Mustikkainen valkosuklaajuustokakku

Mustikoistakin pitää toki jotain tehdä tähän vuodenaikaan. Pitäisi mennä poimimaan niitä enemmänkin- vai lieköhän niiden aika jo ohi? Pitänee tarkistaa tilanne huomenna.
Löysin sellaisesta lehdestä kuin "Herkku leivonta" hyvältä kuulostavan juustokakku reseptin. Mustikka ja valkosuklaa sopivat hyvin yhteen joten tällainen juustokakku ei voi olla muuta kuin hyvää.

Mustikka-valkosuklaajuustokakku

 Tästä reseptistä tulee noin 16 leivosta. Maukkaita herkkuja!

Mustikka-valkosuklaajuustokakku

Pohja:
200 g digestivekeksejä murskattuna
70 g voita sulatettuna
Täyte:
180 g valkoista suklaata
500 g tuorejuustoa
0,75 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 munaa
1 rkl sitruunamehua
3,75 dl mustikoita

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Ota 26 x 16 cm vuoka ja laita siihen leivinpaperi niin että paperi yltää reilusti yli reunojen. Itse käytin suorakaiteen muotoista säädettävää reunavuokaa ja hyvin onnistui siinäkin.
2. Murskaa keksit muruiksi ja sekoita muruihin sulatettu voi. Painele vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
2. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Anna jäähtyä noin 15 minuuttia.
3. Sekoita sähkövatkaimella tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri pehmeäksi massaksi. Lisää munta yksitellen kevyesti sekoittaen. Lisää sitruunamehu ja lopuksi sulatettu suklaa.
4. Kaada täyte vuokaa ja tasoita pinta.
5. Soseuta mustikat ja tilkka vettä sauvasekoittimella sileäksi. Siivilöi sose.
6. Lusikoi mustikkasose tuorejuustomassan päälle. Tee tikulla tai veitsellä hieman kuvioita, jotta sose sekoittuu hieman massaan.
7. Paista uunin alatasolla 30 minuuttia.

Tämän juustokakun voi hyvin myös pakastaa peitettynä. Vo siis tehdä tämän etukäteen vaikka vierasvaraksi.
Kyllä vaan oli herkullista, mustikan ja valkosuklaan yhdistelmä ei pettänyt tälläkään kertaa.

Mustikka-valkosuklaajuustokakku

Kardemummakakku

Välillä meinaa taukoa tulla leipomisessa, mutta nyt oli taas hetki aikaa sille ja kokeilinkin Liian hyvää - blogista löytämääni kardemummakakkua.
Itse pidän kovasti kardemummasta, joten tämä kuulosti hyvältä. 

Kardemummakakku

Kakusta tuli oikein mehevää ja se kardemumman ihana maku oli kruunaus koko kakulle. Laitan tähän vielä reseptin vaikka se alkuperäinen tosiaan löytyy "Liian hyvää"- blogista .

Kardemummakakku

150 g pehmeää voita tai margariinia (tai 1,5 dl Flora Culinessea)

1,5 dl hienoa sokeria
1 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

3,5 dl vehnäjauhoja tai vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

1 tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa
1,5 dl maitoa

 

Pinnalle:

3/4 dl hasselpähkinärouhetta

1/4 dl raesokeria tai väriraesokeria

1. Vatkaa pehmeä rasva ja sokerit kuohkeaksi. Itse sulatin tällä kertaa voin ja sekoittelin sokerien kanssa nopeasti - kummallakin tavalla onnistuu. Jos käytät juoksevaa rasvaa, vatkaa kunnes sokeri sulanut. Kardemumman voi lisätä jo tässä vaiheessa sekaan.

2. Lisää munat yksitellen, hyvin vatkaten lisäysten välissä.

3. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ensin keskenään. Lisää jauhoseos vuorotellen maidon kanssa. Sekoita nopeasti vain kaikki sekaisin.

4. Vuoraa 18-22 cm:n irtopohjavuoka leivinpaperilla. Kaada kakkutaikina vuokaan ja tasoittele vähän pintaa.

5. Sekoita hasselpähkinärouhe ja raesokeri ensin keskenään. Ripottele seos kakkutaikinan pinnalle. Paina kevyesti rakeita kiinni.

6. Paista 180 asteessa uunin keskitasolla ylä/alalämmöllä noin 40-45 min. Pistä kakun keskelle pitkällä, puisella grillitikulla -jos tikku on puhdas, kakku on kypsä.

