maanantai 29. kesäkuuta 2020

Kinderkakku

Kesälomalla olen ja kiirusta riittää. Kaiken lisäksi olen lomalla "yksin", aviomiehellä on tänä vuonna vain kaksi viikkoa työpaikan vaihtamisen vuoksi. Silti on kiireistä. Olen yrittänyt pihapuuhia tehdä viime viikon helteistä huolimatta. Se olikin kovin verkkaista puuhaa. Vähän kuopsutin sieltä ja täältä ja sitten olikin pakko mennä varjoon vesipullon kera. Ei millään jaksanut olla siinä läkähdyttävässä paahteessa.  Muutenkin olen monenlaista askaretta jättänyt aikaan " siten kun olen lomalla". Saapi nähdä toteutuvatko kaikki. En ota stressiä. Tai ainakin yritän olla ottamatta. 

Vähän olen leipoakin ehtinyt. Tosin tämän kakun tein jo ennen loman alkua. Tein kiderkakun, ensimmäistä kertaa ikinä . Ronjan ystävän synttärikemuihin , päivänsankarin toiveesta. Kiireessä napattu kuva eikä koristelukaan ole mikään erikoinen, mutta maku oli kuulemma hyvä. Hyvä niin. 

Kinderkakku 
Päädyin tekemään kakun Kinuskikissan ohjeella. Siellä oleva vegaaninen kinderkakku kiinnostaa myös kovasti. Sitäkin pitää jossain vaiheessa testata. Tämä oli perusversio.
Kinuskikissan sivuilla on hyvä ohje vaihekuvineen. Laitan tähän kuitenkin vielä sen ohjeen.

Kinderkakku

pohja:
200 g oreo-keksejä
75 g margariinia tai voita

täytevaahto:
7 dl vispikermaa
300 g tuorejuustoa
1 vaniljatanko

tummempi suklaatäyte:
1/2 vaahdosta
250 g tummaa suklaata tai maitosuklaata

valkoinen suklaatäyte:
1/2 vaahdosta
240 g maitosuklaata

kuorrute :
1 dl kuohukermaa
200 g maitosuklaata 

1. Murskaa oreot tehosekoittimessa. Sulata voi / margariini ja yhdistä keksimurun kanssa. 
2. Vuoraa 24 cm kokoisen irtopohjavuona pohja leivinpaperilla. Vuoraa reunat halutessasi suojakalvolla saadaksesi kakun irtoamaan helpommin.  Painele keksiseos vuoan pohjalle.
3. Vatkaa vispikerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon tuorejuusto. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa ja kaavi siemenet vaahdon joukkoon. Jaa vaahto kahteen yhtä suureen osaan. 
4. Sulata tumma suklaa mikrossa miedolla lämmöllä tai vesihauteessa. Sekoita suklaasula vatkaimella sekoittaen toisen vaahtopuolikkaan joukkoon. Levitä / painele täyte vuokaan keksipohjan päälle. Painele tarkoin, jotta paksu täyte painuu joka kohtaan ( tässä tuli vähän lipsuttua, tunnustan). Anna jähmettyä jääkaapissa noin tunnin. 
5. Sulata valkosuklaa mikrossa miedolla lämmöllä tai vesihauteessa. Sekoita suklaasula jäljellä olevan vaahdon joukkoon. Levitä/painele vuokaan tumman suklaan päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa noin 3 tuntia tai seuraavaan päivään. 
6. Mittaa kuohukerma kattilaan. Kuumenna liedellä, mutta älä anna lämmetä kiehumispisteeseen. Nosta liedeltä ja sekoita joukkoon paloiteltu suklaa. Sekoittele kunnes suklaa on sulanut ja seos tasaista. Anna kuorrutteen jäähtyä hetken mikäli se vaikuttaa liian juoksevalta.  
7. Kaada kuorrute kakun keskelle. Anna levitä päällisosan päälle ja päästä hallitusti tippumaan reunoille. Nosta samantien jääkaappin jähmettymään.
8. Koristele ennen tarjoilua. 

Vähän tänne loppuun kotipihan tämän hetkisiä kukkia. Onneksi edellinen talon omistaja on luonut tuon pihan siten, että siellä  kukkii läpi kesän jotain. 



