Kermainen raparperi-pitsikakku

Enpä ole tätäkään herkkua tehnyt sen ensimmäisen kerran jälkeen ennenkuin nyt. Ja miksi ihmeessä en, tämä on erinomaisen hyvää! Tuo toffeenmakuinen pitsi kruunaa kaiken. 
Jopa meidän 16-vuotias teini tykkäsi tästä - en sanonut hänelle, että tässä on raparperia. Hän söi  tätä ihan reippaasti ja kiitteli olleen oikein hyvää. Jos hän olisi tiennyt tämän sisältävän raparperia niin olisi saattanut jäädä kakku syömättä. 

 

raparperi-pitsikakku

Niin kesäisen makuinen herkku! Tein tätä meille juhannuskakuksi. Olimme kolmistaan kotona ; minä, mieheni ja nuorin tytär ( joka on siis 16 vuotias). Roosalla kävi niinkin hyvä tuuri, että sairastui juhannuksen aikaan angiinaan. Kuume nousi korkealle ja lääkärillä käynnin jälkeen piti antibioottikuuri  aloittaa. Siinähän meni neidin suunnitelmat kertaheitolla uusiksi. 39,6 asteen kuumeessa ei mennä mihinkään eikä sen puoleen hän olisi jaksanutkaan. Kurkkukin oli niin kovin kipeä ettei ruokakaan oikein maistunut.
Roosalle tuli sitten kotijuhannus äidin ja isän kanssa. Katsoimme yhdessä jalkapallon mm-kisoja telkusta  ja sen kun vaan olla möllötimme. Meikäläinen kävi välillä puutarhaa möyhentämässä ja mansikoita poimimassa. Kakun päällä olevan mansikat ovat omalta maalta - eivät linnut ja etanat ehdi ihan kaikkia popsia. 

Ja tässäpä reseptiä tähän kesäherkkuun :

Raparperi - pitsikakku: 

Kakkupohja: ( 22 cm vuoka)
6 kananmunaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Raparperihillo :
1 litra raparperin paloja ( 1/2 cm viipaleita)
3 dl hillosokeria
1 vaniljatanko
0.5 dl vettä + loraus sitruunamehua

1. Laita raparperin palat, hillosokeri, vesi ja sitruunamehu kattilaan.Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet sekaan. Laita myös tanko mukaan makua antamaan. Keitä hilloa 15 - 20 minuuttia. Riko raparperin paloja haarukalla loppuvaiheessa.
Hillo jähmettyy jäykemmäksi muutamassa tunnissa.

Kakkupitsi:
3 rkl vehnäjauhoja
0,5 tl vanilliinisokeria
0,5 tl leivinjauhetta
0.5 dl sokeria
0,5 dl mantelirouhetta tai hasselpähkinärouhetta
1 rkl maitoa
1 rkl tummaa siirappia
0,5 dl voisulaa

1. Sekoita pitsin kuivat aineet ensin kulhossa sekaisin. Lisää maito, voisula ja siirappi ja sekoita tasaiseksi tahnaksi.
2. Levitä pitsin ainekset ohueksi kerrokseksi vuoan kokoiseksi ympyräksi.
3. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 8 minuuttia. Vartioi kuuden minuutin jälkeen uunia tarkasti ettei pitsi pala. Sen pitäisi olla toffeenruskeaa ja siihen pitäisi muodostua pitsimäistä kuviota. Reunojen palaminen ei niinkään haittaa, koska pitsistä todennäköisesti tulee liian iso ja reunat voi poistaa. 

Valmista pitsin teon jälkeen raparperimoussee . 

Raparperimoussee:
3 dl vispikermaa
1 tl vaniljasokeria
3 rkl vanillinikreemijauhetta
2 dl vanilja-raparperihilloa
1 prk mascarpone juustoa
 
1. Vatkaa vispikerma ja vaniljasokeri vaahdoksi. Lisää vanilliinikreemijauhe ja vatkaa vielä hetki.
2. Lisää seokseen 2 dl raparperihilloa ja mascarpone, vatkaa vielä kunnolla sekaisin. 

