhassa. 

Lähtövalmistelut : 

Siellä sitä mennä putputimme kaikessa rauhassa ja ihastelimme alkavaa syksyä.

Tuolta alta mahduimme ihan hyvin tällä paatilla. 

Kahvihetki merellä oli ihan luksusta. Hiljaksiin keinuimme eteenpäin ja ihailimme maisemia ja rakennuksia rannoilla. 

Uskomattoman kaunista oli ja tällaisella veneellä pääsee lähemmäksi rantoja ja puikkelehtimaan pienten siltojen ali. 

Venevajoja, komeita mökkejä, maalaistaloja ja myös pieniä torppia ja vaatimattomia mökkejä. Vaikka mitä näimme. 

Tämä torppa on sieltä rannasta , jossa siskolla ja hänen miehellä on kesäpaikka. Alue on asuntovaunualue, jossa on muutama vaunukunta vuokralla. Tämä torppa toimii varastona yms. 

Alunperin tämä alue on ollut äitini työpaikan virkistysalue ja olen täällä käynyt teini-ikäisestä saakka. Tässä torpassa on vietetty aikaa nuorison kesken - silloin kun itsekin siis olin nuori.

Tässä torpassa on vieraskirja, jossa on myös isäni ja äitini kirjoittamia huomioita ja tervehdyksiä. Niitä on ihana lukea ja muistella rakkaita vanhempia . Molemmat ovat olleet jo kauan poissa täältä meidän keskuudesta. 

Tuo alue ja paikka on siis nostalginen ja täynnä muistoja. Hyviä muistoja . Paikka oli erittäin rakas vanhemmilleni. Isä oli kova kalastamaan ja samoilemaan metsissä. Pienellä tuulilasiveneellä kuljimme hänen kanssa lähisaarilla kalastamassa. 

Hienoa, että siskoni viettää täällä nykyään aikaa ja nykyään myös vanhin tyttäreni perheineen. Luovat lisää hyviä muistoja ♥.

Babyshowerkakku

Jokin aika sitten sain tehdä vanhimman tyttären ystävän vauvajuhliin kakun. Halusin tehdä jotain uutta : ei siis masukakkua vaan joku uusi juttu . 

Löysin kuvan tällaisesta hauskasta vauvan bodyn mallisesta kakusta. Sellaisesta sitten tein oman versioni. Täytteeksi tein suklaamousseeta , eristeenä voikreemiä ja päällä kaulintamassaa. Kakku oli laktoositon. 

Tämän kakun lisäksi samoihin juhliin tein maidottoman ja gluteenittoman version . Kakkuna oli vauvan unilelu . Tähän tuli täytteeksi vadelmamoussee. 

Olipa hauskaa tehdä kakkuja pitkästä aikaa ! Niitä on aina niin mukava suunnitella ja miettiä mikä voisi olla kyseessä olevaan juhlaan sopiva kakku. Nytkin sain itse valita aiheen. Tytär tulee olemaan tämän lapsen sylikummi ja hän oli vauvakutsuja järjestämässä ystävälleen , joten hänen "hyväksynnän" toki kysyin näille kakkujen aiheille. Ettei ihan metsään mennyt :) 

Monenlaista ideaa on siitä, mitä haluaisi leipoa ja "to do-lista" sen kun kasvaa. Oi mistä saisi vuorokauteen lisää tunteja! Tai sen vapauden ettei palkkatyössä olisi tarvetta käydä . Tekemsitä kyllä riittäisi yllinkyllin. 