 Tämän yllä olevan lajia en edes tiedä. Kaunis se on.  Enkä tuon alla olevankaan. Se ei ole auringonkukka vaikka vähän siltä näyttääkin.  Pitänee googlettaa. Olen tämän itse istuttanut, kun sain sen tuttavalta. En vaan tiennyt mitä istutin :D 





Isopäivänkakkaraa kasvaa ihan joka puolella meidän tonttia. Vähän liikaakin jo. Se kun leviääkin melko tehokkaasti. 
Kauniisti se näiden nauhusten kanssa sopii yhteen. 


 Ruusujakin löytyy. Tämä alla oleva lienee joku pensasruusu, koska kasvaa pensasmaisesti. 
En kyllä vannomaan mene, mutta näin olen olettanut :)



Kaunis ja herkkä orvokki. On oikeasti enemmän lila kuin sininen. 


sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Raparperibialy-piirakat

Uusimmassa Leivotaan-lehdessä oli tällainen mielenkiintoinen resepti. Riemusta hihkuen otan aina uusia raparperireseptejä vastaan , kun tuo raparperi kasvaa ihan valtavasti meidän pihalla. 
Näistä piiraista sanottiin, että ne ovat puolalaisia pieniä piirakoita, jotka täytetään suolaisella tai makealla täytteellä. Perinteinen bialy täytetään sipulilla , mutta tässä reseptissä käytettiin raparperia. 

Raparperibialy
Ai että, kun olikin herkkua! Näitä ei enää kohotettu , kun oli pyöritelty pulliksi, mutta silti näistä tuli pehmeitä ja meheviä. Täytteeksihän näihin voi laittaa melkein mitä vaan.  Mietin jotain marjatäytettä tai sitten sitä perinteistä sipulitäytettä. Testaan kyllä joskus!

Raparperibialy 

Taikina:
50 g tuorehiivaa
75 g voita
5 dl maitoa
1 dl ruokokidesokeria
1/2 tl suolaa
2 dl karkeita ruisjauhoja
n. 11 dl vehnäjauhoja
1 muna voiteluun 

Täyte:
500 g raparperiä
2 rkl vettä
2 1/2 dl hillosokeria

Tomusokerikuorrute:
1-2 rkl vettä
noin 1 1/2 dl tomusokeria

1. Sulata voi. Sekoita maito voisulaan. Anna jäähtyä 37 asteiseksi.
2. Kaada seos yleiskoneen kulhoon. Liota joukkoon hiiva. 
3. Lisää ruokosokeri, suola ja ruisjauhot. Vaivaa taikinana jauhoja vähän kerrallaan. Vaivaa taikinaa yleiskoneella noin 4-5 minuuttia. Voita vaivata taikinan myös käsin . ( minä vaivasin käsin)
4. Anna taikinan kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. 
5. Kuumenna uuni 210 asteeseen. 
6. Paloittele täytteen raparperit noin 1/2 cm paloiksi. Kiehauta raparperit ja vesi kattilassa.
Anna kiehua välillä sekoitellen , kunnes raparperit ovat pehmenneet. Eli noin 4-5 minuuttia.
7. Sekoita hillosokeri raparpereihin. Anna seoksen kiehahtaa ja sen jälkeen vielä poreilla hiljalleen pari minuuttia. Ota kattila liedeltä.  
8. Jäähdytä nopeasti kylmässä vesihauteessa.
9. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle. Jaa taikina 24 palaan. Tämä siis Leivotaan-lehden ohjeen mukaan - minulla tästä tuli 16 palaa. Tein siis isompia. 
10. Muotoile palat pyöreiksi. Nosta ne leivinpaperin päälle pellille. Paina pyörylöitä hieman tasaisemmiksi. Tee keskelle pieni syvennys. 
11. Lusikoi täytettä syvennyksiin. Voitele reunat rikki vatkatulla munalla . Minä voitelin reunat ennen täytteen laittoa. Se on mielestäni helpompaa. 
12. Paista uunissa noin 10 minuuttia , kunnes bialyt ovat saaneet kauniin värin. Anna jäähtyä ritilällä. 
13. Kuorrute : Sekoita yhteen vesi ja tomusokeri. Valuta kuorrutetta bialyjen pinnalle. Anna jähmettyä.
14. Ripottele vielä tomusokeria pinnalle siivilän läpi. 