Kakkua täytettäessä laitettiin kostutuksen jälkeen kakkupohjalle ensin raparperihilloa ja sen päälle viipaloitua banaania. Sen jälkeen levitettiin päälle raparperimousseeta. Toinen kerros tehtiin samalla tavalla.
Kakun päälle vielä levitettiin kerros mousseeta ja lopuksi päälle kakkupitsi. Se on ensin kova, mutta pehmenee jääkaapissa.
Seuraavana päivänä kakkupitsiä voi muotoilla sopivan kokoiseksi ja lopuksi viimeistely kermavaahdolla.

Minulla oli jäljellä aiemmin tehtyä reparperihilloa, joten ei tarvinnut alkaa sitä keittämään. Tosin voisinkin keittää yhden satsin lisää, jotta sitä sitten olisi taas kun tätä kakkua haluaa tehdä. 
Raikas kakku ja kiva kun ei aina tarvitse liivatteiden kanssa häärätä. 

 

 Herkkua! Tuo pitsi on ihan kivan näköinen kakun päällä ja on hyvän makuistakin.

Kesäkakkua parhaimmillaan, mutta miksipä tätä ei voisi tehdä keskellä synkintä talvea ja voisi fiilistellä vähän kesän tunnelmia.  

Kesäkuun lopun kukkailoittelua

Kukkien iloa taas, leipomisen lisäksi.  Mansikkatilan mailla - blogissa on perjantaisin mukavaa kukkailoittelua . Mukaan vaan kaikki ! Olenkin taas puutarhaa kiertänyt kameran kanssa. Toiset jo kuihtuu ja uudet lajit alkavat kukkia. Aloitetaanpa tästä peurankellosta. Ainakin oletan, että tämä on peurankello .

Tätä kasvaa vähän siellä sun täällä. Päivänkakkaroiden kanssa kimpassa ja ryhmänä tuolla ulkorakennuksen takana. 

Kauniin värinen kukka ja saakin sen takia vähän villiintyäkin vapaasti. Ulkorakennuksen takana on kyllä tilaa kasvaa . 



Tällaista kaunista neilikkaakin kasvaa . Onkohan tällä joku nimikin . Kaunis joka tapauksessa. 

neilikka

Joissain kohtaa kasvoi yhdessä kukkavarressa monta eri väristä neilikkaa. Olipas hauskan näköinen. 

Erilaisia ruusuja kasvaa puutarhassa jonkun verran. 
En oikein osaa lajeja nimetä, mutta esimerkiksi tämä isommassa kuvassa oleva on sellainen korkeahko pensas. Pienempi on " tavallisen " näköinen ruusu.

 








Äitini piti ruusuista, joten kiva kun näitä kasvaa meidänkin puutarhassa.  Äidin lemppareita olivat nimenomaan punaiset ruusut. 

 Oranssia väriä puutarhaan tuo tämä ruskolilja. Näitä on vain muutama ja ajattelinkin syksyllä istuttaa oiken kunnon liljaryhmän. 
Ainakin tätä ruskoliljaa ja jotain muutakin ehkä kaveriksi. 


 Keltainen tarha-alpi ( oletan ainakin ).

 



Tämä on jokin pienen pieni luonnon kukka, jonka löysin kukkimasta mansikkamaan liepeiltä. Riivin rikkaruohoja pois, mutta en hennonnut tätä hentoa kaunokaista repiä. Muutama tällainen siellä kasvoi. 

 









  

Oletan tämän olevan komeasinikuunlija. Kasvaa komeasti tuolla puolivarjoisalla puolella taloa. Kohta kukkiikin. 

komeasinikuunlilja

Tämä nauhus on yksi harvoista perennoista, joita olen itse puutarhaan istuttanut. Sain näitä Puutarha.net palstan kautta ja istutin kasvamaan kasvihuoneen taakse. Sinne sopii tuollainen isokoinen perenna .
Vielä ei ole ihan täydessä kukassa. Olisiko tämä lila vai sininen, en kyllä muista yhtään. Viime kesän lopulla hain ja taisi olla kukinta jo ohikin niin en nähnyt kukkien väriä. 
Toinen vaihtoehto on etten vaan muista mitään :D

Antaa ohdakkeenkin kukkia siellä sun täällä. 
Kunhan ei liikaa villiinny rehottamaan. 

