1 v synttärit

Rakas pieni poika täytti kokonaisen vuoden! Mummin rakas! Niin tuoreessa muistissa on aika, kun poika yllättäen alkoi syntyä, kuusi viikkoa ennen laskettua aikaa. Vuosi sitten alkoi pitkä ,uudenlainen odotusaika. Poikaa odotti hartaasti sairaalasta kotiin vanhemmat ja isosisko. Ja me isovanhemmat ja tädit myös. Sairaalassa oleminen venyi niinkin pitkälle kuin varsinainen laskettu aika olisi ollut, koska pojalla oli alkuun keskosten apneaa. Hengityskatkoksia seurattiin laitteilla koko ajan ja poika saikin jossain vaiheessa olla kotona päivät (laitteissa kiinni), yöksi meni aina takaisin sairaalaan. 
Oli se rankkaa kaikille, koska pieni huolikin oli koko ajan mielessä. Minä mummi kuskasin joka ilta pojan ja äidin takaisin sairaalaan.  Äiti tuli paluukyydillä kotiin, mutta poika jäi keskolaan yöksi. Omat rutiinitkin meille ehti muodostua. Minä odotin sairaalan aulassa ja selasin vanhoja aikakauslehtiä + kuvasin kännykällä kaikki mielenkiintoiset reseptit. Lehtiä onneksi riitti :) 
Pari kertaa kävin keskolassakin, ensimmäistä kertaa elämässäni. Niin pienen pieniä ihmisen alkuja, niin sydäntä särkevää oli katsoa niitä olemattoman pieniä varpaita ja sormia. Tämä meidän lapsenlapsi näytti joidenkin rinnalla jopa isolta. Hän oli kuitenkin 2400 g syntyessään.

Niin suunnattoman hyvää hoitoa siellä sai ja olen kiitollinen myös siitä kuinka tarkkoja olivat siitä milloin voivat päästää lapsen kotiin. Pojan paras paikka oli silloin siellä, asiantuntevassa hoidossa, jossa kaikki mahdollinen apu oli saatavilla jos olisi jotain hälyttävää tullut. Onneksi ei tullut. Tyksin keskolasta jäi minulle erittäin hyvä kuva  .
Apnea meni aikanaan ohi ja kun oli viikko putkeen ilman katkoksia niin pääsi kotiin. 
Voi sitä juhlaa! Ja nyt saimme juhlia yhden vuoden ikäistä hurmuria!  Olen kiitollinen. 

Synttärisankarin isosisko valitsi kakun aiheeksi Salama Mcqueenin. Pieni poika ei vielä osaa aiheita valita, joten se jäi siskon tehtäväksi. Renkaat vinksallaan ja siihen malliin, mutta ei se menoa haitannut. Kakun teko jäi vähän viime tinkaan, mutta mummille riitti, että Inna tyttönen tunnisti auton Salama Mcqueeniksi. Tehtävä suoritettu. 
Doron kakku - blogista löysin hyvät ohjeet kakun tekoon. Täytteenä tässä meidän kakussa oli mariannemoussee. Tämä ohjeen mukainen määrä riitti varsin hyvin tämän kokoiseen kakkuun. 

Pohjan tein Doron kakun vaniljakakkupohjan ohjeella ja itse tykästyin siihen kovasti. Sen kakkupohjan otan vakiokäyttöön . Se oli maukas ja mehevä ja varsinkin muotokakussa helpompi käsitellä kuin ihan tavallinen sokerikakkupohja. 

Vaniljakakkupohja

4 munaa
4.5 dl sokeria
2.4 dl maitoa
115 g voita
4.75 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljaesanssia
0.25 tl suolaa

 Vatkaa munat vaahdoksi. Lisää sokeria vähän kerrallaan koko ajan vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi munavaahtoon varovasti sekoittaen. Sulata voi maitoon. Jäähdytä ja lisää vaniljaesanssi. Lisää noin neljännes taikinasta voimaitoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Lisää seos taikinaan varovasti käännellen. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ( 26 - 30 cm)  Paista 175 asteessa noin 30 min. tai kunnes kakku on päältä kauniin ruskea ja kypsä tikulla kokeiltaessa.

Doron kakkublogissa on vaihekuvia  kuinka tästä edetä. Itse en muistanut koko kuvia ottaa, kun oli vähän hoppu ja väsy tätä tehdessä. 

Jos on aikaa niin teen kakkuun kuorrutteen alle  marenkivoikreemiä, mutta nytkään ei ollut. Tein siis toisenlaista voikreemiä , joka on myös hyvä vaihtoehto ja plussaa on nopeatekoisuus. 