Olipa kiva resepti ja maukkaat piiraat / pullat. Pullamaisia ovat vaikkakin eri makuisia ruisjauhojen takia. 

Raparperibialyt

Joku sipuli-kanttarellitäyte voisi olla tosi herkkua näissä. Tai ihan pelkkä sipulikin. Kyllähän se jossain kohtaa pitää testata. 





lauantai 30. toukokuuta 2020

Pikapulla ja pientä retkeilyä

Pikapulla ja retket / matkat liittyvät meillä vahvasti yhteen. Mikä ettei. Pikapulla tosiaan on pikapulla. Lähdimme lauantaina aamulla liikkeelle ja vähän sitä ennen paistoin retkievääksi pikapullaa.

Pikapulla

Pikapulla 
Tämä on todella hyvää. Nyt tein hieman eri tavalla kuin viimeksi , kun kiersimme saariston rengastien.
Tällä kerralla tein pullan Yhteishyvän reseptillä . Tämä on juuri sopiva 20 x 20 cm kokoiseen vuokaan.
Toisena kahvin kanssa nautittavana eväänä meillä oli taatelilla makeutettuja kaurakeksejä  ( Leena-muorin blogista bongattu).

Taateli-kaurakeksit
Olemme tehneet näitä keksejä jo monta kertaa. Ovat niin hyviä ! Eikä näihin tule yhtään sokeria. Voi siis hyvällä omatunnolla popsia vähän useammankin.
Olen vähän muokannut tätä reseptiä parilla viime kerralla. Lisäsin ripauksen leivinjauhetta ja hieman myös vehnäjauhoja. Ihan vaan vähän, en ole edes mitannut. Mielestäni pikkuleipiin tuli kivasti hieman kuohkeutta.
Näihin laitoin sekä maapähkinää että saksanpähkinää.

Kävimme retkellä ihan vain Hämeenlinnassa. Siellä on maaseudulla meidän isovanhempien pikku talo, jossa aika ajoin käymme. Muistoja täynnä se paikka.
Janakkalan kirkolla kävimme myös ja siellä katsastimme Laurin lähteen.

Laurin lähde
Tämän  lähellä on myös Hakoisten linnavuori, jossa olen joskus aikoja sitten käynyt. Päätimme aviomiehen ja tyttärien kanssa käydä siellä kesällä. Muistaisin, että sieltä on hienot maisemat. Näkyy hienosti Kernaalan järvellekin. Ja se on lapsuuteni järvi, sen rannalla oli syntymäkotini. 
Hämeenlinna on minulle tärkeä paikka. Siihen liittyy niin monia muistoja lapsuudesta .

Isovanhempieni talolla vietimme jonkun aikaa. Grillasimme eväitä ja nautimme hiljaisuudesta. Siellä on niin hiljaista ja rauhallista. 


Ja lopuksi joimme kahvit pikapullan ja taateli-kaurakeksien kera. 

Laitanpa vielä tähän pikapullan reseptin :

Pikapulla :

4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
100 g voita 
2 dl maitoa / kauramaitoa
1 kananmuna
pinnalle raesokeria / mantelilastuja

1. Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää sulatettu voi, muna  ja maito. Sekoita, mutta älä vaivaa. 
2. Kaada taikina halkaisijaltaan  noin 20 cm kokoiseen voideltuun  vuokaan. Ripottele pinnalle raesokeria / mantelilastuja. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes pulla on kypsää.




perjantai 22. toukokuuta 2020

Hapankermakakku

Tämä ei välttämättä ihan hapankermakakku ollut, mutta kermaista kuitenkin. Minulla oli jääkaapissa vanhaksi mennyt kermapurkki. Millään en raaskinut pois heittää, joten päätin kokeilla tehdä tällaisen kakun.
Netissä oli hapankermakakkuun useampi ohjeita, jotka tehtiin vähän eri tavoilla. Päädyin tekemään kakun tämän reseptin mukaan. 
Tämä oli taas niin mukavan helppo ja nopea resepti!

Hapankermakakku
Johan oli maukasta! Jotenkin pumpulimaisen pehmeää. 
Liekö vaikutusta makuun sillä, että lorautin sekaan hieman Bailey´s cream -likööriä, kun sitä kaapissa oli eikä sitä oikein juotua tule. 

