Iltaretki karhukojulle Martinselkosella

Tämä postaus ei liity leipomiseen millään lailla, mutta teen nyt kuitenkin tällaisen erilaisen julkaisun. Tästä kesästä jäi ehkä yhtenä parhaimpana ja unohtumattomampana kokemuksena mieleen villien karhujen tarkkailu kojusta. Se oli niin huikea kokemus, että haluan sen jakaa täällä blogissa teidän kaikkien kanssa. 

Vietimme Martinselkosen eräkeskuksessa Ruhtinansalmella ( Suomussalmen kunta) kolme päivää. Tämä eräkeskus sijaitsee 2 km Venäjän rajalta, keskellä upeaa luontoa, Martinselkosen luonnosuojelualueen kupeessa. Heti autosta ulos astuttua se täydellinen rauha ja hiljaisuus oli jo kokemus sinänsä.

Mitä nyt eräkeskuksen koirat aitauksistaan toivottivat meidät haukkumalla tervetulleiksi. Ainakin haluan uskoa että toivottivat, koska niiden hännätkin heiluivat :)  Hyviä vahtikoiria nuo hirvikoirat. Kukaan ei pääse eräkeskuksen pihaan huomaamatta.

Eräkeskus kuulostaa siltä, että siellä on vaatimattomat majoituspaikat , nukutaan jollain laverilla ja siihen tyyliin. Ei sinne päinkään. Mekin saimme kylpyhuoneella varustellun kolmen hengen huoneen toisen rakennuksen yläkerrasta.

Erittäin siistiä ja rauhallista. Ruoka oli hyvää kotiruokaa, Martinselkosen omistajat ja oppaat olivat leppoisia ja ystävällisiä, siellä tunsi itsensä lämpimästi tervetulleeksi. 

Karhuretki oli kuuden tunnin iltaretki kojulle. Opas kyyditsi meidän pikkubussilla jonnekin pikkutien päähän, puolen kilometrin etäisyydelle Venäjän rajasta.  Kävelimme siitä vielä noin viiden minuutin matkan suon reunaan, jossa oli tämä koju. Meitä oli yhdeksän sillä reissulla oppaan lisäksi. Olimme kaikki ensikertalaisia karhun katselussa, joten jokaista varmasti jännitti.Kojussa oli meille jokaiselle oma katselu- ja kuvauspaikka. 
Martinselkosen Markku levitti mönkijällä koiranruokaa (kyllä, koiran kuivanappuloita!) suolle sinne sun tänne, lähimmillään viiden metrin päähän kojusta. 
Hän sitten  lähti eräkeskukseen takaisin ja me jäimme oppaamme Joonan kanssa odottelemaan karhuja. Kuiskimme varovasti vaikka Joona sanoi, että saa puhuakin kunhan ei pidä mitään kovaa meteliä. Jotenkin se tilanne vaati kuiskimista. Istuimme siellä kaukana erämaassa, lähellä Venäjän rajaa, hiljaisuus oli rikkumaton. Sade ropisi hiljalleen, ukkonen jyrähteli jossain kauempana. Vain luonnon omat äänet ja meidän ihmisten kuiskivat äänet aina välillä. 
Odotimme ehkä kymmenisen minuuttia ja sitten alkoi tapahtua. Tyttäremme Roosa huudahti " karhu!" ja sähköisti sillä koko kopin. Hoimme kaikki " missä,missä" ja sieltähän se ensimmäinen nalle kömpi pusikosta esiin. Tilanne oli ihan käsittämätön, siinä jonkun matkan päässä on ihan oikea villieläin, erämaissa elävä karhu! Jotenkin ihan sanoinkuvaamaton tunne.
Kamerat räpsyivät kiivaaseen tahtiin!

Karhuretki

Tässä yllä se ensimmäinen näkemämme nalle. Huikea köriläs ja laiskanpulskea. Meni makuulleen suolle ja söi siinä asennossa :) Kuulemma helle on uuvuttanut nallet, nämä vanhemmat eivät jaksa sen kummempia hötkyillä. 
Alkoihan niitä karhuja tulla pikkuhiljaa lisää ja jokaisesta kontiosta olimme yhtä innoissamme! Kaikki karhut eivät pelkästään makoilleet, draamaakin oli! Tämä alla oleva muhkea nalle ajoi kaikki muut pois, olisi kaiketi halunnut syödä kaiken ruuan itse:
 

Karhuretki

Iloksemme myös tanssivat karhut tulivat paikalle emonsa kera. Ne olivat kaikista rohkeimpia ja tulivat  viiden metrin päähän kojusta. Ihan huikeaa oli katsoa villieläintä silmästä silmään niin läheltä. Nekään eivät tulleet ihan suoraan lähelle kojua vaan pikkuhiljaa hivuttautuen , välillä ilmaa nuuhkien ja kojulle varovasti pälyillen.

Karhuretki

Pennut ovat nyt 1,5 vuotiaita. Opas tiesi kertoa, että nämä ovat ne kuuluisat tanssivat karhunpennut, jotka tunnetaan ulkomaillakin, tuon linkissä olevan kuvan kautta. Ne ovat vielä leikkisiä, kisailivat välillä keskenään. Varsinkin nuo kaksi karhunpentua oikealta, ehkä ovat poikanalleja molemmat. Tuo vasemmanpuoleinen pentu oli paljon rauhallisempi.
Lisään vielä kuvan sympaattisesta vanhasta herrasta . Se sai syödä rauhassa, muut eivät sitä häirinneet. Liekö vanhuuden tuomaa arvovaltaa?

Karhuretki

Kuuden tunnin kuluttua piti lähteä kojusta pois. Hieman arvelutti, koska yksi karhu oli vielä suolla ja monia muita karhuja lähistöllä. Oppaamme Joona  hieman pelotteli karhua pois ja kyllähän se juoksikin, mutta ei kokonaan pois. Se jäi suon reunaan katselemaan meitä. Olipa jännittävä kävelymatka takaisin pikkubussille!
Kuusi tuntia kojussa kului kuin siivillä. Siellä olisi viihtynyt paljon pidempään.  Ensi kerralla aiomme olla koko yön, sellaisiakin retkiä siellä on mahdollista tehdä. Ensi kerta tulee takuuvarmasti, tämä meni ns. päähän. Pakko päästä uudelleen!
Martinselkosella lopetettiin karhujen ruokinta jo 10.8., koska sillä alueella on myönnetty kolme karhunkaatolupaa ja metsästyskausi alkoi jo. He eivät halua, että näitä "tuttuja" nalleja ammutaan, joten kun ruokinta loppuu, niin karhut siirtyvät pikkuhiljaa Venäjän puolelle, jossa riittää erämaata seuraavat 50 kilometriä.
Siellä ne ovat turvassa.

Martinselkosen eräkeskus

Tässä vielä kuva eräkeskuksen päärakennuksesta, jonka yläkerrassa yövyimme. Jos karhujen katselu ja kuvaaminen kiinnostaa, niin suosittelen läpimästi  Martinselkosta.  
Asiantuntevaa opastusta, mukavaa seuraa ja lämmin, kodinomainen tunnelma. Ja ne ihanat karhut! Onneksi pysyivät kuitenkin siellä luonnonsuojelualueella. Sen lähempää tuttavuutta en niiden kanssa välittänyt tehdä, kuin se viiden metrin etäisyydeltä katselu. Ja turvallisesti kojusta.