Leivonnassa on ollut pieni tauko, koska 6 v. lapsenlapsella todettiin ykköstyypin diabetes. Ja voi sanoa, että ainakin minulle se tuli ihan puun takaa, kuin halolla päähän. Eihän meillä ole kenelläkään lähisuvussa diabetesta. Mistä ihmeestä tämä sitten tuli!? Innalla oli kylläkin jo syntymän yhteydessä todettu 8 % alttius diabetekseen ja niin huono tuuri kävi, että tuo 8 % tuli todeksi. Tytär sanoi, että hän ehkä jollakin tavalla oli asennoitunut, että saattaa joskus puhjeta, koska oli tuo alttius olemassa. Minä olin ajatellut ettei niin huonoa tuuria voi olla, että 8 prosentilla puhkeaa sairaus.
Tosin ykköstyypin diabetes on autoimmuunisairaus - et pysty siihen vaikuttamaan millään tavalla. Jos se tulee niin se tulee. Kakkostyyppiin pystyy vaikuttamaan, ykköstyyppiin ei. Siinä haiman insuliinin tuotanto heikkenee tai loppuu . Eri autoimmuunisairauksia kyllä lähisuvusta löytyy .
Tämä diagnoosi siis aiheutti sen, että jotenkin lamaannuin koko leipomisenkin kanssa. Tässä piti alkaa opetella oikein kunnolla faktaa ykköstyypin diabeteksesta ja miten se vaikuttaa lapsen syömisiin ja kaikkeen muuhun. Joka aterian hiilihydraatit pitää laskea mahdollisimman tarkkaan ja sen mukaan annetaan insuliinia. Sitä ei siis vaan anneta vaan pitää tietää kuinka paljon sitä kuuluu antaa. Tähänkin tulee lapsen kasvaminen vaikuttamaan ja se kuinka paljon hän liikkuu .
Olen pikkuhiljaa opetellut laskemaan leivonnaisten hiilihydraattimääriä . Onneksi joissain netissä olevissa resepteissä mainitaankin erikseen hiilihydraattien määrä.
Paljon olen tämän kolmen viikon aikana itsekin oppinut uutta diabeteksesta. Olen löytänyt diabetesliiton sivuilta hyviä reseptejä, joissa on hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja leivonnaisessa käytettävien raaka-aineiden ansiosta. Täysjyvää olisi hyvä käyttää eikä sitä sokeriakaan niin paljon tarvita. Kaupasta löysin myös karppisokeria, jonka käyttöä alan harjoitella.
Diabetesliiton sivuilta löytyy myös mielenkiintoisia keittokirjoja, joita pitää tilata .
Näihin meidän halloween juhliin yritin tehdä hyviä hiilihydraatteja sisältäviä leivonnaisia. Tein mm. näitä halloween-donitseja , joissa itse säädin jauhojen määrää hieman kuitupitoisemmaksi.
Meillä oli vain tuollaisia lempeitä silmiä kaapissa, ehkä sellaiset kauhistuneet olisivat sopineet paremmin teemaan. Mutta väliäkö sillä :) Nämä olivat oikein meheviä, koska näissä on porkkanaraastetta. Laitan tähän alle reseptin.
Halloween- donitsit porkkanaraasteella / uunissa paistettavat
1 porkkana ( noin 1 1/2 dl)
3 dl vehnäjauhoja ( osan korvasin hiivaleipäjauhoilla)
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
1 1/2 dl maitoa ( käytin kauramaitoa)
1/2 dl rypsiöljyä
1 kananmuna
Kuorrutus :
1 1/2 dl tomusokeria
1/2 rkl vettä
oranssia elintarvikeväriä
1. Pese ja kuori porkkana . Raasta raasteeksi. Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Lisää maito, öljy , kananmuna ja raaste.
2. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi ja kaada pursotinpussiin.
3. Öljyä donitsipelti. Pursota taikinaa pellin syvennysten puoliväliin. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä.
4. Koristele jäähtyneet donitsit kuorrutteella.
Olen aiemmin tehnyt uunidonitseja hieman erilaisella reseptillä ( KLIK) ja jotenkin niissä tuo kardemumman maku oli tosi hyvä. Nämä porkkanaa sisältävät donitsit olivat ihanan meheviä , mutta jäin kaipaamaan sitä kardemummaa tai vaikka kanelia tähän. Seuraavalla kerralla aionkin lisätä jompaa kumpaa juuri tähän taikinaan.
Näiden donitsien lisäksi meillä oli tarjolla Diabetesliiton reseptin mukaan tehtyjä suklaamuffineja :
 |
| Suklaamuffins |
Nuo hämähäkit teki Inna itse sokerimassasta , kun olin itse ensin tehnyt hänelle malliksi yhden.
Reipas mummin apulainen ♥. Ja on kovin kiinnostunut leipomisesta.
Laitan näistä reseptin blogiin myöhemmin.
Lisäksi meillä oli tarjolla näitä aivan ihania taatelilla maustettuja kaurakeksejä. Sokeria näihin ei erikseen laitettu, joten hiilihydraattimäärät jäivät vähäisiksi per pikkuleipä. Nämä ovat kyllä tosi hyviä!
 |
| Taateli-kaurakeksit |
Diabetesliiton sivuilta löysin myös reseptin pähkinäkierteille . Sämpylämäinen taikina ja sisällä hasselpähkinää ; oikein kivan makuisia.
 |
| Pähkinäkierteet |
"Boolina" oli sokeroimatonta mehua . Hämähäkit ovat muovisia koristeita.
Hauskat pienet juhlat meillä oli. Paikalla olivat kaikki kolme tytärtä avopuolisoiden kera ja tietysti vanhimman tyttären pikku muruset ; 6 v ja 4 v.
Pikkuhiljaa alkaa ensijärkytys diagnoosista olla ohi ja me kaikki Innan läheiset opettelemme hänen kanssa uutta arkea. Inna on jo niin pitkällä , että osaa pistää insuliinit itse. Tosin 6 v. ei vielä osaa laskea , kuinka paljon insuliinia pitää laittaa hiilihydraatteihin nähden. Se on aikuisen homma, mutta kun hän sen tietää, niin hän osaa insuliinikynästä säätää oikean määrän ja pistää itse itseensä insuliinin. Pitkälle on tultu lyhyessä ajassa - piikkipelkoinen lapsi, joka diagnoosin alussa sairaalassa itki ja huusi , kun piti insuliinia pistää.
Onneksi nykyään on olemassa sensorit sokeriarvojen mittaamista varten. Sen saa helposti ja hujauksessa tarkistettua. Saavat pikapuoliin vielä paremman sensorin, jossa on hälytys - sensori hälyttää, kun sokerit alkavat mennä liian alas tai vaihtoehtoisesti liian ylös.
Sellaista täällä. Alan tosiaan testailla karppisokerin ( kallista!) käyttöä ja voihan sitä reseptejä yrittää muunnella vähähiilihydraatisemmiksi.
Nyt taas on innostus leipoa vaikka tuo diagnoosi ensin lamaannutti. Pikkuhiljaa totumme ja opimme elämään diabeteslapsen läheisinä. ♥
Olen kiitollinen, että diabetekseen on lääkitys , että sitä voi hoitaa . Hoidot ovat kehittyneet hurjasti siitä mitä ne olivat joskus ja varmasti tulevat kehittymään edelleen. Vaikka ajatuksena se on hurja, että ne "kynissä" olevat nesteet ovat Innalle elintärkeitä.
Näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti