Mustaherukkakääretorttu

Reilun viikon takaisista tekemistä kakuista jäi mustaherukkatäytettä yli. Hieman jäi valksouklaamousseeta myös. Mieleen tulikin tehdä niistä kääretorttu, koska aviomiehen kaksi serkkua oli tulossa kyläilemään eikä kahvipöytään ollut pakastimessakaan mitään.

Mustaherukkakääretorttu

Molempia täytteitä laitoin siis väliin, valkosuklaamousseeta ei ollut kovin paljon. Mukavasti antoi tuo ohutkin raita makua. 
Jos mustaherukkatäytettä haluaa tehdä pelkästään kääretorttua varten , niin uskoisin, että puolet tästä  ohjeesta riittää. 
Tai sitten kääretorttuja voi toki tehdä kaksi kerralla, toinen pakastimeen vierasvaraksi. 
 

Mustaherukkakääretorttu

 Erittäin hyvältä maistui kääretortunkin täytteenä!

Äidin ja tyttären yhteinen syntymäpäiväkakku

Pitkästä aikaa sain tehdä täytekakkua! Itse asiassa kaksin kappalein. Meidän pikkumuru täyttää ensi lauantaina vuoden ja viime viikonloppuna oli jo ensimmäinen joukko vieraita. 
Sinne tietenkin tein kakun. Se on mummille kunnia-asia ♥

Mutta tämä alla oleva oli siis 40 + 13 - vuotisjuhliin. Toiveena oli punaisia ja vaaleanpunaisia ruusuja ja kalat horroskooppimerkin symboli kullanvärisenä. 

Syntymäpäiväkakku

 Täytteiksi toivottii valkosuklaista mousseeta ja toiseksi täytteeksi mustaherukkamousseeta
 Oikein onnistunut makupari!
 Tässä on yksi kerrosta valkosuklaatäytettä ja kaksi kerrrosta mustaherukkaa. Eli neljä levykakkupohjaa. 
Eristeenä kaulintamassan ja kakun välissä on tuttuun tapaan sveitsiläinen marenkivoikreemi.

Olipa mukavaa tehdä taas kakkua! Ensi lauantaiksi onkin mielenkiintoinen kakkuprojekti luvassa , pitäisi nimittäin tehdä kikattava kakkiainen - kakku. Se hahmo on pikkumurun lemppari, jaksaa sitä tunnusmusiikkiakin kuunnella kerta toisensa jälkeen! :) 


 
 

Mokkapalakääretorttu

Mokkapalakääretorttuun sain idean Emerald City-blogista. Tein sen hieman eri reseptillä, koska jääkaapissa oli tuorejuustoa, joka piti käyttää pois. Nopea googlettelu ja päädyin tähän Yhteishyvän reseptiin. 

Mokkapalakääretorttu

Jos haluaa runsaammin täytettä niin  kannattaa tehdä se vaikka 1,5 kertaisena. Minusta tälläkin reseptillä oli hyvää, koska tuo kääretorttu oli niin pehmeää ja muhevaa. 

Mokkapalakääretorttu

4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
Täyte ja kuorrustus:
3 rkl kuumaa, vahvaa kahvia
25 g sulatettua margariinia / voita
2 rkl kaakaojauhetta
2,5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
200 g tuorejuustoa

1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Siivilöi ja sekoita munavaahtoon.
2.  Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 225-asteisessa uunissa 7–8 minuuttia.
3.  Kumoa torttulevy puhtaalle, sokeroidulle leivinpaperille. Anna jäähtyä. Irroita leivinpaperi. 
4.  Sekoita kahvista, margariinista, siivilöidystä kaakaojauheesta, tomu- ja vaniljasokerista kuorrutus. 
5.  Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon 1 dl kuorrutusta. Levitä täyte torttupohjalle ja kääri rullalle.
6.  Levitä tortun päälle loppu kuorrute ja ripottele pinnalle nonparelleja.

Kylläpä olikin maukasta! Kääretorttu on myös nopea tehdä, joten nopeallakin varoitusajalla saa kahvipöytään maisteltavaa. 