Kinuskiomenakakku

 Omenasta olen yrittänyt keksiä jotain leivottavaa ; ihan valtava sato tänä vuonna. Veimme kylläkin yhden satsin jo mehustamoon ( Junnilan mehuasema) ja saimme sieltä  mukavan satsin mehua . Lapsenlapset sitä ainakin juovat mielellään. Vielä mietityttää mihin käyttäisimme Antonovka talviomenapuun sadon. Se on sen verran hapan omena että siitä tehty mehukin on hapanta ja kirpeää ( testattu on) . Hyvää hilloa siitä saa , mutta meillä ei hillot oikein siihen tahtiin kulu, että kannattaa suuria määriä tehdä.  Onneksi eräs eläkkeellä oleva rouva taas haki satsin Antonovkaa ja kahvipaketin jätti vaikka sanoin ettei mitään tarvitse maksaa. Toivottavasti hakee toisenkin kerran  saman kahvipaketin "hinnalla". 

Tämän maukkaalta kuulostavan omenakakun ohjeen olen joskus jo aiemmin löytänyt Keittiö koivikon katveessa - blogista  . Selasin näitä talteen ottamiani reseptejä ja sieltähän tämä "aarre" löytyi. Kinuski ja omena jo kuulostaa sen verran taivaalliselta yhdistelmältä ettei voi olla muuta kuin herkkua. Ja olihan tässä reseptissä myös taikasana "helppo".  Vaikka kuinka kivaa olisikin väkertää jotain monimutkaisia kakkuja ja piiraita, niin kyllä se arjen pelastaja on helppo ja nopea resepti, jonka voi työpäivän päätteeksi väsyneenä tehdä. 

Omena-kinuskikakku 

Kyllähän tämä hyvää olikin! Eipä kovin pitkää aikaa jääkapissa lojunut ; maistui myös lapsenlapsille. 

Helppo omena-kinuskikakku ( 21 - 24 cm irtopohjavuoka)

Pohja :

3 dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

1 1/2 dl sokeria

1 1/2 dl juoksevaa margariinia

noin 3 dl ( 150 g ) omenaraastetta

2 kananmunaa

(pieniksi kuutioituja omenapaloja)

Kuorrute:

50 g voisulaa

3 dl tomusokeria

200 g kinuskituorejuustoa

pinnalle pähkinärouhetta / mantelirouhetta

1. Kuroi ja raasta omenat.

2. Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja lisää sitten loput raaka-aineet joukkoon. 

3. Kaada taikina voideltuun vuokaan. 

4. Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia. 

5. Sulata rasva kuorrutusta varten , sekoita joukkoon tuorejuusto ja tomusokeri. Sähkövatkaimella tai käsin. Vatkaimella saa varmastikin tasaisemman massan. 

6. Levitä kuorrute jäähtyneen omenakakun pinnalle. Ripottele päälle rouhittua pähkinää tms. 

Omena-kinuskikakku 

Ensin ajattelin, että kuorrutusta on liikaa ja että se riittäisi puolet isomman kakun päälle. Loppujen lopuksi määrä oli ihan hyvä. Kuorrutetta saakin olla tuhti kerros kakun päällä. Ei ollut liian makeaa . Ja voihan kakkua ottaa vain pienen palan - vaikka vaikeaa oli olla ottamatta toista palaa heti perään. Omenaraasteen lisäksi voi lisätä vähän kuutioitua omenaa joukkoon jos haluaa enemmän omena n makua. Välttämätöntä se ei ole. Erittäin hyvää kakkua , varmasti teen toisenkin kerran!

Junnilan mehuasemalla saa mehut joko pulloihin tai tällaisiin käteviin kolmen litran hanapakkauksiin. 

Omenamehu 

Hyvää mehua tuli ! Vielä olisi toinen samanlainen kuorma puissa , jos ei enemmänkin. Itsekin ehkä keitän mehumaijalla pienen satsin mehua. Työlästähän se on, mutta johonkin omenat haluan käyttää. Ne menevät niin äkkiä huonoiksi jos putoavat puusta eikä niitä käytä nopeasti. 

Otetaanpa tähän loppuun pieni luontopolkukatsaus. Täällä ihan kotinurkillakin on lyhyt luontopolku nimeltään Vaarjoen luontopolku.  Se on kohtalaisen uusi ja päätimme sen nyt katsastaa. 

Polku kulki niityn laidalla, metsässä ja joen varrella.

