lauantai 14. syyskuuta 2019

Omenapiirakka X 2

Syksy on omenapiirakoiden aikaa. Tykkään tehdä erilaisia versioita, ei aina sitä yhtä ja samaa. Netissä onkin monenlaisia reseptejä. Valinnan vaikeus saattaa jopa tulla.  Viime aikoina olen tehnyt kahta erilaista piirakkaa. 

Tämä Satu Koiviston versio meni testiin. Alkoi kiinnostaa tämä piirakka, kun luin monia ylistäviä kommentteja tästä.

Omenapiirakka
Ei tätä turhaan ylistetty. Tuo pohja oli tosi mehevä . Liekö mantelijauhon vaikutusta . Teen toistekin. 
Laitan tähän vielä Satu Koiviston reseptin. 

OMENAPIIRAKKA


  • Pohja
  • 200 g pehmeää voita
  • 2 1/2 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 1 1/2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl kardemummaa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl mantelijauhoja
  • Päälle
  • n. 10 kirpeää, mieluiten kotimaista omenaa (1 1/4 l lohkoja)
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl kanelia


  • Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella kulhossa. Lisää kananmunat yksitellen ja vaahdota tasaiseksi.
  • Sekoita leivinjauhe, kardemumma, vehnäjauhot ja mantelijauhot toisessa kulhossa. Lisää jauhot muutamassa erässä ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina uunivuokaan tai hyvin pienelle uunipellille leivinpaperin päälle, oman luottovuokani strategiset mitat ovat 29 x 24 cm.
  • Pese ja kuivaa omenat. Leikkaa omenat neljään lohkoon ja poista kota, kotimaisia ei tarvitse kuoria. Lado omenaviipaleet tiiviisti taikinan päälle. Sekoita sokeri ja kaneli pienessä kipossa ja ripottele omenalohkojen päälle.
  • Paista piirakkaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes se ruskettuu kevyesti. Kyllä kannatti                     

  • Kyllä kannatti testata . Ilman vaniljakastikettakin tämä olisi ollut hyvää, mutta se kruunasi kuitenkin kaiken. 


    Toinen piirakka, jonka jonkin aikaa sitten tein, löytyi Dansukkerin sivuilta.   Tämä oli siellä nimellä omenapaistos. 

    Omenapaistos
     OMENAPAISTOS

    100 g voita tai margariinia
    ½ dl Dansukker Tummaa Muscovadosokeria
    1 rkl Dansukker Vaniljasokeria
    1 kananmuna
    2 ¼ dl vehnäjauhoja
    ½ tl leivinjauhetta



     Täyte
    5–10 omenaa (kuorittuna 550 g)
    25 g voita tai margariinia
    1 tl kanelia
    1 tl vehnäjauhoja
    1 dl Dansukker Tummaa Muscovadosokeria
    2–3 rkl Dansukker Ruokokidesokeria



    1. Vatkaa huoneenlämpöinen rasva ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi, lisää kananmuna hyvin vatkaten ja sekoita vehnäjauho-leivinjauheseos vaahtoon.
    2. Painele jauhoripotettu taikina piirasvuoan (ø 22 cm) pohjalle ja reunaan. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.
    3. Kuori ja lohko omenat. Kuumenna rasva paistinpannussa, lisää omenalohkot ja kaneli.
    4. Kuullota lohkoja pannussa noin 10 minuuttia, sekoita silloin tällöin. Ripottele vehnäjauhot ja muscovado omenalohkoille, sekoita hyvin. Jäähdytä.
    5. Kumoa täyte pohjan päälle vuokaan ja ripottele ruokokidesokeri täytteen päälle.
    6. Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 25 minuuttia.


    Hyvää oli tämäkin! Mahtaako huonoa omenapiirakkaa olla olemassakaan. Tätäkin söimme vaniljakastikkeen kanssa. 

    Seuraava projekti olisi alkaa tyhjentää pakastinta marjoista. Taitaa olla jotain viime vuotisiakin vielä siellä. Mehua ajattelin keittää, kun sitä meillä talven aikana kuluu. Ja osan annan vanhimman tyttären perheelle. 
    Yksi uusi kokeilu tuli tehtyä tänään. Kriikunoita on puussa pilvin pimein ja kun googlettelin ideoita niiden käyttöön, niin törmäsin kriikunaliköörin reseptiin. Sen verran kiinnostuin, että kokeiluun lähti. Nyt pitää kriikunoilla, viinalla ja sokerilla täytetty lasipurkki unohtaa kellarin hyllylle muutamaksi kuukaudeksi. Katsotaan mitä sieltä sitten vuoden alussa löytyy :)

    maanantai 9. syyskuuta 2019

    Mokkapalakääretorttu

    Tein  vävypojalle ( tai oikeastaan melkein vävypoika, eivät ole naimisissa) syntymäpäivien kunniaksi mokkapalakääretortun lahjaksi. Vävypoika osaa arvostaa anopin leipomuksia, siit olen iloinen :)
    Googlettamalla löytyi erilaisia vaihtoehtoja. Päädyin tekemään kääretortun Kodin kuvalehden reseptillä. 

    mokkapalakääretorttu
    Tällä ainakin makeannälkä taittuu hetkessä!  

