Murupäällysteinen mustikkakakku

 Ihana mustikka-aika on käsillä. Pidän kovasti mustikoiden poimimisesta ja varsinkin käsin. Poimurikin minulla on, mutta en käytä sitä. Kokeillut olen, mutta se ei ole minun juttu. Joku siinä käsin poimimisessa viehättää. Sormien kuuluu olla mustikasta  sinisinä ja metsästä poistuessa vaan pyyhkii kädet rahkasammaleen pintaan . Sillä saa suurimmat mustikan värit sormista pois. Edesmenneen isäni vinkki. Huvikseni googletin onko muitakin keinoja, joilla saa mustikan pois käsistä ja löytyihän niitä täältä .

Tänä vuonna jännittää se kuinka kuivuus on vaikuttanut mustikkasatoon. Jonkin verran olen metsissä jo käynyt ja melko pieniä tuntuvat mustikat olevan. Pitää vaan sinnikkäästi jatkaa metsissä samoilua. 

Tämän reseptin olen ottanut talteen jo aiemmin  ( Live,love and sugar-blogista ) , odottamaan tuoreita mustikoita. Ja nyt tätä lopulta pääsin testaamaan. Maistajina oman perheen lisäksi olivat aviomiehen sisko miehensä kanssa. Kakku sai kaikilta kovasti kehuja ja miehen sisko pyysi myös reseptin. Täytyy sanoa, että olikin erinomaisen makuista kakkua. Mehevää ja kanelin maku antoi mukavan säväyksen. 

Uusimman Leivotaan-lehden vinkin mukaan korvasin osan jauhoista talkkunajauhoilla. Lehdessä vinkattiin, että mustikkaleivonnaisiin kannattaa aina lisätä talkkunajauhoja. Laitoin talkkunajauhoja noin 1/2  dl, ehkä vähän vähemmänkin. En mitannut erikseen.  Liekö talkkunassa myös osasalaisuus tämän kakun hurmaavaan makuun. Tuohon muruseokseenkin laitoin hieman talkkunajauhoja. 

Murupäällysteinen mustikkakakku 

Muruseos:

65 g vehnäjauhoja ( pienen osan jauhoista voi korvata talkkunajauhoilla)

112 g "ruskeaa" sokeria ( käytin ruokokidesokerin ja fariinisokerin sekoitusta)

3/4 tl kanelia

56 g sulatettua voita

ripaus suolaa 

1. Sekoita murupäällysteen ainekset kulhossa keskenään murumaiseksi seokseksi ja laita sivuun. 

Kakkupohja:

130 g jauhoja ( osan jauhoista voi korvata talkkunajauhoilla)

1 1/4 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

104 g sokeria

84 g huoneenlämpöistä voita

58 g maustamatonta jogurttia , piimää tai kermaviiliä  (käytin jogurttia)

60 ml maitoa  ( käytin kauramaitoa)

1 iso kananmuna

1 tl vanilliinisokeria

noin 2 dl mustikoita 

1. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Laita 20 cm irtovuoan pohjalle leivinpaperipala , voitele reunat voilla. 

2. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja suola isossa kulhossa ja laita sivuun.

3. Vatkaa sokeria ja voita kulhossa noin 3- 4 minuuttia, kunnes seos on kuohkeaa. 

4. Lisää taikinaan jogurtti / kermaviili / piimä ja sekoita tasaiseksi. Lisää sen jälkeen maito ja sekoita taas tasaiseksi. 

5. Lisää kananmuna ja vanilliinisokeri ja sekoita tasaiseksi. 

6. Lisää jauhoseos ja sekoita taikina taas tasaiseksi.

7. Kaada noin puolet taikinasta kakkuvuokaan. Ripottele noin puolet muruseoksesta tasaisesti  taikinakerroksen päälle. Murukerroksesta tulee ohut. Ripottele vielä puolet mustikoista murukerroksen päälle.

8. Laita tämän jälkeen lusikalla taikinakasoja mustikka/murukerroksen päälle ja levitä varovasti tasaiseksi. Sen jälkeen ripottele loput muruseoksesta päälle ja lopuksi vielä jäljellä olevat mustikat. 

9. Paista 175 asteessa 32-38 minuuttia tai kunnes tikulla koittaessa kakku tuntuu kypsältä. 

Ohjeessa tehtiin vielä kuorrutus tomusokerista ja maidosta päälle, mutta minä ripottelin vain tomusokeria. Mielestäni ei tarvinnut ylimääräistä makeutta vaan oli juuri täydellinen kevyen tomusokerihunnutuksen kera. 

Vaniljakastikettakaan tämän kanssa ei kaivannut ollenkaan. Tuo "streusel" kakun välissä mehevöitti maukkaasti.

Täytyy tätä tehdä kohta uusi kakku, koska tämä kuvassa oleva syötiin jo. Vakiokäyttöön jäi tämä resepti, hurjan hyvää on! Ja talkkunajauhoja aion käyttää jatkossakin. Mahtava vinkki . Kumma kun minulle ei ole sitä tullut mieleen vaikka olen syntyperäinen hämäläinen. Tosin vain 5-vuotiaaksi asunut Hämeessä, mutta talkkunaperinne eli mummolassa vahvasti. Isoäiti opetti meidät syömään "mustikkapöperöä" ja se olikin meidän herkkua! Isoäiti teki pöperön piimästä, talkkunajauhoista ja mustikoista . Niin ja vähän sokeria päälle. Kyllä vaan lapsille maistui :)

Talkkunajauhot toivat sen verran muistoja mieleen, että toki sitä lapsuuden herkkua piti saada. Tein tämän maustamattomasta jogurtista ja sokerin sijaan laitoin päälle hieman hunajaa. Voi miten tulikin mummola siellä Hämeessä mieleen ja ne lapsuuden huolettomat kesät ♥ Mummolla oli   mustikat  ja piimät valmiina meitä varten , kun menimme siellä käymään. Talkkunajauhoja hänellä oli kaapissa aina. 

Tämä jauhopussikin näyttää niin tutulta, ihan kuin olisi tällainen ollut jo silloin. Nyt kun nämä jauhot taas löysin , niin seuraan isoäitini jälkiä ja jätän nämä vakiovarusteeksi kaappiini.