Se oli helppokulkuinen ; tosin ei kokonaan esteetön kuitenkaan. 

Sää ainakin oli aurinkoinen ja lämmin. Polku meni lähelle merenlahtea, joten kaislaakin kasvoi polun reunoilla. 

Ihmeteltiin, kun polku yhtäkkiä loppui ja tuli joki vastaan. Palasimme muutaman metrin takaisin ja sieltähän se polku taas löytyi - se jatkui tällaista hauskaa "koivukujaa" pitkin, Vaarjoen rantaa myötäillen. 

Tänne laavulle pääsee myös oikotietä pitkin - ihan hiekkatietä siis. Autolla sinne ei pääse ajamaan, koska toisessa päässä tietä näkyi olevan portti, mutta tietä pitkin on helppo vaikka kävellä tai pyöräillä ja matkakaan ei ole pitkä. 

Tänne voisi lastenlasten kanssa tehdä jonkun päiväretken.

Aivan ihana eväspaikka oli laavun lähellä. Hiljaista ja kaunista. Meillä ei tällä kerralla ollut eväitä mukana, koska ihan kotinurkilla olimme. Hetken tässä istuimme ja vain olimme hiljaa. 

Laavu on melko uusi, kuten koko luontopolku. Vielä laavu on pysynyt jopa ehjänä eikä sitä ole töhrittykään. Toivottavasti pysyy jatkossakin.

Laavulta on Hakapeltoon eli luontopolun alkuun 1.2 kilometriä. 

Välillä polku kulki kauniissa metsämaisemassa. 

Tämä kuva olisi kuulunut alkuun, koska tästä polku lähtee. Auton saa helposti Hakapellon kappelin parkkipaikalle - tilaa on runsaasti. 

Toivottavasti kauniit syyskelit jatkuvat , jotta pääsee vielä luontopoluille tai muuten vaan ulkoilemaan. 

Omenapiirakka kauramurupäällysteellä

 Se on sitten tämän vuoden ensimmäinen omenapiirakka tehty jo jokin aika sitten  . Katselin meidän " valkea kuulas " - omenapuuta ja harmittelin, kun siitä oli paljon omenia pudonnut. Liekö tuuli pudottanut ne , koska eivät ne vielä ihan kypsiä olleet. 

Päätin tehdä omenapiirakan . Juuri sopivia nämä olivatkin omenapiirakkaan ; antoivat mukavasti makua ja purutuntumaa, kun eivät olleet pehmeitä ja läpikypsiä. Uunituoreena tuli syötyä jopa kaksi palaa , koska oli vaan niin hyvää!

Omenapiirakka kauramurulla 

Laitan tähän vielä reseptin. Yhtään en muista mistä tämä on peräisin, mutta ihanan kuohkeaa ja pehmeää tämä on. 

Omenapiirakka  / pellillinen

4 munaa

4 dl sokeria

2 dl kermaa

2 dl maitoa

2 dl juoksevaa margariinia tai 200 g sulatettua margariinia / voita

7 dl vehnäjauhoja

5 tl leivinjauhetta

Kauramuru :

100 g voita sulatettuna

1,5 dl sokeria

3 dl kaurahiutaleita tai muita hiutaleita

2 rkl vehnäjauhoja

1 tl kanelia

2 tl vanilliinisokeria

1. Yhdistä taikinan kuivat aineet.

2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

3. Sekoita vaahtoon kuivat aineet , maito, kerma ja voisula.

4. Kauramurua varten yhdistä kaikki ainekset keskenään.

5. Laita piirakan päälle omenalohkoja ja niiden päälle kauramuru. 

6. paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Meillä saatui kaapissa olemaan neljän viljan hiutaleita ja erinomaisien hyvänmakuinen päällinen tuli niistäkin. Kokeilin korvata osan jauhoista talkkunajauhoilla, koska niitä sattui kaapissa olemaan. Mustikan kanssa talkkuna on hyvää ( kuten täällä todettu :  klik), mutta nyt  tuli  todettua, että talkkunajauhot sopivat erittäin hyvin myös omenapiirakkaan!  Niitä jauhoja kannattaa käyttää leivonnassa, koska ne ovat erinomainen kuitulisä . Talkkunajauhoista 28 % on kuitua. 