    MOKKAPALAKÄÄRETORTTU 

    Pohja :

    75 g voita
    3 munaa
    1½ dl sokeria
    1¾ dl vehnäjauhoja
    1/2 dl kaakaojauhetta
    1½ tl leivinjauhetta

    Täyte :
    100 g voita
    6 dl tomusokeria
    2 rkl kaakaojauhetta
    1 tl vaniljasokeria
    1/4 tl suolaa
    1 keltuainen
    1-2 rkl kuumaa, vahvaa kahvia
     
    Päälle :
    2 dl tomusokeria
    1 rkl kaakaojauhetta
    2 rkl kuumaa, vahvaa kahvia
    nonparelleja
     

    1. Sulata voi ja anna jäähtyä.
    2. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
    3. Yhdistä vehnäjauho, kaakao- ja leivinjauhe. Siivilöi ne muna-sokerivaahtoon. Lisää voisula ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperin päälle pellille.
    4. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 8 minuuttia.
    5. Kumoa taikinalevy sokeroidulle leivinpaperille. Poista paistopaperi, mutta jätä se leivonnaisen päälle jäähtymisen ajaksi, jottei torttu murene käärittäessä.
    6. Valmista täyte. Mittaa pehmeä voi, tomusokeri, kaakaojauhe, vaniljasokeri, suola, keltuainen ja kahvi kulhoon. Kahvin määrä riippuu siitä, kuinka pehmeää voi on ja kuinka levittyvää kuorrutuksesta haluat. Vatkaa seos kuohkeaksi. Levitä täyte kakkulevylle ja kääri rullalle.
    7. Kääräise torttu leivinpaperiin ja anna sen vetäytyä jääkaapissa muutama tunti.
    8. Kuorruta kääretorttu. Sekoita tomusokeri, kaakaojauhe ja kuuma kahvi keskenään. Valuta kuorrutus viiruiksi kääretortun päälle. Viimeistele nonparelleilla.
    Tuo täytteeseen tuleva tomusokerin määrä arvelutti, mutta tein kuten ohjeessa sanotiin. Kovin makeaa tämä oli, yhden palan maistoin tortun päästä. Hyvää toki, mutta makeaa. Ei montaa palaa olisi pystynyt syömään. 
    Tulipahan taas testattua yksi resepti  "TO DO" - listalta . Melko pitkä on lista, pikkuhiljaa edetään :).

    lauantai 31. elokuuta 2019

    Rahkainen marjapiirakka

    Marjojen  aikaan pitää toki tuoreista marjoista tehdä jotain ihanaa piirakkaa. Nannen blogista Elämää Koivurannassa  löytyi aivan ihanan näköinen ja maukkaalta kuulostava piirakka. Minä tykkään rahkan ja marjojen yhdistelmästä ja muutkin kyllä meidän huushollissa. 
    Sen verran erilaisen tein , että laitoin tähän piirakkaa mustikkaa , vadelmaa ja punaherukkaa. Nam. 

    Rahkanen marjapiirakka
     Voin sanoa, että oli taivaallisen hyvää! Tuo pohja oli mehevä, ei ollenkaan kuivakka. Ja täyteläinen täyte. Tässä vielä Nannen resepti :

    Rahkainen marjapiirakka  

    pohja :
    225 g voita
    2 dl sokeria
    2 keltuaista
    5 dl vehnäjauhoja
    2 tl vaniljasokeria
    1 tl leivinjauhetta

    marjatäyte: 
    7 dl marjoja
    1/2 dl perunajauhoja
    1 rkl sokeria

    rahkatäyte : 
    1 dl sokeria
    1 rkl perunajauhoja
    2 purkkia ( á 200 g ) vaniljarahkaa  
    2 valkuaista

    pinnalle :
    kolmasosa pohjataikinasta 

    1.  Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset, säästä valkuaiset täytteeseen. Yhdistä jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Lisää jauhoseos taikinaan muutamassa erässä.
    2. Voitele korkeareunainen piirakka- tai kakkuvuoka (halkaisija 24 cm) tai vuoraa se leivinpaperilla. Levitä noin 2/3 taikinasta vuoan pohjalle ja 4 cm:n verran reunoille.
    3. Sekoita marjojen  joukkoon perunajauhot ja sokeri ja levitä pohjan päälle.

    5. Yhdistä rahkatäytteen sokeri ja perunajauhot keskenään. Sekoita kaikki ainekset sähkövatkaimella sekaisin. Kaada rahkatäyte marjojen päälle. Ripottele jäljelle jäänyt kolmasosa pohjataikinasta muruiksi pinnalle.
    6. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia. Suojaa pinta alumiinifoliolla, kun se on saanut hieman väriä. 