Mokkapalakääretorttu

 Joissain kohdin kääretorttua oli hieman enemmänkin täytettä. Minusta tuo määrä oli ihan sopiva, mutta kannattaa tehdä isompi annos jos tykkää runsastäytteisistä kääretortuista.
 

After eight juustokakku

Tämä on kyllä yksi parhaimmista juustokakuista. Ainakin minun mielestä. After eight - suklaasta tykkään kovasti, joten toki se maistuu juustokakkunakin.

After eight juustokakku

Tällä reseptillä tämän tein. Tällä kertaa 24 cm vuokaan eli ihan näillä reseptissä  olevilla määrillä.
Laitan nyt tähänkin vielä ohjeen.

After eight juustokakku  / 24 cm vuoka

Pohja:
300 g dominokeksejä
100 g margariinia tai voita
Täyte:
5 liivatelehteä
1/2 dl vaaleaa mehua
2 dl vispikermaa
200 g after eight suklaata sulatettuna
2 dl rahkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 kananmunan keltuaista
2 kananmunan valkuaista

1. Murenna keksi kaulimella. Sekoita joukkoon sulatettu rasva. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle (24 - 26 cm)
2. Pehmennä liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 5 minuuttia. Puserra ne kuiviksi ja sulata mehuun. Sulata suklaat vesihauteessa tai mikrossa. Anna jäähtyä hieman.
3. Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset.
4. Sekoita kulhossa tuorejuusto, maitorahka, keltuaiset, liivateseos ja sulatettu suklaa.
5. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset puhtaassa kulhossa kuivalla vatkaimella kovaksi vaahdoksi.
6. Lisää tuorejuustoseokseen ensin vatkattu kerma ja sitten valkuaisvaahto kevyesti sekoittaen.
7. Kaada seos vuokaan ja jätä hyytymään kylmään seuraavaan päivään. Koristele.

Käytin mehun tilalla valmista kaakaota. Vaaleaa mehua ei sattunut olemaan ja koska oli suklaakakku kyseessä, niin oletin kaakaon sopivan nesteeksi vallan mainiosti. Ja näin olikin.
24 cm vuokaan tämä määrä oli minun mielestä ihan sopiva. Tulisi matalahko kakku jos tekee sen isompaan vuokaan.

After eight juustokakku

Nam nam!

Italialainen sitruuna -mantelikakku (gluteeniton)

Löysin mahtavan ruotsalaisen ruokablogin , josta lähti ensimmäisenä testiin italialainen sitruuna-mantelikakku .
Kakun nimeen voisi lisätä vielä valkosuklaan, koska sitäkin tähän tuli 200 g.
Tämän kakun otin mukaan  kun menimme siskoni luo kyläilemään ja suurin osa tästä syötiin neljään pekkaan!

sitruuna-mantelikakku

Tämä oli todella hyvää! Ihanan sitruunainen ja mantelinen maku. Gluteenitontakin tämä oli, koska tähän käytettiin pelkästään mantelijauhoja. Tässä maistui mielestäni tasapainoisesti kaikki pääainekset eli manteli, sirtuuna ja valkosuklaa.

Italialainen sitruuna-mantelikakku  24 cm vuoka

300 g mantelijauhoja
200 g valkosuklaata
2 rkl maitoa
180 g pehmeää voita
130 g sokeria
4 kananmunaa , keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
3 sitruunan kuori raastettuna
4 rkl sitruunamehua   ( laitoin vähän vähemmän)

1. Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen.
2. Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa.
3. Vatkaa voi ja 100 g sokeria kuohkeaksi.
4. Sekoita joukkoon maito, sitruunankuori, sitruunan mehu ja keltuaiset.
5. Lisää taikinaan sen jälkeen mantelijauho ja sulatettu valkosuklaa, sekoita.
6. Vatkaa erillisessä kulhossa valkuaiset. Vatkaa ne kovaksi vaahdoksi ja lisää sen jälkeen 30 g sokeria. Vatkaa vielä hetki.
7. Kaada valkuaisvaahto taikinan  joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
8. Kaada voideltuun vuokaan. Laita vuoan pohjalle mielellään leivinpaperia.
9. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa 40-45 minuuttia.