Hapankermakakku
4 dl vehnäjauahoja
2 rkl perunajauhoja
0,5 - 1 tl suolaa
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl voisulaa
2 dl hapanta kermaa
2 munaa 
(Bailey´s cream likööriä)

1. Siivilöi kuivat aineet kulhoon.
2. Lisää voisula ja kerma. Vatkaa kaksi minuuttia.
3. Lisää munat ja vatkaa taas kaksi minuuttia.
4. Kaada taikina voideltuun ja korpujauhotettuun vuokaan. 
Paista 180 - 200 asteessa 30 - 40 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla.

Erittäin hyvää . Teen toistekin jos kerma uhkaa mennä vanhaksi. Tai voinhan tehdä tätä muutenkin, todella helppo tehdä.


sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Helpot banaaniskonssit

Välillä banaanit ehtivät ylikypsiksi vaikka minä mielelläni syönkin erittäin kypsiä banaaneja. Silti joskus ovat turhankin "ruskettuneita" ja silloin niistä voi leipoa vaikka näitä maukkaita ja helppotekoisia banaaniskonsseja. Resepti löytyi Feel Good Kitchen- blogista



Hyvän makuisia ja meheviä! Oivallisia retkievääksi tai ihan kotona välipalaksi. Tai aamiaispöytään. 

BANAANISKONSSIT


2 kypsää banaania

0,75 dl rypsiöljyä
3 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
5 dl täysjyväjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 rkl rouhittuja pellavansiemeniä
2 rkl vaahterasiirappia

1. Lämmitä uuni 200 asteeeen.

2. Soseuta banaanit haarukalla . Lisää joukkoon muut ainekset ja sekoita hyvin. Jos taikina tuntuu liian löysältä niin lisää jauhoja 1 rkl kerrallaan, kunne saat muotoiltavan taikinan.
3. Kumoa taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille ja taputtele pyöreäksi, matalahkoksi kakuksi. Jauhota käsiä jos tuntuu, että taikina tarttuu sormiin.
4. Leikkaa kakku paloihin, esimerkiksi kahdeksaan. Minä leikkasin tämän taikinapyörällä, mutta en ihan kokonaan irti toisistaan tässä vaiheessa.
5. Paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

FEEL Good Kitchen bloggaaja oli lisännyt vielä hyviä huomioita loppuun. Toistan ne hänen huomiot vielä tässä:


* Täysjyväjauhojen sijasta voi käyttää kaurajauhoja tai muita jauhoja. Ei kuitenkaan kookosjauhoja.

* Kaurahiutaleiden sijasta voi käyttää jauhoja.
* Rypsiöljyn tilalla voi käyttää margariinia tai kookosöljyä. 
* Vaahterasiirapin sijaan voi käyttää mitä tahansa muuta makeuttajaa, esimerkiksi siirappia tai sokeria. Tämän avulla voi myös vaikuttaa skonssien makeuteen. Jos haluaa makeampia niin sitten vaan enemmän siirappia / sokeria :)



Jäi vakiokäyttöön tämä resepti. Erittäin maukkaita ja kaiken lisäksi helppo ja nopea ohje.

Tällaiset äkkiä toteutettavat ohjeet ovat kivoja, koska ne voi toteuttaa melkeinpä hetken mielijohteesta.  Joskus toki on mukava häärätä keittiössä pitkään ja hartaasti jonkun leipomuksen kanssa.  





maanantai 11. toukokuuta 2020

Maidoton banoffee pie

Meillä oli vappuna tarjolla muun muassa maidotonta banoffee piirasta. Meidän Ronja teki sen piiraan. Ja olihan todella hyvää ! Makeaa toki, mutta niinhän sen kuuluukin olla makeaa. 
Sen verran hyvää, että meinasi kiista tulla viimeisestä palasta :D 

Maidoton banoffee pie
Niin että toistekin teemme tätä ihan varmasti!