     

    rahkainen marjapiirakka
    Tänään poimin viimeiset marjat talteen , karviaiset nimittäin. Kriikunoita tulee niin paljon, että päätin kysyä Naantalin kaupungilta, josko vanhuksille kelpaisi. Birgittakoti ottaa niitä mielellään vastaan, vien ensi viikolla. Ihanaa kun nekin menevät johonkin käyttöön . Meillä on vielä viime vuotisiakin pakastimessa. En meinaa oikein keksiä mitä niistä tekisin. 
    Nyt on hyvä mieli , kun kriikunat menee vanhuksille. Ehkä ne tuovat heille jopa muistoja mieleen 

    Outoa ajatella, että on jo syyskuu . No, ehkä tämän alla olevan kuvan mukaan voi sanoa, että vielä on kesää jäljellä. Kehäkukka vielä aloittelee kukintaa . 

    Kehäkukka
    Hyvää syyskuuta !


    torstai 29. elokuuta 2019

    Baby shower - kakku

    Tämän kakun tein jo heinäkuun puolessa välissä , vanhimman tyttären ystävän vauvakutsuille. Ihan ensimmäinen masukakku. Olipa kivaa, että pääsin tällaisen tekemään!





    babyshower kakku






    Täytteenä tässä oli mansikkamoussee . Päällystin kakun satin ice massan ja vaahtokarkin makuisen kaulintamassan sekoituksella.
    Minusta siitä saa juuri sopivan massan koostumukseltaan.  Nuo pienet kukat tein tämän sarjan  pienimmällä muotilla. Teen usein näitä kukkia, jostain syystä yksi suosikkimuotti.


    Tätä oli kyllä mukava tehdä. Tykkään näiden muotokakkujen teosta. Muistakin toki, mutta joku taika näiden teossa on. Monia aiheita on vielä, joita haluaisin kokeilla. En vaan itselle viitsi tehdä , joten pitänee odotella josko joku jossain kohtaa taa pyytää tekemään jonkun tietyn aihepiirin muotokakun. Sitä odotellessa.




    lauantai 24. elokuuta 2019

    Roosa 18 vuotta


    On se kumma  mihin kaikki aika taas menee. Tai no , puutarhassa on riittänyt sadonkorjuuta sun muuta puuhaa  ja kissajutut ( Suomen löytöeläinten kummit ry)  vievät myös aikaa. Ja kun töissäkin pitää käydä.
    Kodittomia kissoja onkin nyt huimat määrät , alkaa resurssit tulla vastaan yhdellä sun toisella yhdistyksellä.,

    Palataan leipomiseen. Kissajutuista riittäisi asiaa vaikka millä mitalla. Ehkä siitä teenkin joskus oman jutun vaikka se ei leivontaa olekaan.

    Meidän nuorin tytär saavutti täysi-ikäisyyden elokuun alussa. Kokonaiset 18-vuotta. Vanhemmat siskot järjestivät hänelle yllätyssynttärit. Kaikki me mukana olimme järjestelyissä, mutta päävastuu oli siskoilla. Niitä oli suunniteltu monta kuukautta ja vaikeaa olikin yrittää pitää salaisuus. Aina välillä tuli möläytettyä jotain niihin liittyvää ja olikin sitten kiire yrittää paikkailla sanomaansa ettei Roosa päässyt asiasta jyvälle.
    Hyvin salaisuus säilyi loppuun saakka. Yllätys oli hänelle  suuri, kun hän silmät sidottuina saapui meidän kotipihalle ja kun sai ottaa siteen pois silmiltä ja piha oli täynnä jos jonkinlaista hahmoa. Teemana  kun oli supersankarit ja elokuva/tv-hahmot. Hienosti ihmiset heittäytyivät teemaan mukaan! Oli Pirates of the Caribbean hahmoja, 20-luvun porukkaa, Miami Vice etsivä, prinsessa ( pikku Inna tietysti ) , pieni baywatch poika ( Jooa) Marge ja Homer Simpson ( minä ja mieheni), Pink Ladies hahmo, Pocahontas, Mummo Ankka, Top Gun hahmo, Sandy Grease leffasta .Päivänsankari oli valinnut Clueless leffan asun.
    Hän oli saanut sen etukäteen valita. Siskot olivat hänelle kertoneet, että he kolme menevät jonnekin pukeutuneina, mutta ajankohtaa eikä paikkaa tiedetty. Eikä sitä, että paikalla olisi paljon muitakin!
    Roosa oli onneksi edeltävän yön kavereiden luona , jotka olivat juonessa mukana. Saimme leipoa viimeiset leipomukset ja järjestellä + koristella juhlapaikkaa. Camilla ( vanhin siskoksista) sitten soitti juhlapäivän aamuna Roosalle ja sanoi, että ” tänään pitää olla valmis klo 15.45” .
    Hän sitten haki päivänsankarin ja kaksi kaveria ja lähti vähän ajelemaan sinne sun tänne, jotta Roosa ei arvannut, että tullaan  kotipihalle. Roosalla oli siis silmät sidottuina. Yllätys onnistui täydellisesti ja juhlat olivat ihanat! Iloinen , kotoisa ja hauska tunnelma koko illan ja yön. Herkuttelua, juttelua , naurua  ja illemmalla / yöllä pelattiin beer pongia.
    Oikein valokuvaajakin oli paikalla ikuistamassa juhlia ja hyvä olikin niin. Minun tai kenenkään muunkaan ei tarvinnut kameran kanssa heilua ja muistaa ikuistaa unohtumattomia hetkiä. Valokuvaaja on meidän entinen naapurin tyttö . Hienoja kuvia saimme hänen kautta! Hän on siis Krista Jokela ja sivut löytyvät Krista Jokela photography nimellä. 
    Krista ei toki iltaan saakka ollut, joten esim.  beer pongin ikuistaminen jäi muiden vastuulle. Onneksi kuvia tuli otettua jonkun verran.