 

Itse käytin sekä vehnäjauhoja että spelttijauhoja. Pidän spelttijauhojen mausta. Päälle laitoin mantelirouhetta, kun unohdin hasselpähkinärouheen ostaa viime kauppareissulla. 

 Minun kakusta ei tullut noin korkeaa kuin "Liian hyvää" - blogin kakusta, missä lie vika. Käytin 20 cm kokoista vuokaa. Tosin eipä se ulkonäkö haittaa, kun kakku tulee omaan käyttöön. Anoppi tulee perjantaina kyläilemään :)

 

 

Puolan matka

Elokuun alussa teimme mutaman päivän matkan Puolaan. Lento oli Gdanskiin ja huoneistohotelli meillä oli varattuna Sopotissa. Halusimme nimittäin päästä myös rannalle, varsinkin kun elokuun alussa Puolassakin oli lämpimät ilmat.
Kauniita paikkoja molemmat. Ehkä elokuu ei ole kaikkein paras matkustuskuukausi sen takia, kun tuntui, että molemmissa paikoissa oli vähän liikaakin ihmisiä. Sen käsityksen sain, että monet puolalaisetkin lomailevat Sopotissa. Rantakadulla oli välillä ihan ruuhkaksi saakka ihmisiä. Ruuhkan tunne varmaan korostui, kun juuri ennen  Puolan reissua olimme käyneet Martinselkosen eräkeskuksessa aistimassa erämaan rauhaa ja ihailemassa villejä karhuja. Se reissu oli ihan Puolan reissun vastakohta.

Gdanskissa kävimme ostoksilla ja katselemassa vanhaa kaupunkia. Suosittelen St. Marian kirkkoa  käyntikohteena. Se on Euroopan suurin tiilistä rakennettu kirkko, siellä on tilaa noin 25 000 ihmiselle. Komea rakennus. Ja kun sinne menee, niin kannattaa kiivetä 400 porrasta ylös kirkontorniin - aivan huikeat näkymät joka suuntaan.

Marian kirkon torni Gdanskissa

 Gdanskissa oli muitakin hauskannäköisiä rakennuksia.

Gdanskin rakennuksia

Ruoka Puolassa oli hyvää ja ihmiset ystävällisiä. Hinnat olivat halvempia kuin Suomessa, vaatteita ja kosmetiikkaa olisi tehnyt mieli kantaa kassikaupalla. Pitääkin mennä sinne joskus autolla niin saa enemmän tavaraa tuotua Suomeen.
Leivontaa harrastavana ihmisenä minua tietenkin kiinnostivat puolalaiset leipomot ja konditoriat. Niissä oli vaikka minkälaisia herkkuja, tässä alla pari :

Puolalaisia leivonnaisia

Tuo vasemmanpuoleinen oli pullataikinan ja wienertaikinan välimuoto. Melko makeaa, mutta ah niin hyvää. Keskellä oli rahkatäyte. Oikeanpuoleinen oli pehmeää vohvelia, jonka välissä oli suklaatäyte.

Sopotissa kävimme myös paikallisilla lauantai markkinoilla tai toriko se oli. Siellä oli myytävänä kaikenlaista syötävää, myös muiden maiden herkkuja. Torialueen keskellä oli pöytiä ja tuoleja, joiden ääreen ihmiset jäivät syömään eri kojuista ostettuja herkkuja.
Muhkean kokoisia leipiä mm. oli myynnissä torilla :

Puolalaisia limppuja

 Näistä riittää syötävää pitkäksi aikaa. Myös ihania makeita herkkuja löytyi, tässä alla suklaista toffee-banaanikakkua ja brownieta. Ei tullut näitä maistettua, mutta näyttävät hyviltä.

Suklaaherkkuja

Monenlaista leipää ja muuta herkkua. Hinnat zlotyissä ja 10 zlotyä on noin 2,3 euroa.

Leipiä Sopotin torilla

Monenlaista herkkua tässäkin. Tässä kojussa myytiin myös kahvia.

Puolalaisia herkkuja

Yhdeksi lempikahvilaksi Sopotissa tuli Pini. Sieltä saivan muunmuassa aivan suussasulavan ihania pannukakkuja suklaakastikkeen kera.Pannukakut olivat paksuja ja meheviä.