Sitruunamehua  en laittanut ihan noin paljon. Myöskin sitruunakuorta laitoin vähemmän eli kahden sitruunan kuoren. Silti sitruuna maistui tässä kakussa hyvin. Mielestäni ihan sopivasti.
Hurjan hyvää! Tätä teen kyllä toistekin.

 

DaCapo-banaanikakku

DaCapo on aina ollut yksi suosikkisuklaistani. Kaikillehan se ei taida maistua rommin  maun takia. 
Tuli sitten mieliteko tehdä kakkua, johon saisi laittaa tätä suklaata. Aiemminhan olen tehnyt pelkän DaCapo-kakun.
Nyt halusin kokeilla yhdistää tähän kakkuun banaania ja löysinkin K-Ruoka sivuilta  hyvältä kuulostavan reseptin. 

 Kuten kuvastakin näkyy, niin tämä kakku oli tosi mehevää! Ja ihanan suklaista. Hupeni kohtalaisen nopeasti... 

DaCapo-banaanikakku 

2 (m.350 g) banaania
1 pss ( 130 g) DaCapo bites
100 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl vanilliinisokeria

1.  Survo kuoritut banaanit haarukalla. Hienonna suklaapalat veitsellä. 
2.  Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää huoneenlämpöiset kananmunat joukkoon yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi jauhoseos taikinan joukkoon. Kääntele lopuksi taikinan sekaan banaanit ja suklaarouhe. 
3.  Levitä taikina voideltuun ja korppujauhotettuun suorakaiteen muotoiseen vuokaan (tilavuus noin 1 l). Paista 175 asteisen uunin alatasolla 55-60 minuuttia. 

K-Ruoka sivujen reseptissä oli kuorrutuskin , mutta minä en tehnyt, koska DaCapot loppuivat kesken. Ja tunnustan ettei niitä taikinaankaan mennyt koko pussillista, koska söin niitä vähäsen :) En vaan voinut olla syömättä, ovat minun mielestä niin hyviä.
Kakku oli todella hyvää! Nams. 

DaCapo-banaanikakku

Gluteeniton tonnikalapiirakka

Suolaistakin tulee välillä leivottua vaikka jostain syystä kakkuja ja muita herkkuja tulee tehtyä useammin.
Löysin tämän maukkaan tonnikalapiirakan ohjeen Mamma rimpuilee - blogista

gluteeniton tonnikalapiirakka



Sisko miehensä tuli käymään ja tämä löytyi kahvipöydästä. Oli hyvän makuista! Tässähän voisi joskus  vaikka tonnikalan korvata jollain muulla, lohella tai vaikka kanalla.

Gluteeniton tonnikalapiirakka

Pohja: 
110 g voita
2 dl hienoa gluteenitonta jauhoa
2 rkl vettä
1/2 dl maukasta juustoraastetta
Muutama rouhaisu suolaa

1. Nypi voi jauhoihin. 
2. Lisää vesi, suola ja juustoraaste.
3. Sekoita tasaiseksi ja painele rasvatun ja jauhotetun, pyöreän, halkaisijaltaan n. 25 cm vuoan pohjalle ja reunoille. 

Täyte:
1 prk kermaviiliä
3 kananmunaa
100 g fetaa
1 prk tonnikalaa
2 tomaattia
1/2-1 dl  juustoraastetta
Suolaa ja pippuria

1. Sekoita kermaviili ja kananmunat yhteen ja lisää hieman suolaa ja pippuria. 
2. Poista tomaateista siemenosa, jotta tomaatit ei vetistä piirakkaa. Pilko tomaatit.
3. Laita pohjan päälle tonnikalat, tomaatit ja feta. Lisää kermaviili-munaseos. Ripottele päälle juustoraaste. 
4. Paista alatasolla 200-asteisessa uunissa 35-40 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.
Jos ei tarvitse olla gluteenitonta piirakkaa, niin onnistunee ihan normaaleillakin jauhoilla.