 Aika täynnä on Valkea kuulas puumme ollut. Tämän lisäksi meillä on vielä kuusi muuta omenapuuta. Yksi on Antonovka talviomenapuu, toinen joku punainen talviomena ( siitä tulee hyvää mehua!) , ja kolme kesälajiketta. Olettaisin, että kaksi ovat lajiltaan "Huvitus" , koska ovat edellisten asukkaiden istuttamia omenapuita . On siis vanhahko lajike. Kerran eräs vanhempi pariskunta ohi kävellessä pysähtyi juttelemaan ja kysyivät saisivatko ostaa kyseistä omenaa. Sitä ei ainakaan oikein kaupoista saa , näin sanoivat . Annoimme heille kassillisen ihan ilmaiseksi. 

Tätä omenapiirakkaa otimme myös mukaan Paimioon, jonne eräänä viikonloppuna lähdimme luontoretkelle. 

Onenapiirakka kauramurulla

Miten maistuikin kahvi ja tämä piirakka hyvältä siellä suolammen äärellä, hiljaisuuden keskellä. Yleensä retkellä ja reissulla eväshetki on yksi kohokohdista! :D

Oli meillä salaattiakin mukana , tällainen perusversio ilman mitään sen kummempia kastikkeita sun muita , mutta maistui! 

Paimion luontopolku on noin 4 kilometriä pitkä. Alkupää on helpohkoa kulkemista, mutta lintutornin ja pirunpellon jälkeen tuli vähän kivikkoisempaa polkua. Sitä ei suositellakaan huonojalkaisille. Kannattaa kääntyä laavulta takaisin tulosuuntaan . Itsellä ja miehellä vielä jalka sen verran nousee, että päästiin kulkemaan koko polku :D 

Tämä pelastusrengas oli aika hauska yksityiskohta. Tai ehkä tälle on tarvettakin , saattaahan tuolta sillalta joku suohon pudota .:)

Tällainen vetinen kohta ylitettiin pelastusrenkaan jälkeen. 

Luontopolun keskivaiheilla kallion päällä on lintutorni ja laavu. Saa vaikka makkarat paistettua laavulla. 

Sattui olemaan kohtalaisen tuulinen päivä, kun olimme täällä luontopolulla. Silti halusin kiivetä tähän lintutorniin. Ylhäällä oli tunne, että koko torni huojuu, joten en edes kuvia ottanut sieltä - katsoin vaan, että hyvin näkyy moneen suuntaan . 

 

 

Ylimmällä kohdalla oli myös tämä pirunpelto eli muinaisranta . On se sykähdyttävää miettiä, että nämäkin kivet ovat tässä olleet jotain 9000 vuotta. 

Reitin varrella on myös tällainen erikoisuus kuin yhteen kasvaneet männyt. 

Täällä vähän lisää Paimion luontopolusta. Oli ihan mukava reitti. Ja mustikoita oli paljon! Onneksi oli pari kippoa mukana, sain kerättyä ne täyteen. 

Ja nyt taidan tehdä tällaisen samanlaisen omenapiirakan. Tämä on helppo tehdä ja kun omenaa riittää vaikka muille jakaa. Pitänee laittaa taas tuohon kävelytien varteen laatikko täynnä omenaa. 

Kirpputori Hämeenlinnassa

 Näin kesäloman alkuun kävimme tyttären ja tyttärentyttären kanssa päiväretkellä minun isovanhempieni kotikylällä Rengossa , joka nykyään kuuluu Hämeenlinnaan. Hämäläinen olen itsekin syntyperältäni ; olen syntynyt Hämeenlinnan Höyhensaaren sairaalassa .Häme on osa minua aina vaikka olenkin suurimman osan elämästäni asunut Varsinais-Suomessa. 