    Kakkua tein taas liikaa. Ikinä en opi. Kun on paljon muuta tarjottavaa pöydässä, niin mitään hirveän isoa kakkua ei tarvita. Sen kun joskus muistaisi. Tein päivänsankarin asun väriin mätsäävän kakun. Täytteinä mustaherukka ja vanilja.
    Camilla teki mokkapaloja, Ronja ihania pikkuleipiä Amerikan tyyliin. Minä tein vielä unelmatorttua ja marjaista kääretorttua, koska mustaherukkamousseeta jäi yli.  Ennen kahvia söimme salaattia , pasteijoita ja kinkkupiirakkaa + kasvispiirakkaa. 


    Tämä toinen kakku jäi siis korkkaamatta kokonaan. No onneksi maanantaina eli varsinaisena juhlapäivänä tuli vielä minun sisko miehensä kanssa kahville, niin olipa sitten kakkua tarjolla. 

     
      Pieniä yksityiskohtia, siskot olivat oikein satsanneet koristeluun: 




    Tähän purkkiin sai kirjoittaa onnenkiviä. Kiviin sai kirjoittaa sitä mitä Roosalle toivoo tulevaisuudessa.


    Viirit ja ilmapallot koristivat meidän pihaa ja puutarhaa.










    Vip entrance kyltti illan mittaan vähän valahti alaspäin.
    Tästä mentiin beer pong pelialueelle :) 


    Perhepotretti loppuun. Vävypoika tietty mukana, kuuluuhan hän meidän porukkaan :) En nyt millään saa päähäni  mikä supersankari vanhin tyttäremme oli . Lisään sen tänne jos ja kun joskus muistan. Ehkä kysyn tyttäriltä , voi olla varminta :)


     

    tiistai 13. elokuuta 2019

    Pyttipannu kesäkasviksista / Vegaaninen

    Kylläpä aika rientää eikä ehdi tännekään kirjoittaa niin usein kuin haluaisi. No, arki on koittanut, joten eiköhän kohta taas ala aikaa olla. Lomalla olemme olleet tien päällä eikä muutenkaan lomalla oikein tule varsinaista konetta avattua.
    Reissussa ollessa teimme mökillä Saariselällä ananaspannacottan lisäksi vegaanista pyttipannua. Ohje on samasta " Vegaanin keittiössä" - kirjasta kuin pannacotta . Kirjan on kirjoittanut Elina Innanen.  

    vegaaninen pyttipannu
     Tämä oli erittäin hyvää. Tykättiin tästä kaikki. Jäi pysyväksi reseptiksi meidän arkeen . 
    Tässä alla vielä resepti : 

    PYTTIPANNU KESÄKASVIKSISTA

    500 g uusia perunoita
    200 g retiisejä
    100 g porkkanoita
    3 - 4 kevätsipulia varsineen
    4 dl keitettyjä kikherneitä
    2 rkl rypsiöljyä
    1 tl savupaprikajauhetta
    3 rkl pestoa
    meri- tai vuorisuolaa 
    mustapippuria myllystä
    tuoreita yrttejä ( esim. basilikaa, sitruunatimjamia, korianteria)

    1. Pese perunat ja keitä ne suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pois ja anna perunoiden jäähtyä hetki.
    2. Poista retiiseistä lehdet ja leikkaa ne koosta riippuen puoliksi tai meljään osaan. Viipaoi porkkanat ja sipulit. Halkaise perunat.
    3. Kuumenna öljy paistinpannulla, Lisää öljyyn ensin savupaprika ja lisää pannulle perunat, porkkanat ja kikherneet . Paista noin viisi minuuttia kunnes perunat ovat saaneet hieman väriä. 
    4. Lisää pannulle sipulit ja retiisit, Paista vielä pari minuuttia. Kääntele lopuksi pesto joukkoon.
    5. Jauha myllystä runsaasti suolaa ja pippuria joukkoon. 
    Koristele tuoreilla yrteillä ennen tarjoilua. 