Pannukakkuja

Myös mansikka-jogurtti smoothie oli käsittämättömän hyvää ja kuvan kanaleipä myös - sisällä siis kanaa, mozzarellaa,tomaattia  ja rucolaa.

Kahvila Pinin herkkuja

Tässä vielä kuva Sopotista. Kuva on otettu Euroopan pisimmältä puurakenteiselta Molo-laiturilta ( nimi herätti hieman hilpeyttä) rantaan päin. Kuvassa näkyy taustalla Grand hotelli ja uimarantaa, joka on melko täynnä väkeä. Laituri on muuten 515,5 metriä pitkä.
Laiturille oli pieni pääsymaksu - nyt en muista kuinka paljon, mutta melko minimaalinen summa se oli.

Grand hotelli Sopot

Ihan onnistunut reissu. Edullinen hintataso ja hyvä ruoka innostaa lähtemään uudelleen. Ja toki Gdanskista jäi vielä paljon näkemättä. Gdyniassa ei ehditty käydä ollenkaan.
Ehkä seuraava reissu on kuitenkin johonkin muuhun vuodenaikaan kuin elokuussa. Ei olisi niin paljon ruuhkaa joka puolella. Keväällä tai syksyllä voisi mennä seuraavan kerran.

Mustikka-valkosuklaamuffinsit

Ystäviemme mökillä vieraillessa selailin siellä erästä lehteä ( en yhtään muista mitä) ja löysin tällaisen mustikka-valkosuklaa muffinsien ohjeen. Kuulosti sen verran hyvältä, että nappasin reseptistä kännykällä kuvan ja heti seuraavana päivänä tein koe-erän näitä herkulliselta kuulostavia muffinseja.

Mustikka-valkosuklaamuffinsit

Näiden päälle voisi vaikka pursottaa tuorejuustoseosta tai vastaavaa. Itse pursotin kermaa, kun viime kertaisesta kakunteosta oli jäänyt kermavaahtoa.
Ihanan meheviä näistä tuli, mustikka pitää muffinsin sisältä kosteana ja suklaa täydentää maut!

Mustikka-valkosuklaamuffins   14-15 kpl

2 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
100 g voita
2 dl maitoa
1 sitruunan kuori
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
2 dl tuoreita mustikoita
60 g valkosuklaata

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata voi mikrossa tai kattilassa.
2. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Lisää sula voi, maito ja raastettu sitruunanukuori muna-sokerivaahtoon.
3. Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää ne taikinaan siivilän läpi varovasti nostellen.
4. Lusikoi muffinsvuokiin noin kaksi ruokalusikallista taikinaa, ripottele sitten mustikoita ja rouhittua valkosuklaata. Lisää päälle vielä taikinaa.
5. Paista 200 asteessa noin 10-12 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla.

Mustikka-valkosuklaamuffins

Muffinsit voi jättää myös ilman kuorrutusta ja siivilöidä niiden pinnalle vaikka tomusokeria.
Tästä määrästä tuli 14 pientä muffinsia.

Mustikka-valkosuklaamuffins

 Mustikka ja valkosuklaa on kyllä loistava makupari. Tämä kuva on otettu seuraavana päivänä, muffins on sisältä edelleen mehevän kostea. Kyllä vaan ovat hyviä!

Sinivalkoinen kakku

Työkaveri tilasi kakun, jonka hän halusi tarjota meille muille naimisiinmenonsa juhlistamiseksi. Sain vinkkinä morsiuskimpun värit ja sillä teemalla sitten aloin tehdä koristeita. Kovin paljon aikaa niiden tekemiseen ei jäänyt, pikatilaus ja pikatoimitus.Jonkinlaisen kakun kuitenkin sain aikaan.

Sinivalkoinen kakku

Kakun tilannut kollega ilmoitti sähköpostilla koko talolle, että kakkua olisi  tarjolla. Sähköpostin liitteeksi hän laittoi kuvan tästä kakusta. Eräs toinen kollega sitten sanoi minulle, että "tämän täytyy olla sinun tekemä kakku, on ihan sen näköinen". :) Jäin sitten pohtimaan, että onko se hyvä vai huono asia? Jonkinlainen tavaramerkki kenties, mutta pitäisikö sitä uudistua , tehdä välillä kakkuja toisella tavalla.Mikäköhän se tapa sitten olisi...pohdinnan paikka.
Tosin ei ole kovin vaikeaa arvata, että työpaikalla tarjottavat levykakut ovat minun tekemiä. Jos siellä joskus tarjotaan muita kakkuja, niin ne ovat selkeästi erilaisia - pyöreitä leipomo-konditorian kakkuja.