Varsin kaunis kukka siinäkin kun tarkkaan katsoon. 
Tuo lila väri on vaan niin kaunis, yksi lempiväreistäni. 
Ja ohdakkeen kukassa on kauniisti kahta eri liilan sävyä. Kyllä luontoäiti osaa!

Ja tämä lienee esikko ? Vai onko?
Lehtien perusteella niin päättelen  enkä oikein keksi mikä muukaan tämä voisi olla.
Kertokaa ken tietää!







Ja vielä lopuksi yksi ehdoton suosikkikukkani. Varjolilja. Jotenkin niin hempeän kaunis .

Varjolilja 

Tätä vaaleanpunaista versiota kasvaa muutamassa paikassa . Yhden onnistuneen siirronkin tein . Alkoi lilja jäädä marjakuusen alle ja kasvoi ihan vinoon niin päätin siirtää. Alkoivat ne kasvaa uudessakin paikassa.

Tosin kovin hentoina näin alkuun , mutta kukkia niihin tuli.
Nämä vanhat varjoliljat ovat jämäköitä ja korkeita kukkia. 

 
















Vielä kun saisi jostain valkoista varjoliljaa kaveriksi . Ja yksi mitä haluan lisää on pioni. Siitä tykkään! Se oli äidin lempikukkia myös ja minulla  on hänen puutarhasta siirretty pioni kasvamassa. Otimme siskon kanssa äidin pioneista palat kun myimme hänen rivitaloasunnon pois hänen kuoleman jälkeen. Edellisen rivitalokotimme pihalla se ehti yhden kerran kukkia , mutta kun siirsin sen tänne nykyiseen kotiimme kolme vuotta sitten, niin kukkia ei ole näkynyt. Kasvaa kyllä ihan hyvin, mutta ei kuki. 
Niinhän sitä sanotaan, että pioni "suuttuu" siirrosta ja lakkaa muutamaksi vuodeksi kukkimasta. Ehkä toivo ei siis ole kokonaan menetetty . 
Tällaisia tänään. Seuraavia kukkia odotellessa. 

Raparperi - mansikkakakku

Viime vuonna taisi jäädä tämä alkukesän perinteinen kakku tekemättä. Tämä on niin hyvää! Nyt taas tein tätä pienen tauon jälkeen. 

raparperi-mansikkakakku

Täältä löytyy resepti, mutta laitanpa sen tähänkin alle vielä :

Raparperi-mansikkakakku

Pohja:
200 g margariinia                                                         
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl vanilliinisokeria

Täyte:
12 dl (noin 6 vartta) raparperia paloiteltuna
1 pussi pakastemansikoita ( 400 g) tai muita marjoja
1 dl vettä
2 dl sokeria
3/4 dl perunajauhoa


1. Valmista ensin täyte jäähtymään. Viipaloi raparperit ohuiksi (noin 1/2 cm) viipaleiksi . Kaada kattilaan kohmeiset marjat, raparperin palat, vesi ja sokeri. Ripottele joukkoon perunajauhot.
2. Sekoita puuhaarukalla pohjiaan myöten ja kuumenna. Kun seos pulpahtaa, ota pois liedeltä.
Raparperiviipaleet jäävät vielä koviksi, pehmeiksi ne tulevat lopullisesti uunissa.
2.  Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää vaahtoon kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita keskenään kuivat aineet, lisää siivilän läpi taikinaan. Taputtele 3/4 taikinasta irtoreunavuoan pohjalle ja reunoille mahdollisimman ylös.
3. Kaada täyte vuokaan taikinasyvennykseen. Kauli loppu taikina vuoan kokoiseksi levyksi. Kumoa taikinalevy vuokaan kanneksi täytteen päälle. Paista 175 asteisessa uunissa alimmalla tasolla noin 45 - 50 min.

Täytteeksi tulevaa kantta en edelleenkään kauli, koska siihen se on liian löysää. Hieman lisään jauhoja lopputaikinaan ja taputtelen sen jauhojen avulla litteäksi + nostan kanneksi. 