gluteeniton tonnikalapiirakka

 

Road trip Keski-Eurooppaan kesällä 2016

Minun on ollut tarkoitus kertoa viime kesän reissusta jo pitkään, mutta aina se on jäänyt muiden kiireiden alle. Jospa nyt , ennen seuraavaa kesää ja reissua.
Meidän keskimmäinen tytär oli viime kesän Saksassa, Münchenissä au-pairina. Halusimme lähteä häntä tervehtimään kesälomalla. Mukaan matkaan minun ja mieheni lisäksi lähti meidän teini-ikäinen kuopus ja vanhin tyttäremme oman vauvansa kanssa. Tämä pikkumuru oli silloin 3 kuukauden ikäinen ♥

Jo matkaan lähtiessä auto oli melkein kattoa myöden täynnä! Piti olla rattaat vauvalle ja piti myös varautua kaikenlaiseen säähän vaatteidenkin puolesta.
Lähdimme iltalaivalla Turusta Tukholmaan. Aamulla aikaisin lähdimme ajamaan kohti eteläistä Ruotsia ja Tanskaa. Ensimmäinen tavoitteemme oli niinkin kaukana kuin pohjois- Saksa.  Pikkuinen onneksi nukkui paljon ja pysähdyimme aina tarpeen tullen.
Juutinrauman silta Malmöstä Kööpenhaminaan on hieno. Ja on aina yhtä jännittävää, kun yhtäkkiä tie ja silta päättyvät ja pujahdetaankin meren alle. Neljän kilometrin ajan körötellään meren alla. 

Juutinrauman sita

Tanskassa ollaan

Silta päättyy

Nyt pujahdetaan meren alle

 
Saavutimme ensimmäisen etappimme, pitkän ajamisen jälkeen .  865 kilometriä tuli ajettua.  Tanskan puolella Rodbyssä pääsimme jopa  aikaisempaan laivaan kuin olimme varanneet. Olimme varmuudeksi varanneet paikat , ettemme jäisi rannalle ihmettelemään kun laiva lähtee.
Kävimme Heiligenhafenissa syömässä ennenkuin menimme ensimmäiseen majapaikkaamme, joka oli leirintäalue Am Rosenfelder Strand. Sieltä olimme vuokranneet yhdeksi yöksi asuntovaunun!
-Hienoa, että sellainenkin mahdollisuus oli  olemassa. Vaunu oli siisti ja miellyttävä ja siinä oli iso etuterassi, jossa oli keittomahdollisuus ja jopa tiskikone. Kyllä sellaisessa voisi yöpyä pidempäänkin. Yhden yön yöpymien maksoi 64 e.
Tässä vielä leirintäalueesta tietoja camping infon sivuilla:
http://fi.camping.info/saksa/schleswig-hostein/am-rosenfelder-strand-ostsee-camping-18180?onMap=1