Tässä on neljä neljän kananmunan kaakaoista kääretorttupohjaa. Sain vapaat kädet täytteiden suhteen ja kallistuin suosikkitäytteisiini - marjamoussee ja vaniljamoussee. Ne yleensä maistuvat kaikille, suklaatäytteet saattavat joidenkin mielestä olla liian makeita ( ei tosin minun mielestä, mutta työpaikalla on joku niin maininnut).
Tähän laitoin siis kaksi kerrosta vadelmamousseeta eli kaksinkertainen annos tuota ohjetta. Ja yksi kerros oli tätä vaniljamousseeta. Sitä tein 1,5 kertaisen määrän, jotta sain kerroksesta hieman paksumman.
Ruusut on tehty Satin Ice gum paste  massalla, jota kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Ja ihastuin siihen heti! Siitä tulee taatusti vakiomassa kukkien teossa. Varsinkin ruusujen tekoon se on ihanteellinen, koska sen pystyy kaulimaan erittäin ohueksi ja terälehtiä voi vielä marsipaanityökaluilla ohentaakin eivätkä ne silti repeile. Kukat kuitenkin kuivuvat nopeasti, mutta työskennellessä massa pysyy elastisena.

Satin Ice gum paste massa

Käytön jälkeen suljen massan huolelliseti pussiin ja kansi päälle -massa ei kuivu! Aivan loistava kukkamassa!

Ruusu Satin Ice gum paste massasta

Muut kosriteet tein sokerimassan ja kaulintamassan sekoituksesta. En raaskinut käyttää Satin Ice gum pastea niihin, säästän sitä erityisesti ruusujen tekoa varten. Ruusujen terälehdet kun on kiva saada ohennettua mahdollisimman ohuiksi ja tällä massalla se onnistuu.

Toisen valkoiset kukat on tehty tällä muotilla. Eräänlainen suosikkimuotti on tästä tullut, kukkiin tulee  kivat sydämenmuotoiset terälehdet .
Siniset kukat on tehty neilikka-piparkakkumuotilla (olen ostanut sen Modernosta) ja massan värjäsin tällä sinisellä pastavärillä. 
Pursotukset ovat taas Knorrin Kuohu Visp Piskettä, jota ostan tukusta. Ja bling blingiä päälle !

Iltaretki karhukojulle Martinselkosella

Tämä postaus ei liity leipomiseen millään lailla, mutta teen nyt kuitenkin tällaisen erilaisen julkaisun. Tästä kesästä jäi ehkä yhtenä parhaimpana ja unohtumattomampana kokemuksena mieleen villien karhujen tarkkailu kojusta. Se oli niin huikea kokemus, että haluan sen jakaa täällä blogissa teidän kaikkien kanssa. 

Vietimme Martinselkosen eräkeskuksessa Ruhtinansalmella ( Suomussalmen kunta) kolme päivää. Tämä eräkeskus sijaitsee 2 km Venäjän rajalta, keskellä upeaa luontoa, Martinselkosen luonnosuojelualueen kupeessa. Heti autosta ulos astuttua se täydellinen rauha ja hiljaisuus oli jo kokemus sinänsä.

Mitä nyt eräkeskuksen koirat aitauksistaan toivottivat meidät haukkumalla tervetulleiksi. Ainakin haluan uskoa että toivottivat, koska niiden hännätkin heiluivat :)  Hyviä vahtikoiria nuo hirvikoirat. Kukaan ei pääse eräkeskuksen pihaan huomaamatta.

Eräkeskus kuulostaa siltä, että siellä on vaatimattomat majoituspaikat , nukutaan jollain laverilla ja siihen tyyliin. Ei sinne päinkään. Mekin saimme kylpyhuoneella varustellun kolmen hengen huoneen toisen rakennuksen yläkerrasta.

Erittäin siistiä ja rauhallista. Ruoka oli hyvää kotiruokaa, Martinselkosen omistajat ja oppaat olivat leppoisia ja ystävällisiä, siellä tunsi itsensä lämpimästi tervetulleeksi. 