Nopea voikreemi

 250g voita huoneenlämpöisenä
5 dl tomusokeria
1 rkl vaniljaesanssia
1-4 rkl nestettä ( esim. maitoa)

Ota voi huoneenlämpöön useampi tunti ennen vaahdotusta. Vaahdota voita hetki ja lisää tomusokeri pienissä erissä. Vaahdota seosta 5-8min, kunnes se muuttuu kuohkeaksi ja vaaleaksi. Lisää joukkoon pari rkl nestettä (esim. vettä tai maitoa), jotta kreemi hieman notkistuu. Kreemiä voi värjätä millä tahansa elintarvikevärillä.

Muita tarjottavia synttäripöydässä oli uunissa paistetut donitsit ihan perusversioina ja myös suklaalla kuorrutettuina. Testasinpa myös vaniljadonitseja ( jotka ovat nuorimman tyttäremme herkkua) ja varsin hyvin onnistuivat nekin. Tämä donitsiohje on siis kovin monipuolinen ja helppo. Vaniljadonitseja teen uudemman kerran piakkoin ja raportoin siitä sitten tänne. 
Ensimmäisen donitsisatsin tein jo perjantaina illalla vaikka juhlat olivat vasta sunnuntaina. Me kun olimme nuorimmaisen kanssa suunnitelleet laskettelupäivän MeriTeijo skin rinteille lauantaille, niin osa leipomuksista piti tehdä jo perjantaina. Tuli nyt todettua, että parhaimmillaan nämä donitsit ovat uunituoreina.  Ja tuli todettua myös sellainen seikka, mitä ei todellakaan kannata tehdä. Eli ajattelin osan perjantaina tehdyistä donitseista lämmittää uudelleen pikaisesti uunissa ennen sokerointia . EI EI EI. Niihin kehkeytyi rapea kuori , en kehdannut niitä laittaa tarjolle. Sisältä olivat pehmeitä kyllä, mutta pintä oli kova. 

Lisäksi tein unelmatorttua , perinteinen perusherkku. Aina niin hyvää ja helppo tehdä. 

 Synttärisankarin äiti ,vanhin tyttäremme, teki tällaisia hauskoja vartaita. Näissä oli ananasta, vaahtokarkkeja, viinirypäleitä ja minitomaatteja. Kiva idea!

 Kiva idea oli myös nämä vihannesvaunut. Paprikasta tehdyt vaunut, joissa oli porkkanaa ja kurkkua suikaleina.

 Tytär huolehti pöytään suolaisen tarjottavan ja kiireisenä kahden pienen lapsen äitinä turvautui osttain kaupan valikoimiin. Minipizzat ovat aina hyviä ja yrttipatongit maistuivat kaikille.

Tyttären tekemät mifutäytteellä täytetyt hapakorppurullat olivat erittäin herkullisia! Tytär on ollut syömättä lihaa vuoden alusta saakka ja käyttänyt paljon tätä mifua. Se oli erittäin hyvää! Mieleen hiipi ajatus, että jos minäkin testaisin lihatonta syömistä. Nykyään jo syön mieluummin kanaa tai kalaa kuin punaista lihaa. Voisi olla kohtalaisen helppo jättää liha kokonaan pois. Tai ehkä kalaa en jättäisi ...ainakaan heti. hmm,miettimisen arvoinen asia. 

Hapankorppurullat kuvan oikeassa alakulmassa :

Pieni synttärisankarikin sai juhlan kunniaksi maistaa ensimmäisen kerran makeaa herkkua. Ensin kakkupalaa ihmeteltiin ja sitten varovasti kielellä koskettiin. Voi sitä ilmettä, kun suuhun tulikin makea maku! Sen jälkeen kakkua syötiinkin  kaksin käsin :D 

Lopuksi vielä kuva kun yritettiin sankaria kuvata ja isosisko hääräsi  mukana. No tuli niitä onnistuneitakin otoksia, tämä vaan kuvaa hyvin sitä sählätunnelmaa, joka meillä oli kuvia otettaessa. Toinen tädeistä ( meidän keskimmäinen tytär) oli mukana juhlassa facetimen välityksellä Skotlannista saakka. Nykyaika on ihmeellistä kaikkine laitteineen! Käy välillä mielessä, että minkälaista mahtoi minun vanhemmilla olla, kun olin au-pairina Lontoossa, kauan kauan sitten.  Ei ollut edes kännyköitä, olin vain isäntäperheen puhelimen varassa. Vain satunnaisia yhteydenottoja kotiin silloin tällöin. Onneksi on nykyajan vempeleet olemassa!

Mummin rakkaat