Maidoton banoffee pie

pohja:

250 g digestive-keksejä
100 g maidotonta margariinia

täyte:
1 tölkki kondensoitua kookosmaitoa
2 banaania
2l kaurakermaa

1. Sulata voi kattilassa tai mikrossa. Hienonna keksit tehosekoittimessa tai muovipussissa kaulimen avulla.
2. Lisää keksimurut sulaan voihin.
3. Painele keksimuru-voiseos piirakkavuokaan, jonka halkaisija on noin 22 cm. Laita hetkeksi kylmään kovettumaan.
4. Kaada kondensoitu kookosmaito ( on valmiiksi toffeemaista, ei tarvitse keittää) piirakkapohjalle. Viipaloi banaanit toffeen päälle. Toisesta banaanista voi jättää osan koristeluun.
5. Vaahdota kaurakerma ja lusikoi piirakan päälle. 

Nopeatekoinen tämä on, koska tuota kondensoitua kookosmaitoa ei tarvinnut keittää. Kaurakerma oli erittäin hyvää ja vatkautui kauniisti.



Vappupäivänä meillä oli muutenkin yhtä sun toista tarjolla. Pidimme kotikutoisen brunssin. Ronja teki jopa bagelit itse . Minä paistoin munkkeja ja tein pikaisesti kaurateeleivät lapsenlapsia varten. 




Bagel
Siinä sitten sai taas kunnolla syödäkseen. Ja vähän liikaakin. Pitänee tuo bageleiden ohje kysyä Ronjalta . Hyviä olivat nekin!


maanantai 4. toukokuuta 2020

Matka Skotlantiin


Nyt onkin hyvä ajankohta muistella onnistuneita ulkomaan reissuja. Voi matkailla kuvien , sanojen ja muistojen kera. 
Lokakuussa 2019 kävimme vajaan viikon reissulla Aberdeenissa, Skotlannissa. Keskimmäinen tyttäremme Ronja opiskeli siellä. Saimme yöpyä hänen luona , joten maksettavaksi tuli vain lennot. Lensimme KLM yhtiöllä ensin Amsterdamiin, jossa oli vaihto. Turhan lyhyt aika vaihtoon, kenttä on iso ja saimme suurinpiirtein juosta seuraavalle portille. Tosin hyvin ehdimme, mutta mukavampia ovat lennot, joissa koneen vaihdon kanssa on hyvin aikaa.  

Kone Amsterdamista Aberdeeniin oli pienempi kuin kone, jolla tulimme Hollantiin. Lento Amsterdam – Aberdeen kesti 1,5 tuntia.



Sen voin sanoa, että Skotlantiin ihastuin. Olen haaveillut Skotlannin matkasta vuosia. Nyt sinne oli hyvä ”syy” mennä. Eikä Skotlanti pettänyt odotuksia. Ihmiset olivat ystävällisiä, ruoka hyvää eikä hintatasokaan ollut niin kova kuin etukäteen luulin. Maailmanlaajuisesti verrattuna hintataso on ehkä korkea, mutta Suomen hintatasoon nähden ei niinkään. Kalliimpaa on täällä koti-Suomessa.  Ja ne Skotlannin maisemat ja rakennukset!

Perille päästyämme asetuimme Ronjan luo ja joimme brittiläiseen tapaan heti teetä. Ronja oli leiponut vegaanista porkkanakakkua , nam.


Vegaaninen porkkanakakku

Saapumispäivänä tutustuimme Aberdeeniin. Kävelimme paikasta toiseen ja paljon kävelimmekin!  Tulipahan todettua, että kunnon jalkineet ovat matkoilla ihan ehdoton juttu.  
Aberdeenissä kävimme mm. Brig o Balgownienlla, Skotlannin vanhimmalla sillalla. Jostain luin, että se olisi vanhin , mutta en enää löydä sitä tekstiä. Paikka oli kaunis. Sinne oli tuotu kukkia ja muita muistoesineitä. Paikka oli mitä ilmeisemmin sellainen , jossa muistettiin edesmenneitä rakkaita. 


Brig o Balgownie



Brig o Balgownie

Ensimmäisenä päivänä kävimme syömässä Slains Castle pubissa, joka on entinen kirkko. Upea ja erikoinen paikka ! Ruoka oli hyvää pubiruokaa fish and chips tyyliin. Tiskin takana oleva nuorimies näytti minun silmiin Harry Potterilta :) Ja hän oli erittäin kohtelias. 

Slains Castle pub




Äkkiseltään tätä ei pubiksi uskoisi.



