Tämän päiväretken tarkoitus oli käydä läheisten haudoilla Rengossa , katsastamassa isovanhempien torpalla, että kaikki on suhteellisen kunnossa ja myös poiketa kirppikselle Renkoon. Olen tätä kirpputoria seurannut facebookissa jo jonkun aikaa ja tällä reissulla päätimme poiketa siellä. 

Kyllä kannatti! Ihastuttava paikka ! Eikä vähiten hurmaavien kanojen takia ; ne kiinnostivat meitä yhtä paljon kuin myytävät tavarat. Siellä asusteli eri rotuisia kanoja ja osa sellaisia, joita en ole ikinä nähnytkään tai edes kuullut sellaista roduista. 

Kesäkirppis , Renko 

Kanatkin välillä halusivat poiketa sisään "myymälään"  :D 

Tämä musta rouva on kuulemma rodultaan Brahma. Tälle oli seurana myös herra Brahma , komea kukko onkin :

Oli pihamaalla lampaitakin, mutta me olimme jotenkin niin lumoutuneita näistä kanoista, että kuvasimme vain niitä . 

Tämäkin niin valtavan sievä pikku kana. 

Rotua en huomannut kysyä. 

Tässä rouvat vähän lepäilevät. Äkkiseltään näyttäisi, että tuo etualalla oleva kana tarvitsee apua, mutta ihan itse näimme sen kaivautuvan nurmikolla olevaan kuoppaan :D

Ihan tässä kanoja alkoi tehdä mieli omallekin pihalle, olivat niin sympaattisia ja uteliaita.

Tosin pitäisi muuttaa ehkä syrjemmälle , ei taida pientaloalueella noin vaan onnistua kanojen pito.

Tämä harmaa pieni kana on Araucana. Munii kuulemma sinisiä munia!

Niin, olihan siellä tosiaan ihan kirppistavaraakin kanojen lisäksi . Ja olikin vaikka mitä ihanaa aarretta!

Keräilijöillekin varmasti löytyy vaikka mitä. 

Ihania vanhoja lehtiä oli vaikka kuinka paljon. 

Tämä kissakoriste melkein lähti mukaan. Ehkä ensi kerralla lähtee ihan mukaan saakka - jos on vielä jäljellä. 

Tämä kyltti oli myös harkinnassa ; kissakin kuin meidän Viltsu. Vielä jäi tämäkin harkinnan asteelle .

Seuraavaa kertaa odotellessa. 

Tämäkin hieno kyltti on varmasti monelle keräilijälle mieleen. 

Lapsillekin löytyi vaikka mitä mielenkiintoista.

Täällä kirppiksellä lapset varmasti viihtyvät ; tuli ainakin testattua  6-vuotiaan lapsenlapsen kanssa. 

Kanat ja kukot  olivat hänelle suuri ihmetyksen ja ihailun aihe. 

Tällaiset aarteet lähtivät tällä kertaa mukaani :

Tuo traktori - tai oikeastaan ojanpientareiden leikkuukone - lähti 4-vuotiaalle tyttärenpojalle tuliaisiksi ja pienen laukun hiluineen valitsi Inna itselleen. 

Ostin tälle kertaa vain yhden vanhan lehden vaikka sormia syyhytti ostaa nippu. Maltti oli mukana ettei liikaa ostele kerralla . Jää jotain seuraaviinkin kertoihin! Siivilän ostin betoniaskareita varten. Olen alkanut testailla betonikoristeiden tekoa ja joskus pitää vähän siivilöidä isompia kiviä pois . 

Suosittelen ehdottomasti poikkeamaan tänne kirpputorille jos näillä seuduilla liikutte. Osoite on Hämeen Härkätie 3520, 14300 Renko.  

Tästä kirppiksestä tulee juttua myös tyttäreni blogiin ( Elämäni ohjissa)  jossain kohtaa .