Karhuretki heinäkuussa Suomussalmelle

Viime kesän reissustakin on pitänyt tänne jotain kirjoittaa. Ensimmäisen kerran olemme olleet karhuretkellä vuonna 2014 . Siitä tarinaa täällä.  Silloin olimme Martinselkosella .
Siitä jäi sellainen polte, että joskus uudelleen haluaa karhuja katselemaan. Viime kesänä sen päätimme toteuttaa , viisi vuotta ensimmäisestä kerrasta.
Nyt  menimme Arolan karhusafarille . Se sijaitsee melko lähellä Martinselkosta. Karhuilla on tilaa ja vaputta elää Martinselkosen erämaassa ja Venäjän raja on ihan lähellä. Sanoivat, että siellä puolella rajaa on 50 kilometriä erämaata, joten karhuilla on siellä hyvin elintilaa. 

Arolan maatila- ja erälomat

Arola on aivan ihana , kodinomainen ja lämminhenkinen paikka. Olimme liikkeellä asuntoautolla ja se ohjattiin parkkeeraamaan ulkorakennuksen viereen. Sieltä saimme sähköä. 
Ulkorakennuksessa oli asukkaina pääskysiä. 

 
 Tilalla on päärakennuksen lisäksi  uudempi rakennus, jossa on kaksi mökkiä. Niiden yhteydessä on erikseen yleisessä käytössä olevat  suihkutilat, sauna ja wc. Saimme käyttää niitä samaan hintaan ( 30 e / yö  ).
Se uskomaton rauha ja hiljaisuus. Miten ihanaa se onkaan korville, sielulle ja mielelle. Saavuimme paikalle 15.7. illansuussa. 16.7. oli karhuretki , klo 15 alkaen. Tuo päivä on  myös syntymäpäiväni, joten se tuli vietettyä varsin laadukkaasti.


Retkipäivänä alkuun satoi ja meitä huolestutti josko koko päivän sataa. Eihän se karhujen katselemista estä, mutta valokuvien laatua mietimme. Kellon tultua kolme kyyditsi opas meidät jonnekin kauas erämaan laidalle.  Meitä oli neljä ja meidän porukan lisäksi oli kuusi muuta henkilöä.
Parkkipaikalta piti kävellä tovi metsäpolkua pitkin. Jännitys tiivistyi kun näimme karhun käpälän jäljen samaisella polulla.
 

Karhun jälki

 Karhuille oli jo viety ruokaa vähän etukäteen , koska muussa tapauksessa ne olisivat saattaneet kävellä yhtä aikaa samaa polkua pitkin ruokintapaikalle!
Saavuimme siis paikalle piilokojujen takaa. Vilaukselta näimme jo yhden karhun ja aika sukkelaan siirryimmekin kojuihin. Opasta jostain syystä nauratti. 
Arolassa oli mukavaa se, että me saimme neljästään  tyttärien kanssa oman kojun. Muut pariskunnat saivat ihan omat kojut. Eihän se Martinselkosen yhteiskojukaan ( 12 hlöä samassa isossa kojussa)  huono ollut, mutta olihan se jotenkin mukavaa olla oman porukan kesken.
Arolan isäntäväki oli kaikkiin kojuihin vienyt etukäteen eväskassit. Saimme juoda kahvia / teetä ja mutustella voileipiä samalla kun ihastelimme karhuja.Ja nyt niitä kuvia, kyllästymiseen saakka:

 Retken alussa tosiaan sataa tihutti, mutta se loppui jonkun ajan kuluttua. 
Tämä iso uroskarhu tuijotti välillä suoraan kameraan.

Voisi tulla kiire jos tälläinen otus löntystäisi metsäpolulla vastaan. 
Onneksi olimme kojuissa turvassa. 

Sementtitynnyreissä oli ruokana kalanperkuujätettä. 
Maastoon oli myös ripoteltu jonkun verran koiranruokaa. 

Kaksi urosta vähän keskustelivat tuimaan sävyyn. 
Taisi ruokatynnyristä olla kiistaa. 

Tappelu onneksi loppui lyhyeen. Eivät sen kummemmin alkaneet voimiaan mitellä keskenään. 

Hyttysiä oli karhujenkin riesana, kuten kuvasta näkyy. 
Piilokojussa onneksi sai olla jokseenkin rauhassa niiltä. 

Tämä uros on tapellut aiemminkin ja saanut siitä ikävännäköisen jäljen kylkeen. 

Pikkunallea kutittaa.  
Tämä vältteli tarkkaan isoja uroksia. Kiersi ne kaukaa jos olivat yhtä aikaa paikalla. 

















Tässä kuvassa nalle ihankuin pitää kukkaa käpälässään, mutta kalaa se on :) 
 

Hauska töpselikuono.

Taisi olla kalannahka sitkeää kun hampaat irvessä natustetallaan.

Tynnyrinvaltaaja.

Olihan taas upea kokemus. Metsän kuningas on komea eläin. Ne selvästi tiesivät, että kojuissa on ihmisiä kun välillä pälyilivät kojujen suuntaan. Aika kului kuin siivillä karhuja ihastellessa. Tappelukin miltei tuli kahden uroskarhun kesken.
Noin 6 tunnin kuluttua opas tuli hakemaan meidät pois. Hän oli ollut myös yhdessä kojussa koko illan. Olihan siinä taas jännittävä tunne kävellä autolle, kun tiesi, että lähimaastossa liikkuu useita karhuja. 
Tässä Arolan kuvauskojuja : 
 

 
 Olimme Arolan pihamaalla vielä toisen yön ja sen jälkeen jatkoimmekin matkaa kohti Lappia. Siitä voisin tehdä oman jutun. Lopultakin sain tuon ukkokullan suostuteltua Lappiin kesällä. Olikin aivan upea reissu!

Arolan maatila- ja erälomat.