Seuraavana päivänä kävimme  Edinburghissa. Edinburghiin menimme junalla. Junamatka oli miellyttävä ja se kirvoittikin meidät miettimään josko joskus tekisi junareissun Isossa Britanniassa tai vaikka muualla Euroopassa. Skotlantiin kuitenkin jäi kaipuu, joten sinne ainakin pitää mennä uudelleen. Junalla reissaamaan tai jollain muulla tavalla. Jos nyt tästä viruskurimuksesta joskus päästään eroon. 

Edinburghissa oli vilinää ja vilskettä. Kävelimme pitkin poikin, Edinburghin linna toki piti ulkoa päin katsastaa.

Edinburgin linna
Kävelimme vanhassa kaupungissa ja syömässä Friddler´s arm pubissa.Minä söin Edinburgerin broilerpihvillä ja muut "Bangers and mash" -annoksen, joka sisälsi maukasta makkaraa. Ja täytyy myöntää , että paikallisen Innis & Gunn-panimon lager olut maistui hyvälle vaikka en yleensä olutta juokaan.



 









Kävelimme myös Calton Hill näköalapaikalle. Upeat näköalat! Lähistöllä olisi ollut Arthur´s seat , mutta aika ei antanut myöden mennä sinne. Kävelimme takaisin kaupungille . Tytöt halusivat mennä ostoksille, me miehen kanssa emme. Kävelimme hiukan paikkoja katsellen ja sen jälkeen menimme istumaan pubiin. Kuinkas muuten , Skotlannissa kun olimme!  Tässä pubissa oli ihmisten lisäksi muutama koira. Ihana paikka! Ja taas sai todeta miten hienoa se pubikulttuuri on. Tässä pubissa oli eräs vanhempi rouva yksin syömässä  ja joi palan painikkeeksi olutta. Ja se tuntui olevan ihan luonnollista, että myös vanhemmat naiset voivat olla pubissa yksin. 

Calton Hill
Edinburghissa kävimme myös katsomassa Greyfriars Bobby - koiralle pystytetyn muistomerkin. Tarinan mukaan kyseinen koira ei poistunut 14 vuoteen isäntänsä haudan läheisyydestä. On olemassa uskomus, että kun koirapatsaan nenää koskettaa, niin se tuo onnea. 




Koirapatsaan luona parveili turisteja. Ja kaikki halusivat koskettaa patsaan nenää.

Niin mekin. Ei voinut poistua paikalta koskematta sitä, kun kerran siellä saakka olimme.  :) 









Greyfriars Kirkyard - hautausmaalla kävimme kävelemässä. Sieltä J.K. Rowling on poiminut nimiä Harry Potter- kirjoihinsa. Muutaman bongasimmekin. Eräs vanhempi rouva kysyi meiltä " are you Potter-hunting" . Todennäköisesti siellä käy paljon turisteja etsimässä "nimekkäitä" hautoja. 






Mainittakoon erikoisuutena Edinburghin reissulta uppopaistetut Mars-patukat.  Minä en niitä maistanut, koska sisältävät laktoosia, mutta aviomiehen ja tyttärien mukaan olivat hyviä.  Ronja niitä olikin jo aiemmin maistanut. 












Ostivat vain yhden kolmeen pekkaan. Aikamoinen kaloripommi ! :)





Tässä vielä pari kuvaa Edinburghista ja junan ikkunasta.
 
Edinburgh





Junan ikkunasta avautuvat maisemat olivat kyllä upeita. Sääkin sattui olemaan kaunis ja aurinkoinen.
Junamatka kesti noin 2,5 tuntia. 





Tästä säkkipillin soittajasta oli ihan pakko ottaa kuva.
Tämä kun on niin skottilaista kuin vaan voi olla!
Annoimme toki muutaman lantinkin hänelle upeasta esityksestä.




Seuraavana päivänä lähdimme Aberdeenistä ajamaan kohti pohjoisessa sijaitsevaa Invernessiä. Vuokrasimme auton lentokentältä. Vuokraamon palvelu oli erinomaista!  Luulimme , että Invernessiin  menee isohko tie, koska ovat kuitenkin kaksi isompaa kaupunkia.  Mutta eipä mennytkään! Tie oli kapeahko ja liikennettä oli kuitenkin melko paljon. Vasemman puoleinen liikenne asetti omat haasteet.
Matkalla Invernessiin pysähdyimme Huntlyn pieneen kylään kauppaan ja teelle The Grouse Inn pubiin .  Kylä oli pieni, joten kun astuimme pubiin sisään niin kaikkien päät kääntyivät . Varsinkaan kun ei ollut mikään varsinainen turistiaika.
Tee ja voileipä maistuivat hyvältä.