Jos haluaa, että kakku pysyy kauniisti koossa, niin kannattaa odottaa, että se jäähtyy kokonaan. Melellään vaikka seuraavaan päivään. Jos kakkua leikkaa vielä lämpimänä, niin täyte valuu kyllä ulos. Kuten meille kävi taas kerran. Se ei haitannut, koska tämä tuli omaan käyttöön.

raparperi-mansikkakakku

Tämä pala on leikattu seuraavana päivänä jääkaappikylmänä, joten täyte ei enää valu solkenaan. Tosin kakku on "lysähtänyt" , koska leikkasimme sitä ensimmäisen kerran kun täyte oli lämmintä. 
 Erinomaisen hyvää kesäherkkua! 


 

Kukkailoittelua

Mansikkatilan  mailla on kukkailoittelua ja ajattelinpa osallistua, koska tykkään kuvata ja puutarhassa kasvaa vaikka mitä kukkaa. Asumme vanhassa (vm.1959) rintamamiestalossa ja puutarhakin tässä on vanha. Ensimmäisenä kesänä oli jännittävää katsoa mitä kaikkea vuoronperään alkaakaan kukkia. Vähän olen muutoksia tehnyt näiden kolmen vuoden aikana , lähinnä jakanut vanhoja taimia. Jotain uuttakin hankkinut, mutta melko vähän. 

Pikkiriikkiset lemmikit, niin pieniä ja niin kauniita. 
Tuo väri on niin hempeän sininen. 

Kaunis keltainen leinikki.
Tämäkin luonnonvarainen kukka saa kukkia rauhassa meidän puutarhassa. 















Keltamaksaruohoa kasvaa postilaatikon liepeillä. Siirsin sen siihen , kasvoi aiemmin   
keskellä pihaa kallion kolossa. 

Ja vinkkejä otetaan vastaan, mikä ruusu tämä on? Metsäruusuko? Tämä on istutettu aikoinaan pihalle, ei ole omin päin paikkaansa valinnut.
Kukkii siis nyt jo, hempeän vaaleanpunaisena.

Nuo sydämen muotoiset terälehdet ovat söpöjä ♥

Akileijakin on mielestäni kaunis kukka. Puutarhassa kasvaa tällaista vaaleanpunaista versiota.  Voisin mielelläni ottaa jotain toisenkin värisiä kaveriksi. Lila voisi olla kaunis. 
Mielestäni viime vuonna siirsin yhden lilan puutarhan perukoilta näkyvämmälle paikalle, mutta onkohan se kuihtunut... pitänee käydä tutkimassa. 

 Mansikka kukkii! Eli jonkun verran saadaan marjoja. Jolleivat kuivu. Toki olen mansikkamaata kastellut, mutta olenko kastellut tarpeeksi.... onneksi on kaivo ettei tarvitse kallista hanavettä käyttää. Silti marjasato vähän huolettaa.
Varjoisalla paikalla kukkii kielo. Se alkaa olla jo kuihtumaan päin, mutta vielä on saanut nauttia sen huumaavasta tuoksusta. Yksi lempikukistani! 

Tuiki tavallinen kukka, mutta tykkään! Kuin pieniä aurinkoja nämä päivänkakkakrat ja niitä on joka puolella. Alkukesällä on tulppaaneja joka puolella ja sen jälkeen nämäpäivänkakkarat tulevat esiin.

Päivänkakkara

 Sammalleimukin alkaa olla hiipumaan päin, mutta vielä löytyi kukkapenkistä kohta, jossa jaksavat kasvaa. Se on lapsuuden kukka - isoäidillä ja isoisällä oli sitä Hämeessä sijaitsevalla pihamaallaan komeat kasvustot. Sekä valkoista että aniliininpunaista. 
Tykkään siitä, että tätä kasvaa nykyisellä pihamaallani.  Tulee mummola mieleen.

Narsissi on kuvattu viime viikon alussa. Vielä oli jokunen, nyt ovat jo kuihtuneet. Piti jo viime viikolla osallistua kukkailoitteluun, mutta se jäi.

  
Hauskan näköinen kukka on ruohosipulissakin. 