asntovaunu am Rosenfelder Strandissa

"keittiö " vaunun etuteltassa

Lisää kuvateksti

Seuraavana aamuna kävimme ostamassa aamiaistarvikkeet leirintäalueen kaupasta ja sen jälkeen lähdimme ajamaan kohti eteläistä Saksaa.  Seuraava majapaikkamme olikin jo München eli matkaa pitäisi taivaltaa 886 kilometriä yhden päivän aikana. Aikamoinen matka ajettavaksi. Jälkeenpäin ajatellen emme ajaisi noin pitkiä matkoja yhden päivän aikana, johan siinä kenellä vaan paikat puutuu ja huumori on koetuksella. Matkat kannattaa pilkkoa pienempiin pätkiin ja yksinkertaisesti vaan pitää varata enemmän aikaa.
Hyvä vaihtoehto olisi matkailuauto. Sen kanssa kulkiessa ei olisi välttämättä tarvetta etukäteen varata majoituksia ja voisi säädellä ajomatkojen pituutta tilanteen mukaan.
Nimittäin tilanne tuli eteen heti Hannoverin jälkeen . Ruuhka oli ihan järjetön. Vaikka kaistoja oli useita niin ne olivat kaikki tukossa. Etenimme etanan vauhtia. Alkoi jo ahdistaa ajatus Münchenin saavuttamisesta saman vuorokauden aikana.
Pysähdyimme lopulta tien varrella olevalle huoltoasemalle syömään ja miettimään seuraavaa siirtoa. Katselimme kartasta muita reittivaihtoehtoja. Toki niitä oli, pienempiä teitä . Ehkä ei niin paljon ruuhkaa, mutta kuinka paljon ne reitit sitten olisivat lisänneet matkaa ja kuinka hidasta eteneminen olisi ollut muuten.
Kun autobaanaa pitkin pääsi tosi sutjakkaasti etenemään silloin kun ruuhkaa ei ollut.
Täältä huoltoasemalta soitin Münchenin majapaikkaamme, joka oli Arthotel Ana Münich.
Varoittelin, että saatamme saapua hyvinkin myöhään, koska olemme jumissa Hannoverin nurkilla.
Onneksi hotellissa oli oven ulkopuolella avainlokero, johon lupasivat avaimen laittaa. Sain lokeroon koodin. Helpotti huomattavasti, ei siis vaaraa, että joutuisimme yöpymään autossa.  Sitäkin on tullut harrastettua joskus nuorena kun siskon kanssa lähdimme Eurooppaan road tripille. Sitä oli silloin rohkea, enää en taitaisi missään levähdyspaikalla autossa yöpyä...

Asiaa mietittyämme päätimme vielä antaa autobaanalle mahdollisuuden. Päätimme kokeilla vielä jonkun matkaa ja jos tilanne edelleen pysyisi samana niin poikkeaisimme jonnekin pienemmille teille.
Jonkun matkaa ajettuamme tilanne muuttui. Ruuhkat alkoivat helpottaa ja taas sai alkaa paahtaa eteenpäin hyvää vauhtia.
Puuduttavaa se matkanteko oli, kun maisemissakaan ei oikein ollut katsottavaa. Tasaista maastoa ja se pisti silmään, että vettä/vesistöjä oli hyvin vähän. Ei edes jokia. Suomalainen kun on tottunut siihen , että joka toisen mutkan takana on jonkinlainen lätäkkö.
Joskus 22 - 23 välillä alkuyöstä saavuimme Müncheniin. Onneksi oli navigaattori, joka ohjasi meidät perille Ana Münichiin. Muuten olisi saattanut olla  haasteellista pimeällä ja suurkaupungissa  löytää perille pelkän kartan avulla. Ja väsyneinäkin vielä.

Hotelli oli mukava ja sijaitsi kaupungin laitamilla. Hotellin edessä oli viljapelto! Ihan heti ei tullut mieleen, että ollaan melkein 1,4 miljoonan asukkaan kaupungissa.En tietenkään sieltä ottanut ainuttakaan kuvaa...
Sijainti oli rauhallinen, pidimme siitä. Tyttäremme Ronja sanoi seuraavana päivänä, että varasitte sitten hotellin kaukaa kaikesta, mutta hyvin sieltä pääsi kulkemaan ensin bussilla ja sitten metrolla.  Ei tarvinnut etsiä itse reittiä kun Ronja opasti mihin bussin pitää mennä ja minne saakka ja mihin suuntaa pitää metrolla lähteä.

Müncheniin saavuimme perjantaina ja viivyimme maanantaihin.
Aamukahvit lauantaina ennen kaupunkiin tutustumista joimme hotellin lähellä olevassa pienessä kahvilassa. Kaikenlaista ihanaa herkkua oli tarjolla. 

 
Lähdimme tutustumaan kaupunkiin, näimme mm. pride kulkueen. 