The Grouse inn pub


 Inverness oli maagisen kaunis. Satumaisen upea. Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä. Jännittävää oli, että sää oli ihan aurinkoinen ennen Invernessiä, mutta kun aloimme lähestyä sitä, niin sumu hiipi pikkuhiljaa pelloilta ja yhtäkkiä sukelsimme usvan sekaan.

Tämä lisäsi maagista tunnelmaa.


Lähestymme Invernessiä
Emme  nähneet pohjoisessa suunnalla olevia vuoria ollenkaan, koska ne olivat aivan sumun peitossa.  Invernessin linnan näköalapaikka oli avoinna ja kiipesimmekin sinne. Näkymät olivat lumoavat vaikka vuoria ei näkynytkään. Olimme kuin sadussa . Tulivat mystiset menneisyyden tarinat mieleen siellä linnan tornissa seistessä. Tarujen Skotlanti oli siinä silmiemme edessä ! 


Inverness
Muutama kuva maagisesta Invernessistä :






Vietimme Invernessissä muutaman tunnin – aivan liian vähän aikaa! Mutta koska matka Aberdeeniin oli 167 km , niin piti lähteä takaisin. Pohdimme jo sitäkin, että vuokraisimme hotellihuoneen, mutta päädyimme kuitenkin lähtemään takaisin. Paluumatka olikin tuloa jännittävämpi! Oli pimeää eikä mistään katulampuista tietoakaan. Matka kesti , mutta pääsimme perille.



Seuraavana päivänä satoi, mutta lähdimme kohti Slains Castlen raunioita. Löysimme perille vaikka alkoi jo metityttää, että johtaako se pieni tie mihinkään. Lopulta löysimme pienen parkkipaikan , josta lähti polku nummille kohti linnanraunioita. Vettä tihkutti ja sää oli tuulinen. Sopi kyllä tunnelmaan hyvin. Skotlannin maagiset nummet ja linnanrauniot.

Rauniot olivat vaikuttavat. Tuulinen sää oli juuri sopiva tälle paikalle. Atlantin aallot kuohuivat rantakivikossa, tuuli humisi korvissa. Mitään muita ääniä ei kuulunut. Joskus jonkun lokin kirkaisu silloin tällöin. Se tunnelma ja se paikka oli niin upea, että sitä oli ihan sanaton. 

Viivyimme paikalla pitkään. Paikka on tosiaan upea, mutta vaarallinen. Siellä ei ole mitään aitoja tai esteitä, jos menee liian lähelle reunaa ja liukastuu, niin se on menoa se. 
Slains´s castle


 

Meikämammakin siellä poseeraa linnanraunioissa. 


Täältä ajoimme vielä Peterheadiin , mutta koska vettä tuli edelleen niin emme käyneet muuta kuin kaupassa ja sitten ajoimme takaisin Aberdeeniin.  Siellä menimme vielä syömään lähipubiin ja koska matka alkoi Slains Castle pubista, niin sinne se myös päättyi. Kävimme istumassa siellä hetken aikaa. Ja harmittelimme lyhyen loman loppumista. 


Slains Castle pub 
  
Paluulennolla olikin sitten pitkä aika odotella Amsterdamin kentällä, mutta aika kului yllättävän nopeasti. Kävimme syömässä, kävimme parissa kaupassa ja sen jälkeen etsimme rauhallisen paikan, jossa istua. Minä ja mies luimme kirjaa, Roosa torkkui . He olivat edellisenä iltana olleet Ronjan kanssa  jossakin clubilla aamuyöhön saakka :).
Nuoret ne jaksavat. 
Jotenkin tiesin, että Skotlanti tulee tekemään vaikutuksen. Sinne jäi kaipuu. Varsinkin Inverness ja se koko pohjois-Skotlanti jätti sen verran suuren jäljen, että sinne on pakko joskus päästä uudelleen.