Karhuretki oli kuuden tunnin iltaretki kojulle. Opas kyyditsi meidän pikkubussilla jonnekin pikkutien päähän, puolen kilometrin etäisyydelle Venäjän rajasta.  Kävelimme siitä vielä noin viiden minuutin matkan suon reunaan, jossa oli tämä koju. Meitä oli yhdeksän sillä reissulla oppaan lisäksi. Olimme kaikki ensikertalaisia karhun katselussa, joten jokaista varmasti jännitti.Kojussa oli meille jokaiselle oma katselu- ja kuvauspaikka. 
Martinselkosen Markku levitti mönkijällä koiranruokaa (kyllä, koiran kuivanappuloita!) suolle sinne sun tänne, lähimmillään viiden metrin päähän kojusta. 
Hän sitten  lähti eräkeskukseen takaisin ja me jäimme oppaamme Joonan kanssa odottelemaan karhuja. Kuiskimme varovasti vaikka Joona sanoi, että saa puhuakin kunhan ei pidä mitään kovaa meteliä. Jotenkin se tilanne vaati kuiskimista. Istuimme siellä kaukana erämaassa, lähellä Venäjän rajaa, hiljaisuus oli rikkumaton. Sade ropisi hiljalleen, ukkonen jyrähteli jossain kauempana. Vain luonnon omat äänet ja meidän ihmisten kuiskivat äänet aina välillä. 
Odotimme ehkä kymmenisen minuuttia ja sitten alkoi tapahtua. Tyttäremme Roosa huudahti " karhu!" ja sähköisti sillä koko kopin. Hoimme kaikki " missä,missä" ja sieltähän se ensimmäinen nalle kömpi pusikosta esiin. Tilanne oli ihan käsittämätön, siinä jonkun matkan päässä on ihan oikea villieläin, erämaissa elävä karhu! Jotenkin ihan sanoinkuvaamaton tunne.
Kamerat räpsyivät kiivaaseen tahtiin!

Karhuretki

Tässä yllä se ensimmäinen näkemämme nalle. Huikea köriläs ja laiskanpulskea. Meni makuulleen suolle ja söi siinä asennossa :) Kuulemma helle on uuvuttanut nallet, nämä vanhemmat eivät jaksa sen kummempia hötkyillä. 
Alkoihan niitä karhuja tulla pikkuhiljaa lisää ja jokaisesta kontiosta olimme yhtä innoissamme! Kaikki karhut eivät pelkästään makoilleet, draamaakin oli! Tämä alla oleva muhkea nalle ajoi kaikki muut pois, olisi kaiketi halunnut syödä kaiken ruuan itse:
 

Karhuretki

Iloksemme myös tanssivat karhut tulivat paikalle emonsa kera. Ne olivat kaikista rohkeimpia ja tulivat  viiden metrin päähän kojusta. Ihan huikeaa oli katsoa villieläintä silmästä silmään niin läheltä. Nekään eivät tulleet ihan suoraan lähelle kojua vaan pikkuhiljaa hivuttautuen , välillä ilmaa nuuhkien ja kojulle varovasti pälyillen.

Karhuretki

Pennut ovat nyt 1,5 vuotiaita. Opas tiesi kertoa, että nämä ovat ne kuuluisat tanssivat karhunpennut, jotka tunnetaan ulkomaillakin, tuon linkissä olevan kuvan kautta. Ne ovat vielä leikkisiä, kisailivat välillä keskenään. Varsinkin nuo kaksi karhunpentua oikealta, ehkä ovat poikanalleja molemmat. Tuo vasemmanpuoleinen pentu oli paljon rauhallisempi.
Lisään vielä kuvan sympaattisesta vanhasta herrasta . Se sai syödä rauhassa, muut eivät sitä häirinneet. Liekö vanhuuden tuomaa arvovaltaa?

Karhuretki

Kuuden tunnin kuluttua piti lähteä kojusta pois. Hieman arvelutti, koska yksi karhu oli vielä suolla ja monia muita karhuja lähistöllä. Oppaamme Joona  hieman pelotteli karhua pois ja kyllähän se juoksikin, mutta ei kokonaan pois. Se jäi suon reunaan katselemaan meitä. Olipa jännittävä kävelymatka takaisin pikkubussille!
Kuusi tuntia kojussa kului kuin siivillä. Siellä olisi viihtynyt paljon pidempään.  Ensi kerralla aiomme olla koko yön, sellaisiakin retkiä siellä on mahdollista tehdä. Ensi kerta tulee takuuvarmasti, tämä meni ns. päähän. Pakko päästä uudelleen!
Martinselkosella lopetettiin karhujen ruokinta jo 10.8., koska sillä alueella on myönnetty kolme karhunkaatolupaa ja metsästyskausi alkoi jo. He eivät halua, että näitä "tuttuja" nalleja ammutaan, joten kun ruokinta loppuu, niin karhut siirtyvät pikkuhiljaa Venäjän puolelle, jossa riittää erämaata seuraavat 50 kilometriä.
Siellä ne ovat turvassa.