Kukinto kaiketi pitäisi leikata pois jos haluaa versokasvustosta nauttia pidempään, mutta en ole raaskinut. Kivan näköinen kun kukkii. 

Niinkin sanotaan, että kukkien poistaminen parantaisi makua, mutta hyvältä tämä maistui kukallisenakin.  

lilja

 Keltaisia liljoja löytyy. En tiedä onko tällä lajilla joku virallisempikin nimi.
Liljoistakin tykkään. Näiden lisäksi on puutarhassamme varjoliljaa, joka ei vielä ole alkanut kukkia. Liljoja voisin istuttaa enemmänkin. 
Näitä en ole istuttanut vaan nämäkin ovat edellisen omistajan istuttamia kukkia.
Taidanpa ensi syksynä ujuttaa maahan muutaman liljan sipulin lisää....
jotain toista väriä.  Vaikka aviomies aina sanoo ettei kukkia tarvita enempää. Onneksi kuitenkin saan puuhata puutarhassa oman mielen mukaan. Jos istutan muutaman kukan lisää, niin eihän tuo edes muista onko se kasvanut jo aiemmin vai onko joku uusi tapaus :) 

kärhö

 Ja tämä kaunis kärhö kasvaa leikkimökin seinustalla. Näitä on sekä vaaleanpunaisia että violetteja.  Kuvassa tämä näyttää siniseltä, mutta tosiasiassa on enemmänkin violetti.
Olen yrittänyt vaalia tätä kärhöä parhaani mukaan. Vinkkejä otetaan vastaan kuinka hoitaa kärhöä oikein. Googletellut olen ahkerasti, mutta vinkatakin saa!
Niin kaunis kukka. 

 

Raparperimuffins juustokakkusydämellä

Raparperi on minun mielestä hyvää. Olen siitä keittänyt sosetta ja yritän joka vuosi keksiä jotain uutta leivottavaa siitä. Nyt halusin tehdä muffinseja ja eksyin Kakkutaikurin sivuille. Voi miten hyvältä kuulosti tuo juustokakkunokare muffinsin sisään ja vielä murupäällinenkin! Tämä resepti siis lähti testiin. 

Raparperimuffins

 Oli kyllä niin hyvää! Näitä olisin syönyt vaikka kuinka monta. Raparperin kirpeys ja tuorejuustotäyte olivat kyllä täydellinen pari. Murupäällinen kruunasi kaiken. 
Tässä Kakkutaikurin resepti :

Raparperimuffinsit juustokakkusydämellä

Raparperihilloke :
500 g raparperia
0,5 dl vettä
1 dl hillosokeria

Murupäällinen:
2 dl jauhoja
0,75 dl ruokosokeria
50 g voisulaa
1 tl sitruunan mehua

Juustokakkutäyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 keltuainen
2 rkl sokeria
1 l vaniljaa
2 tl sitruunamehua

Muffinsmassa:
5 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
0.5 tl suolaa 
0.5 tl kanelia
100 g voita sulatettuna
1/2 dl öljyä
1.75 dl piimää ( käytin vaniljanmakuista soijamaitoa, koska sitä oli jääkaapissa)
2 kananmunaa
1 valkuainen ( joka jäi juustokakkutäytteen keltuaisesta yli)
1,75 dl ruokokidesokeria

 

-Tee ensin hilloke: keitä raparperit veden ja sokerin kanssa kasaan kunnes raparperit ovat hajoneet ja seos sakeutunut. Tähän menee noin vartti.

-Seuraavaksi valmista muru ja juustokakkutäyte sekoittamalla keskenään niiden ainekset omissa kulhoissaan. Älä heitä juustokakkutäytteen valkuaista pois, vaan käytä se muffinssimassaan!

-Muffinssimassaa varten vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää munasokerivaahtoon piimä tms. ,  voisula, öljy ja kuivat aineet. Sekoita hyvin.

-Kaada massa pursotuspussiin ja pursota isojen muffinssivuokien pohjalle kerros siten että pohja peittyy.

-Laita myös juustokakkumassa pussiin ja pursota jokaisen muffinssin keskelle isohko täplä täytettä.