Pride kulkue Münchenissä 

 

Münich pride 2016

Ronja ja Roosa , keskimmäinen ja kuopus

 Sää oli tosi lämmin, sattui jopa helle juuri niiksi päiviksi.
Tosin suurkaupungissa ei ole mitenkään miellyttävää olla helteellä, mieluummin saisi olla hieman viileämpää.   

Münchenin raatihuone

Katutaidetta

 

 Kojuissa oli myytävänä vaikka mitä hedelmiä ja vihanneksia.






 





 Juomapuolikin oli kunnossa. Torilta sai ostaa viinejä ja liköörejä.











 
 Münchenissä sentään näkyi vähän vettäkin. 
Isar- joki kulkee läpi Münchenin. 
Tämä kuva on otettu Englischer Gartenista, joka on yksi maailman suurimmista puistoista. 
Se on tosiaan keidas keskellä suurkaupunkia.
Kävimme siellä piknikillä ja lepäilemässä muutenkin.





 
 Siellä paikalliset ja turistit pääsivät jopa uimaan. 










  

Tämä surffaus keskellä suurkaupunkia oli aika hauskaa katsottavaa. Saman tien kuin edellinen surffari kaatui, niin seuraava oli vuorossa.
Tänne kuulemma tulee surffareita ympäri maailman.
Sumea kuva, kamerakaan ei pysynyt surffareiden vauhdissa mukana.

Neuschwansteinin linna

Kävimme sunnuntaina tutustumassa Neuschwansteinin linnaan . Sinne sai ostaa Münchenin päärautatieasemalta liput. Matkaan kuului ensin junalla menoa ja sitten vaihdoimme bussiin. Junan päätepysäkiltä oli järjestetty bussimatka kohteeseen.
Junamatkat olivat yhtä tuskaa - juna ihan täynnä mennen tullen ja oli todella kuuma. Bussissa oli sentään ilmastointi ja mahtui jopa istumaan.
Linna oli upea ja näkemisen arvoinen. Siellä suunnalla alkoi näkyä jo vuoriakin , joten maisemiin tuli vaihtelua. 

 Linnanpihalta oli hieno näköala alas laaksoon.
Kaunista ja lämmintä.

 Hevoskyydilläkin olisi päässyt ylös linnalle, mutta me tietenkin reippaina kävelimme ylös ja alas. Matkan varrella oli onneksi kirkasvetinen vuoripuro, josta roiskimme kylmää vettä päällemme.
Kyllä virkisti!

Linnan sanotaan olevan yksi Saksan suosituimmista nähtävyyksistä ja kyllähän sen huomasi. Väkeä riitti.
Oli kyllä näkemisen arvoinen paikka. 
Täällä   ja  täällä lisätietoa linnasta.










Pitkän retken päätteeksi poikkesimme syömään siihen kylään, jossa linna sijaitsi. 
Tytöt söivät jälkiruuaksi ihanan rapeakuorista , maukasta omenastruudelia vaniljakastikkeen
kera. 

 






Ja tällaisen herkullisen näköisen jäätelöannoksen suklaakastikkeella ja banaanilla. Minä tyydyin saksalaisen oluen maisteluun. En juurikaan oluesta pidä, Suomessa  juon sitä tuskin ollenkaan. Ehkä joskus kesäkuumalla terassilla. Saksalaisesta oluesta pidin. Se oli jotenkin pehmeän makuista.  Ei niin vahvan oluen makuista kuin Suomessa.

Mainittakoon vielä , että Münchenin päärautatieasemalla oli valtavan hyvät leipomotuotteet. 

Muutenkin Saksan konditoriatuotteissa oli todella paljon valikoimaa. Valinnanvaikeus joka kerta!

Oikealla lehtevä rahkatäytteinen leivonnainen. 

 Suklaatäytteinen  croissant

 Minä ihastuin näihin siemenillä päällystettyihin bageleihin. 
Tuoretta ja niin hyvää. 