Martinselkosen eräkeskus

Tässä vielä kuva eräkeskuksen päärakennuksesta, jonka yläkerrassa yövyimme. Jos karhujen katselu ja kuvaaminen kiinnostaa, niin suosittelen läpimästi  Martinselkosta.  
Asiantuntevaa opastusta, mukavaa seuraa ja lämmin, kodinomainen tunnelma. Ja ne ihanat karhut! Onneksi pysyivät kuitenkin siellä luonnonsuojelualueella. Sen lähempää tuttavuutta en niiden kanssa välittänyt tehdä, kuin se viiden metrin etäisyydeltä katselu. Ja turvallisesti kojusta.

Rukiinen tonnikalapizza

Keväisestä Leivontafoorumin haasteesta tulleessa palkinnossa oli mukana myös tällainen Raision ruispizzamixjauhe. Kesäaikaan kätevä, kun ei helteellä jaksa sen kummemmin tehdä ruokaa, niin pizzajauheet kehiin.
Päätin tämän ottaa käyttöön eräänä helteisenä lomapäivänä. Helppo tätä oli käyttää, jauhe ja vesi sekaisin ja taikina on valmis.

Rukiinen tonnikalapizza

Täytteeksi tähän tuli " mitä kaapista löytyy" eli sipulia, tonnikalaa, tomaattia ja juustoraastetta. Tuosta mixistä tuli hyvänmakuinen pizzapohja. Pitänee sitä ostaa kaappiin pahan päivän varalle - kun ei oikein jaksaisi tehdä ruokaa, mutta jotain on kuitenkin tehtävä.
Pussista riittää yhten peltipizzaan tai sitten kahteen pyöreään pizzaan.

50 henkilön rippikakku

Toinen loman lopettajaiskakku oli tämä tuttavalle tehty rippikakku. Tein tähän viisi kappaletta neljän munan kaakaoista kääretorttupohjaa.

Rippikakku

Hieman kiireisellä aikataululla tämä tuli tehtyä. Keskiviikkona sain tilauksen, silloin olin reissun päällä. Torstaina aloin tehdä koristeita. Yleensä tykkään varata reilusti aikaa koristeiden tekoon ja kakun suunnitteluun, joten onneksi olin vielä lomalla. Oli sentään enemmän aikaa kuin olisi ollut työpäivän jälkeen.
Kukat ovat renshawin kukkamassaa + sokerimassaa. Päällä vaahtokarkin makuista kaulintamassaa.
Ruusujen teossa käytin tätä muottia. Risti on tehty silikonimuotilla, jonka olen aikoinaan ostanut Modernosta Turusta. Nyt sitä liikettä ei enää ole.
Täytteeksi tähän tuli vaniljamousseeta ja vadelmamousseeta. Molemmat täytteet tein kaksinkertaisina. Vaniljamousseen voisi ehkä tehdä 2,5 kertaisena, saisi muhevammat kerrokset.
Vaniljamousseen sekaan oli vielä toivottu vadelmia .Tuoreista vadelmista sai makoisat täytteet ! On kyllä mahtavaa, kun on tuoreita marjoja käytettävänä täytteisiin ja muihin leipomuksiin !
Pursotukset ovat Knorrin Kuohu Visp Piskeellä tehtyjä. Tätä Visp Piskettä saa tukusta (K-noutotukku ainakin) , se on vähälaktoosinen vispautuva maitopohjainen kasvirasvasekoite. Oikein hyvän makuistakin ja varsinkin näin kesähelteillä suosin sitä. Sen saa vaahtoutumaan takuuvarmasti ja pursotukset pysyvät kauniina kakun reunoilla vaikka onkin vähän kuuma.
Kukkiin ja kakun päälle piti vähän suihkauttaa kimalletta juhlan kunniaksi.   Sokerihelmet kakun pinnalla ovat näitä.