-Peitä sen jälkeen muffinssimassalla jokainen juustokakkutäplä siten että vuoka on 2/3 osaa täynnä.

-Lusikoi jokaiseen muffinssiin ruokalusikallinen raparperiä, peitä murukerroksella.

-Paista 200 asteessa uunin alatasolla n. 18 minuuttia.

Kyllä vaan maistui. Näitä pitää tehdä vielä uudelleenkin , sen verran hyviä olivat. Näitä tuli 13 kpl.

raparperimuffins

 

Ihme, että raparperi niin innokkaasti kasvaa vaikka on ollut kovin kuivaa. Tosin niitäkin olen silloin tällöin kastellut. Onneksi on oma kaivo, en kyllä raaskiis hanavettä kaataa litratolkulla kasveille ja kukille. 


 

Vegaaninen täytekakku

Kummityttö sai valkolakin . Hän on täysin vegaani ja oli pyytänyt jo syksyllä josko tekisin vegaanisen täytekakun hänen juhliin. Minähän rehvakkaana lupasin, vaikka edellinen kokeilu ei ollutkaan onnistunut . Tällä kertaa päätin onnistua. Jos muutkin osaa niin kai minäkin voisin opetella.
Selailin vegaanileivonta - blogeja ja vegaaniliiton sivuja. Melkoisen kattavia ohjeita löytyy , joten ei muuta kuin tulta päin ja testaamaan. Lopputulos oli tällainen:

vegaaninen täytekakku

Kamomillan konditorian sivuilta löytyi erittäin hyödyllinen täytekakkuopas. Päädyin tekemään levykakun, koska juhlijoita oli tulossa kohtalaisen paljon . Tein pohjat levykakkuun tällä reseptillä.
Onnistuivat ihan hyvin . Tosin tätä en tiennyt silloin kun kakkua tein - minulla ei ollut käsitystä millainen vegaanikakkupohjan kuuluu olla. Itse asiassa olin ihan varma, että ei tästä mitään tule taaskaan. Vannoin monta kertaa etten ikinä enää tee vegaanisia kakkuja ja jossain kohtaa oli jo niin , että " en ikinä leivo enää mitään kakkuja".
Vegaanikakun koostumus on toki ihan erilainen kuin kananmunalla tehdyssä kakussa, mutta eipähän jäänyt raa´aksi kuten ensimmäiselle kerralla kävi.
Uskoisin että salaisuus oli vichy . Nyt korkkasin joka kakkupohjaa varten uuden vichytölkin . Se ei kerennyt laimeta yhtään ja kuplat siis olivat tallella.

Päälle tulevaan pienemmän kakun tein toisella reseptillä. Pitkään mietin uskallanko kokeilla sitä, josko siinäkin kävisi kuten ensimmäisellä vegaanikakun tekokerralla...
Kauran lumoa - bloggaaja oli vihjannut , että Yummy Bakerin sivuilta löytyy hyviä vinkkejä. Kiitos vinkistä!  Tuo vaniljainen kakkupohja kuulosti hyvältä, joten päätin sen tehdä - meni miten meni.

Tein pikkukakun vaniljan makuisella soijamaidolla ja se antoikin aika kivasti siihen makua.
Pikkukakun laitoin 20 cm vuokaan ja vain yhteen. Riskillä mentiin taas :)
Tulos oli kuitenkin ihan hyvä ja tässä vaiheessa aloin pohtia, että miksi en tehnyt useampaa pientä kakkua levykakun sijaan. Ja olin varma, että tuhoon tuomittu yritys koko kakku. Levykakun osat olivat jo valmiina eikä aikaa alkaa tehdä uusia pohjia. Joten eipä auttaut muu kuin alkaa koota kakkua kasaan. 