    Me unohdimme ostaa retiisit kaupasta , joten tämä on ilman niitä. Myös peston kanssa oikaisiin, koska lomalla emme jaksaneet alkaa tehdä vegaanista pestoa. Kirjan ohjeessa on käytetty sitä. Me ostimme valmista pestoa kaupasta ja se ei tainnut olla ihan vegaanista. 
    Laitan tähän vielä kirjassa olevan vegaanisen peston ohjeen :

    Vegaaninen pesto :
    2-3 isoa kourallista tuoretta basilikaa
    1 dl paahdettuja auringonkukansiemeniä
    2 valkosipulinkynttä
    1/2 sitruunan mehu
    1 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
    ( 2 rkl oluthiivahiutaleita)
    suolaa 

    Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella karkeaksi seokseksi. Lisää oliiviöljyä kunnes peston koostumus on notkeaa. Mausta suolalla. 

     Seuraavalla kerralla ajattelin tehdä peston tällä ohjeella. Pitääkin tehdä tätä ruokaa ennen kuin keskimmäinen tyttäristä palaa opiskelun pariin Aberdeenin . Hän tykkää kovasti vegaanisista ruuista vaikka ei vegaani olekaan. 
    Tällä saa kivasti kevennettyä ruokavaliota välillä. Ja erittäin maukasta oli , ei tarvitse mausta tinkiä! 
     

    torstai 25. heinäkuuta 2019

    Kookospannacotta ja ananashilloke

    Tyttäreltä olen saanut lahjaksi kirjan " Vegaanin keittiössä" . Emme ole vegaaneja, mutta välillä tykkäämme keventää ruokavaliota ja tehdä vegaanista ruokaa.
    Reissaamme parhaillaan asuntoautolla Lapissa ja olemme tukikohdaksi vuokranneet Holiday Club Saariselältä mökin . Kuulumme Holiday Clubiin ja pisteitä oli kertynyt sen verran, että piti käyttää pois. Muuten emme olisi mökkiä vuokranneet, mutta olihan se viikon reissun jälkeen mukava päästä saunaan ja pesemään pyykkiä. Varsinkin kun meitä on neljä pienessä asuntoautossa 😊
    Täällä mökillä tein erään aterian jälkiruuaksi tätä pannacottaa.


    Tämä oli oikein hyvää! Raikasta ja ananashilloke sopi tähän erinomaisen hyvin.
    Tässä resepti kahdelle:

    Pannacotta:
    4 dl kookosmaitoa
    1 dl vettä
    2 1/2 rkl perunajauhoa
    2 rkl sokeria
    2 tl vaniljasokeria
    1 limetin raastettu kuori ja mehu

    Ananashilloke:
    2 dl tuoretta ananasta pieninä kuutioina
    1 limetin raastettu kuori ja mehu
    2 rkl sokeria
    Tuoretta minttua hienonnettuna

    1. Kaada kookosmaito kattilaan. Huuhtele kookosmaitotölkki vedellä ja kaada vesi kattilaan.
    2. Sihtaa joukkoon perunajauhot ja lisää vielä sokeri, vaniljasokeri sekä limetin kuori ja mehu.
    3. Sekoita puuhaarukalla. Kuumenna seosta kunnes se pulpahtaa. Nosta kattila pois liedeltä ja annostele se laseihin.
    4. Nosta lasit jääkaappiin muutamaksi tunniksi.
    5. Yhdistä hilloketta varten kaikki ainekset kattilassa. Keitä noin viisi minuuttia tai kunnes neste on haihtunut.  Lisää valmiin hillokkeen joukkoon vielä minttua.
    Lusikoi pannacottan päälle.


     Tätä teemme toistekin!

    Lapin reissu on ollut yksi unelmien täyttymys. Tänne olen haikaillut pitkään, koko aikuisikäni ajan. Nyt lopulta sain aviomiehen suostumaan reissuun. Hän kun on ollut sitä mieltä ettei tänne voi tulla, miljoonat hyttyset ja mäkäräiset käy kimppuun 😃
    Yllätys oli suuri , kun ei niitä itikoita niin paljon olekaan. Utsjoella oli enemmän kuin muualla  , liekö Tenojoen vaikutusta.


    Olen nauttinut näistä maisemista, tuntureista. Avaruuden tunteesta, hiljaisuudesta ja rauhasta. Kiireettömyydestä. Tiesin, että kun tänne tulen , niin kaipuu Lappiin jää elämään. Tänne haluan uudelleen. Kiehtoo kovasti myös Norja ja Jäämeri. Olisiko se seuraavan reissun kohde? Toivottavasti.

    Jäämeri.

    Tekisi mieli ajaa niin pitkälle kuin tietä riittää, kunnes se loppuu. " Maailman äärille" jylhiin maisemiin.  Jäämeri kutsuu siis 😊 Seuraavalla kerralla. 

    maanantai 8. heinäkuuta 2019

    Pikapulla ja saariston rengastie

    Kesäkuun alkupuolella pääsimme vihdoinkin kiertämään saariston rengastien. Sääkin oli mitä parhain juuri silloin.  Tosin melko nopealla aikataululla piti mennä , mutta kuitenkin. Vielä ei ole mahdollista tehdä kuin viikonloppureissuja, edelleen ne työt haittaavat muuta elämää . Kohta, ihan kohta on vähän pidempi loma!