Suklaa-appelsiinitäytekakku

Loma lähenee loppuaan, huomenna töihin. Sain loman loppuun tehdä kaksi kakkua, tämä ystävien tyttären 18 v. kakku oli niistä toinen.

Suklaa-appelsiinitäytekakku

Tein 10 kananmuna pohjan ja täytteeksi toivottiin suklaa-appelsiinitäytettä.
Tein sen tällä ohjeella :

5 dl Flora Vispiä ( tai muuta kermaa)
200 g appelsiinituorejuustoa
6 liivatetta ( kaupan liivatteita, ei niitä tukun isoja.Niitä isoja menee 4 kpl)
6 cl appelsiinilikööriä (Cointreau esim).

1. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää siihen tuorejuusto.
2. Kiehauta likööri, sulata siihen vedessä 5 minuuttia lionneet liivatelehdet.
3. Kaada hieman jäähtynyt liivateseos kermaseokseen. Täytä kakku.

Suklaa ja appelsiini on oikein passeli makuyhdistelmä. Maistoin tuota täytettä ja oli oikein hyvän makuista.
Pursotukset ovat Knorrin Visp Pilske - nimistä tukusta saatavaa kermavalmistetta.  Hellepäivien pelastus, vispautuu hyvin ja pysyy helteestä huolimatta hyvin kakun reunoilla eikä ala valua. Se on kaikenlisäksi hyvän makuistakin. Sitä suosin varsinkin näin kesäaikaan.
Suklaapäällinen on maitosuklaasta tehty. 

Kääpiölinnan köökissä on arvonta

Kääpiölinnan köökin  synttäriarvontaan mukaan kaikki, kipin kapin!

Arvonta

Ja yllä kuva palkinnosta!

Nyt osallistumaan!

Herkkuvaihto

Mintun  blogissa oli hauska herkkuvaihto , johon osallistuin. Tarkoitus oli siis tuntemattomalle parille hankkia 5 euron herkkupaketti ja lisänä joku tavara tms.
Tällaisen paketin sain Myyn maailma  blogin pitäjältä  :

Herkkuvaihto

Salmiakkia - nam nam! Tummaa suklaata - nam nam!! Ja söpöjä suklaamuotteja. Kortissa oli myös mukava resepti, jota pitää ehdottomasti jossain vaiheessa kokeilla.
Paketti tuli sopivasti, kun olin lähdössä rannalle. Salmiakkipussi lähti matkaevääksi ja niin taas kävi, että puolet siitä meni samantien rannalla ollessa. Se vaan on niin herkkua. Suklaa jäi kotiin jääkaappiin odottamaan herkuttelua. Tosin ei siitä enää ole mitään jäljellä :)
Hauska vaihto!

Kesäinen jäädyke

Olen viettänyt kesälomaa ja on leipominen jäänyt sen takia vähemmälle. Luvassa on lähitulevaisuudessa kuitenkin postaus kotimaan matkailusta ja Puolan reissusta.
Nyt kuitenkin haluan jakaa tällaisen ihanan jäädykkeen reseptin. Aivan kuin jäätelöä, maistuvaa kesäherkkua!

Kesäinen jäädyke

Ihan ehdoton kesäherkku helteisellä säällä ja maistuu kyllä muulloinkin.

Jäädyke
1 dl siirappia (esim muscovadosiirappia)
5 dl kuohukermaa
0,5 dl (ruoko)tomusokeria
4 kananmunan  keltuaista
0.5 dl (ruoko)tomusokeria

1. Kuumenna siirappi liedellä tai mikrossa.
2. Vaahdota tomusokeri ja keltuaiset sekä tomusokeri ja kerma.
3. Lisää kuuma siirappi keltuaisvaahtoon. Vatkaa kunnes seos jäähtyy.
4. Lisää kermavaahto ja kaada seos annoskuppeihin tai vuokaan. Anna jäätyä pakastimessa seuraavaan päivään.

Muscovadosiirapilla sai tähän jäädykkeeseen ihanan kinuskisen maun. Käytin ihan kakkuvuokaa, jonka olin vuorannut tuorekelmulla.
Tein tämän kanssa nautittavaksi vielä makusiirappia mansikkamehusta. Keitin mehua ja sokeria (sokeria lisätään puolet mehun määrästä), kunnes seos hieman sakeni. Jäähdytys jääkaapissa teki seoksesta entistä siirappimaisempaa ja oli erinomaista tämän jäädykkeen kanssa.