Vanhan ajan pikkuleivät

 Olen aikoinaan Fiskarsin kirpputorilta ostanut keittokirjan nimeltä "Keittokirja äideille ja  tyttärille". Alkuperäinen painos on vuodelta 1914. Minun kirjani on kolmas painos tästä.

 Kirja sisältää aivan ihania vanhan ajan reseptejä! Aika ajoin olen kirjaa selaillut ja miettinyt, että näitä reseptejä pitää itse "herättää henkiin".  Nyt testasin sieltä ensimmäistä reseptiä. Pikkuleivät pääsivät testiin.

Kirjoitan tähän alle reseptin siten kuin se kirjassa on .

Sydämet

2 munaa 

140 g sokeria

140 g voita ( puolet saa kernaasti olla kasvivoita)

300 g vehnäjauhoja

vähän sitruunanmehua tai 1/2 teelusikallista hienoksi survottua vaniljaa 

1 pieni teelusikallinen hirvensarvisuolaa

1 dl makeita manteleita ja 2 ruokalusikallista tai enemmän karkeaksi survottua sokeria (sydämien sirostamiseksi)

Pesty voi ja sokeri hierotaan kuohkeaksi vaahdoksi. Munat vispilöidään eri astiassa hyvin ja sekoitetaan sitten voi- ja sokerivaahtoon. Hirvensarvisuola hienonnetaan huolellisesti ( muuten leivokset tulevat suurireikäisiä), sekoitetaan ruokalusikalliseen jauhoja ja lisätään edellisiin. Seos maustetaan sitruunanmehulla tai vaniljalla, minkä jälkeen jäännösjauhot sotketaan taikinaan. Taikina peitetään ja pidetään vähän aikaa kylmässä paikassa jäykistymässä. 

Siitä kaaviloidaan sitten jauhotetulla leivinpöydällä ohuenlaisia, isoja levyjä; näistä otetaan sydämen muotoisella muotilla pieniä, sieviä kakkuja, jotka asetetaan voidellulle pellille, tarpeellisen välimatkan päähän toisistaan. Sydämien päälle ripoitetaan hienoksileikattuja manteleja ja karkeaksi survottua sokeria. Kypsennetään tasaisessa lämmössä vaaleanruskeikksi ja läpikypsiksi. 

Kirjassa ei ollut mitään kypsennysaikoja tai uunin lämpötilaa. Oli "tasainen lämpö" , " kohtalainen lämpö" , "kohtalaisen kuumassa" tai sitten ihan vain "kypsennetään". Paistoin nämä 175 asteessa. Pitkään näitä ei kannata uunissa pitää , jotta jäävät vaaleiksi. Kypsyvät nopeasti. 

Voita en sentään pessyt :D Ennenvanhaan voista pestiin liika suola pois. Oikaisin myös manteleiden ja sokerin kanssa - käytin valmista mantelirouhetta ja raesokeria. Hauska tuokin lause "muuten leivokset tulevat suurireikäisiä". 

Kirjassa on tosiaan myös ruoka- ja jälkiruokareseptejä. Ehkä niitäkin joskus testaan, mutta tutkin ensin näitä leivontareseptejä. Tässä vielä kuva reseptistä. Nykyajan kirjoista poiketen kuvia tässä kirjassa ei ole yhtään. 

Ja kirjan esipuhe. 

Minulla odottaa kaksi muutakin "aarretta"  eli vanhaa keittokirjaa. Ne ovat äitini vanhoja kirjoja. Ovat vähän uudempaa perua, vuosilta 1957 ja 1958.  Luettavaa ja leivottavaa siis riittää. Olen kiitollinen, että äitinikin kirjat ovat tallessa. Muistan hyvin ne punakantiset kirjat lapsuuden kodin keittiön kaapissa. En tiedä käyttikö äiti niitä kuinka paljon , mutta siellä ne joka tapauksessa olivat. Nyt ne ovat minun kirjahyllyssä, muistoinen entisestä ajasta ja äidistä. Niin ja ovat myös käytössä, eivät pelkästään koristeina ♥