    Kovasti ei ollut aikaa mitään leipoa reissuun mukaan, joten päätin kokeilla pikapullan reseptiä. Ennakkoluulot olivat kovat, ajattelin sen olevan kuivahkoa känttyä, joka pitää hetimiten syödä ettei muutu kivikovaksi.
    Yllätyin positiivisesti. Tämä oli sellaista mukavan mureaa ja mehevää, vielä parinkin päivän päästä. Helppo retkieväs ! Jäi ihan vakituiseen käyttöön meillä. Reseptin löysin Soppa365 sivuilta. 


    Pikapulla
    Rusinoita en tähän laittanut, kun en vaan tykkää niistä missään leivonnaisissa. 

    PIKAPULLA
    125 g voita

    1 kananmuna

    1 ½ dl sokeria

    4 ½ dl vehnäjauhoja

    2 ½ tl leivinjauhetta
    2 tl kardemummaa
    1 dl maitoa 




    Pintaan :
    1 kananmuna
    mantelilastuja
    raesokeria
    tomusokeria

    1. Sulata voi. Vatkaa muna ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe. Yhdistä kaikki aineet keskenään.
    2.  Nostele lusikalla taikinaa kranssin muotoon leivinpaperilla vuoratulle pellille. Huomioi, että kranssi laajenee paistuessaan.
    3.  Voitele kranssin pinta munalla ja koristele mantelilastuilla ja raesokerilla. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
    Pikapulla
    Varsin kätevä reissueväs.  Ja sitten siihen saariston rengastien kierrokseen. 
    Matkaan  riensimme perjantaina kun töistä pääsimme. Lähdimme reissuun Kustavin kautta . Tähtäsimme klo 19 lauttaan ja siihen myös ehdimme. Autoja oli meidän edellä jonossa jo, joten vähän jännitti kuinka käy – joudummeko odottelemaan seuraavaa eli klo 21 lauttaa. Emme joutuneet odottelemaan, kävi nimittäin niinkin hyvä tuuri, että meidän menopeli oli viimeinen auto, joka pääsi kyytiin.
    Kustavin Heponiemestä Iniön Kannvikiin matka kesti noin 30 minuuttia ja se on maksuton. Kustavissakin on varsin paljon majoitusvaihtoehtoja jos tulee kauempaa eikä ehdi lauttoihin. Vinkkejä majoituksiin täällä . https://www.kustavi.fi/matkailu/majoitus
    Me olimme valinneet ensimmäiseksi etapiksi Björklund Båtslipin https://www.bjorklundbatslip.fi/ . Siellä on venepaikkojen lisäksi asuntoautoille / vaunuille paikkoja ja telttapaikkoja. Olin etukäteen kysynyt ja varmistanut, että sinne saa mennä myöhemminkin. Pelkona oli nimittäin se ettei ehdittäisi / mahduttaisi tuohon klo 19 lauttaan. Alueelle olisi saanut ajaa ja ottaa sähköpaikan itselleen + maksaa aamulla .
    Nyt kuitenkin ehdittiin juuri ja juuri siihen aikaan , että henkilökunta oli vielä paikalla. Iniön Kannvikistä piti mennä vielä toisella lossilla lyhyt matka Iniön Skageniin , jossa tämä Björklund Båtslip myös sijaitsee. 

    Björklund Båtslip

    Alue oli ainakin tähän aikaan vuodesta ihanan rauhallinen. Vierasvenesatamassa oli yksi purjevene , sitten olimme me ainoat asuntoautoilijat . Lisäksi paikalle tuli pariskunta, joka majoittui farmariautoonsa. Eikä ollut mikään nuoripari vaan sanoisin, että yli 50 v.
    Ihana rauha, ihana hiljaisuus. Sielu ja mieli lepäsi. Ehdimme käväistä kahvilassakin syömässä erinomaiset paninit. Ainakin mozzarellapanini oli tosi hyvää eikä mieskään valittanut kanapaninista mitään.
    Björklund Båtslip
    Voihan alkukesän huikea kauneus! 


    Siellä se meidän menopeli kököttää, ylhäisessä yksinäisyydessään. Oli ihanan rauhallista!


    Sää oli mitä kaunein. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta vielä illallakin.







    Lauantaina aamulla matka jatkui kohti Iniön keskustaa. Poikkesimme katsomaan kaunista kirkkoa ja keskustan venesatamaa . Olen aina ollut kiinnostunut kirkoista, tykkään käydä niissä katselemassa. Jo pienestä pitäen isän kanssa kolunut kaikki kirkot kesälomareissuilla.  Kaupassakin piipahdimme. Iniö oli idyllinen saaristolaiskylä, aivan ihana paikka. 

     Iniön kaunis ja idyllinen kirkko. Pappikin oli paikalla järjestelemässä paikkoja kirkollista tilaisuutta varten ja kovin mielellään kertoi kirkosta. 