Tässä pikkukakun kakkupohja :

Vegaaninen kakkupohja

Täytteen tein  Kamomillan konditorian ohjeella. Tein tämän kolminkertaisena , jotta se riitti sekä levykakkuun että pikkukakkuun . Täyte on tosi hyvänmakuinen ja se onnistuu hyvin tällä tavalla tehtynä. 
Pikkukakku näytti kuorruttamattomana tältä. Ihan hyvät kerrokset sain kakkupohjasta leikattua. 

vegaanikakku

Levykakkupohjaa ainakin sai kostuttaa ihan reilusti. Ei nyt mitenkään desilitratolkulla, mutta huomattavasti reilummin kuin tavallista kakkupohjaa . Koostumus on sen verran tiiviimpi.
Tässä levykakkupohja valmiina odottamassa kuorruttamista. 

vegaanikakku 

Täytyy sanoa , että yllätyin kakun mausta . Omenasoseella sai kivaa makua pohjaan ja tuossa pikkukakun pohjassa maistui vanilja.  Eikä ollut edes niin kovaa kuin olin kuvitellut. 
Ehkä sitten kuitenkin vielä joskus vegaanikakkuja teen :) 

Lisää jännitysmomenteja aiheutti kuuma sää ja auto, jossa ilmastointi ei juuri nyt toimi... en uskaltanut pursottaa soijavispiä ennenkuin juhlapaikan naapurissa - anopin luona. Ja sinne on meiltä sellaiset 180 km ( Vantaalla sijaitsee).  Kakku oli siis kohtalaisen lämpimässä autossa , mutta onneksi pysyi koossa.
Anopin luona sitten kiireellä vispaamaan soijavispiä ja koristelemaan kakkua. Paineita lisäsi se, että anopin keittiön ikkunasta näki juhlapaikalle. Vieraat olivat terassilla ja puutarhassa ja näin kun söivät ensin suolaisia tarjottavia. Sen jälkeen istuivat lusikka tanassa odottamassa kärsimättöminä kakkua --- no ei , tämä oli toivottavasti vain minun mielikuva tilanteesta kun on kiire saada kakku valmiiksi . Sääkin oli lämmin. Soijavispin vatkaaminen kuohkeaksi takkuili. 

Lauantai menikin sitten kiitämällä juhlasta juhlaan. Kummitytön lakkiaisten yhteydessä oli kummipojan valmistujaisjuhlintaa , hän valmistui ammattikoulusta. Onneksi ovat naapureita ja kummipoika oli perheineen täällä lakkiaisissa. 
Täältä sitten porhallettiin noin 100 km päähän minun serkun tyttären lakkiaisiin. Halusin sinne ehdottomasti mennä , koska en ole heitä pitkään aikaan nähnyt. No, se suunta oli onneksi hieman niinkuin kotiinpäin, kun oli Hämeenlinnan suunnalla. Ei ainakaan ihan vastakkaiseen suuntaan tarvinnut lähteä ajamaan. 

Kotona oltiin myöhään, matkaa täältä lakkiaisista oli 144 km. Myöhäisen illan kruunasi se, kun näimme ilveksen juoksevan tien yli. Ei sitä kunnolla nähnyt, mutta silti. Ilves se oli :) Olen aina halunnut nähdä ilveksen luonnossa, parempi siis tämäkin kuin ei mitään. Ja tämä tapahtui Rengossa , ihan lähellä meidän isovanhempien taloa . Se talo on kauan ollut tyhjillään, mutta pidämme sitä kesäpaikkana. Siellä tulee aina silloin tällöin käytyä. Tulee niin lapsuus mieleen siitä paikasta ja niistä maisemista. Kylän kirkkomaalla lepäävät ikuista untaan isä, äiti, isoveli, isovanhemmat ja muita sukulaisia, joten siellä on lähellä myös heidän viimeistä leposijaa. Jotenkin niissä maisemissa tosiaan tuntee olevansa juurillaan vaikka suurimman osan elämästä olenkin asunut muualla. 
Talo on isoisän rakentama, joten siinä on senkin takia kovasti tunnearvoa mukana. 
Iloinen olen siitä, että siellä viihtyvät myös minun tyttäret ja nyt myös lapsenlapset. Yhdessä ajattelimme kunnostaa taloa , jotta saamme siitä entistä viihtyisämmän. Monen vuoden tyhjillään olo on tehny tehtävänsä, mutta eiköhän se siitä, pikkuhiljaa .

Johan tässä juttu rönsyili...