     Kaunis kikko kauniilla paikalla.
    Iniö


    Iniön kauppa.
    Iniö lanthandel


    Sitten kohti Dalenia ja Houtskärin yhteysalusta . Dalenista pääsee lossilla myös Iniön Keistiöön Sielläkin olisi joskus kiva käydä. Tässä vähän tietoja  Iniöstä :




     Iniö – Houskär välillä kulkeekin yhteysalus ja se on reitin ainoa maksullinen alus. Asuntoauto ja kaksi henkilöä maksoi 75 e . Ei mikään ihan halpa, en ihan noin paljon olettanut sen olevan. Täällä hinnasto: https://www.finferries.fi/media/aikataulut-2019/aikataulu-2019-houtskari-inio-antonia-tidtabell.pdf



    Matkan kesto on noin tunnin ja m/s Antoniassa on pieni kahvilakin, josta saa kahvia yms. ja pientä purtavaa. Me tyydyimme istumaan autossa ikkunat avoinna kun satuimme saamaan aitiopaikan aluksen etuosasta. Asuntoautossa istuukin sen verran korkealla, että näkymät merelle  olivat esteettömat. Kyllä saaristo on kaunis!


    m/s Antonia välillä Iniö - Houtskär
     Heti Houtskärin puolella lauttarannassa on Mossala island resort. http://mossala-island-resort.com/ Siellä on eri majoitusvaihtoehtoja, myös leirintäalue.  Me emme jääneet siihen yöksi, koska halusimme edetä vähän pidemmälle ajanpuutteen vuoksi. Kävimme kuitenkin katselemassa paikkoja ja kiipesimme lähellä olevaan pieneen näköalatorniin. 
    Mossala ja alkukesän vihreyttä. 

    Mossala, Houtskär
    Tällaisia pieniä söpöjä mökkejäkin Mossalassa on vuokrattavana.
    Alla näkymiä tornista.






    Mossalan näköalatorni

     Toinen huikaisevan kaunis näkymä tornista. 

    Mossalan näköalatorni


    Poikkesimme myös Houtskärin keskustaan. Pieni idyllinen kylä. Minä pidän tällaisista hiljaisista , pienistä kylistä. Jossain näin sanottavan , että ”Houtskär on mitäänsanomaton” , mutta se on makukysymys. Millä mittapuulla mitäänsanomaton , ainakaan hulinaa ja vilskettä ei ollut. Ehkä sitäkin joku kaipaa. Me tykättiin kovasti. Kävimme https://skagen.fi/ syömässä ranskalaiset ja hyviä olivatkin! Täällä oli melko paljon väkeä ainakin verrattuna siihen mitä matkan varrella muuten oli. Hyvä kun kauppa käy. 



     

    Tämä lokki oli tehnyt pesänsä alueella olevan laiturin nokkaan ja hyökkäilikin ärhäkkäänä veneilijöitä kohti.Vähän poikanenkin siellä pilkistää. 



    Ja miten kaunis puinen kirkko Houstkäristä löytyikään! 
     
    Houtskärin kirkko
     
    Houtskär
     Tiet Houtskärin puolella olivatkin kapeampia kuin Iniön puolella.
    Onneksi liikenne oli vähäistä.
    Venevajoja Houtskärissä

    Matkamme jatkui Houtskärin saaren läpi. Olimme päättäneet majoittua ( jos tilaa on) Kittuis camping & Caravan alueelle, joka on aivan Houtskärin ja Korppoon välisen lautan rannassa. Mahduimme! Alue on kaunis , väkeä ei ollut paljon ja ne , jotka siellä olivat, olivat metelöimätöntä kansaa. Ihanaa!

    Alueella on pieniä leirintämökkejä ja sähköpaikkoja + telttapaikkoja. Meidän lisäksi siellä oli 4 muuta asuntoautoa ja yhdessä mökissä oli pyöräilijöitä. Rauha oli siis taattu. Asuntoautopaikat ovat kaikki merinäköalalla, luksusta!  Vastaanotossa on pieni kauppa, baari ja kahvila. Asetuttuamme me piipahdimmekin upealla ihan meren rannalla olevalla terassilla. Läheisellä kallioluodolla pesi tiiroja ja lokkeja. Niiden touhua oli mukava seurata samalla kun siemaili kylmää juomaa auringonpaisteessa.

    Selailin netissä olevia arvosteluita tästä paikasta. Moni sanoi palvelun olevan epäystävällistä. No omistajapariskunta on 70  v ( aviomies jutteli tämän herran kanssa) , tämä herra tyypillinen suomalainen juro mies. En kokenut , että olisi ollut epäystävällinen , oli enemmänkin vähäpuheinen. Kyllä hän alkoi jutella kun itse aloitti.

    Heillä alkaa ikä tulla vastaan ja tämä vaimo olisi halukas pikkuhiljaa lopettamaan koko touhun. Mies vielä haluaisi jatkaa, koska kokee tekevänsä työtä, joka ei kuitenkaan tunnu työltä. Uskon, puitteet ovat upeat! Tosin tiivistä työtä on se 3 kuukautta ja sitten saakin olla vapaalla lopun vuodesta. Hmm, kuulostaa houkuttelevalta…. Pitäisköhän alkaa kauppoja hieroa kyseisestä paikasta :)
     

    Kittuis camping & caravan terassi

    Kittuis camping & caravan
     Kyllähän tässä olisi istuskellut vaikka kuinka kauan 

    Kittuis camping & caravan

     Suurenmoisen kaunis paikka !


    Kittuis camping & caravan
     Ruotsinlaivatkin lipuivat ohi. 


    Lossi saapuu. 

    Rannalla oli grillauspaikka. 
    Kittuis camping & caravan
    Uimarantakin alueella on. 


    Seuraavana aamuna heräilimme rauhassa ja pakkasimme kamppeet. Kävimme lauttarannassa katsomassa lossin aikataulut . Menimme ajoissa jonoon, jotta pääsemme mukaan.  Mikäs siinä oli odotellessa, upeissa maisemissa. Ja sääkin oli mitä mainioin . 


    Houtskär – Korppoo lauttamatka kesti noin 30 minuuttia. Korppoossa olemme käyneet aiemminkin muutaman kerran ( Paraisten kautta), mutta saaristokeskus Korpoström (http://skargardscentrum.fi/?lang=fi) oli vielä vieras paikka, joten sinne menimme käymään. Komea paikka olikin.  Väkeä ei upealla ravintolan terassilla ollut yhtään, siihen osui tuuli suoraan mereltä. Majoitustakin siellä näyttää olevan , joten oikein monipuolinen paikka. 
    Korpoström
     Alueen majoituspaikkoja


     Tämä ei tainnut kuulua majoitusvaihtoehtoihin. Ihana pieni mökki. 

     Korppoosta jatkoimme matkaa Nauvoon. Korppoo – Nauvo välillä on taas yksi lautta . Se on ihan lyhyt väli, kesto noin 10 minuuttia. Nauvossakin olemme käyneet useamman kerran. Kesällä on kiva tehdä päiväretki Rymättylän Hankan kautta Nauvoon. Sillä välillä kulkee m/s Östern . Olemme auton jättäneet Hankan rantaan ja käväisseet Nauvossa oleilemassa ja syömässä.
    Nauvo on kohtalaisen vilkas paikka. Siellä on monta majoituspaikkaa, jos haluaa yöpyä. Rannalla on erilaisia myyntikojuja. 


    Nauvo



     Pizzerialaiva Najaden Nauvossa.


    Me kävimme pizzalla laivaravintola Najadenissa ( https://www.najaden.fi/) . Siitä on tullut meille vakiopaikka Nauvossa käydessä. Pizzat ovat herkullisia, juuri sellaisia joista tykkäämme. Pohja on ohut ja ”rapea” , mutta ei palanut ( kuten usein saattaa ohuiden pohjien kanssa käydä) , täytteitä juuri sopivasti eikä juustoakaan liikaa. Ei siis ole mikään rasvalätty . Täydellinen minun makuuni ainakin.
     

    Nauvosta matka jatkuikin kohti Paraista ja kotia. Näistä rengastien kunnista Parainen on se kaikista tutuin ( Naantalia lukuunottamatta, sekin osuu pienen rengastien varrella ) , joten emme sinne sen kummemmin tällä kertaa jääneet ihmettelemään. Kalkkilouhoksen  näkölapaikalla (http://www.saaristonrengastie.fi/content/kalkkilouhoksen-nakoalapaikka) emme koskaan ole kuitenkaan käyneet, joten päätimme käydä siellä joku viikonloppu ihan erikseen.

    Ennen Paraisten keskustaa Nauvosta päin tultaessa sijaitsee Sattmarkin kahvitupa https://sattmark.fi/. Siellä olemme useamman kerran käyneet ja aina siellä tuntuu olevan väkeä. Tosin hinnat olivat melko suolaiset nykyään. Kaksi pientä kahvia ja munkki maksoivat yhteensä 10 e!  Eli munkki ja kahvi 5 e. Taisi olla kalleimmat munkkikahvit mitä olemme juoneet, ei ainakaan mieleen tule mitään muuta paikkaa, jossa olisi siitä pulittanut noin paljon. Ehkä santsikuppi olisi kuulunut hintaan, ei huomattu kysyä . Paikkahan on tosi idyllinen ,joten kai munkkikahveista kerran kesässä voi sen verran maksaa. 

    Sattmark kaffestuga


    Tässä 10 e kattaus :  






    Se oli meidän reissu. Paraisilta kotiin Naantaliin. Voin suositella rengastietä. Tykättiin kyllä. Ainakin  kesäkuun alussa ( 7.-9.6.) oli hiljaistakin, joten ei ollut mitään ruuhkia alueilla tai teillä. Tiethän ovat aika ajoin melkoisen kapeita , ainakin Houtskärissä.
    Joskus taas uudelleen .