Maanantaina ennen starttaamista kohti Itävaltaa piti toteuttaa nuorison toive ja mennä ostoskeskukseen pyörimään. Lopulta iltapäivällä lähdimme kohti Itävaltaa, josta oli varattu seuraava majoitus. Ronja piti jättää Müncheniin :(
Silloin aikoinaan siskon kanssa road tripillä kävimme myös Itävallassa. Muistan silloin jo pitäneeni maasta, minkähän takia kesti näin kauan ennenkuin menin sinne uudelleen. Ihastuin Itävaltaan! Ne upeat alpit! Ja ystävälliset ihmiset!
Yövyimme Gosau:ssa . Kun saavuimme sinne, niin siellä  satoi kaatamalla. Saavuimme illalla, jolloin oli jo pimeää. Navigaattori ohjasi meidät jonnekin ihan outoon paikkaan. Kävin kysymässä erään hotellin ravintolassa missä tällainen Ferienhaus Posch on.  Eivät tienneet. Kun olimme hotellin pihasta lähdössä niin mieheni näki pienen kyltin " ferienhaus Posch" . Melkein hotellin vieressä. Olipa yllättävää etteivät hotellissa tienneet, pieni kylä kun on kyseessä. Tai sitten hotellin ravintolan työntekijät olivat ihan muualta kotoisin eivätkä olleet tutustuneet työpaikkakuntaansa sen kummemmin.
Frau Posch oli ihastuttava vanhemmanpuoleinen rouva. Puhui vain saksaa, mutta kyllä me toisiamme ymmärrettiin - minä  saksaa ja englantia sekaisin sönkäten, taisi tulla ruotsiakin joukkoon.
Majapaikkamme oli huoneisto, jossa oli tilaa vaikka kuinka monelle. Siinä oli kaksi huonetta ja keittiö. Ihanan kodikas.  Suosittelen lämpimästi Ferienhaus Poschia, jos Itävaltaan niille seuduille menette!
Vasemmalla kuva Ferienhaus Poscin pihamaalta.  Kuva otettu lähtöpäivän aamuna, kun aurinkokin suvaitsi näyttäytyä.

Ferienhaus Posch

Gosaun kylässä olisi ollut vaikka minkälaisia patikointimahdollisuuksia. 
Harmillista kun aika loppui kesken.  

 Gosaun kylä alppien keskellä.

Gosau

 

Seuraavana päivänä lähdimme Hallstattiin. Olimme etukäteen lukeneet tästä paikasta ja halusimme ehdottomasti käydä siellä. Sinä aamuna satoi. Satoi oikein kunnolla, kuten kuvasta näkyy. Mietimme, että tätäkö tämä nyt on koko päivän. Meinasi jo riidanpoikanenkin tulla, kun isäntä oli sitä mieltä ettei ole järkeä koko touhussa. Minä sitten vanhimman tyttäreni kanssa otin ajatuksen voiman käyttöön. Ajattelimme aurinkoa ja lämpöä , näimme sielujen silmin auringon paistavan. Ja kas kummaa, eipä mennyt aikaakaan kun pilvipeite alkoi rakoilla. Ensin vähän ja lopulta oikein kunnolla. Positiivinen ajattelu toimii :)
Hallstatt oli satumaisen upea paikka. Vietimme siellä aikaa tuntikausia. Kiertelimme pienillä kujilla, kävimme syömässä. Salzkammergutin    alueella muutenkin olisi vaikka mitä nähtävää ja koettavaa. Meitä jäi vaivaamaan ettei ehditty yhtään patikoimaan alpeille. Seuraava matka Itävaltaan tulee ehdottomasti olemaan pidempi. Meillä oli nyt liian lyhyt aika viettää niissä upeissa maisemissa. Olisi tarvittu muutama päivä lisää.  Frau Poschilla olisi ollut huoneisto tyhjänä pidempäänkin, mutta koska olimme henkilöautolla, niin kotimatkan majoituksetkin oli jo varattu. Se asuntoauto tarvittaisiin.... ei olisi niin kiinni aikatauluissa vaan saisi mennä oman fiiliksen mukaan.
Illalla palatessamme Gosauhin taivas taas repesi ja tuli oikein kunnon ukonilma. Siellä alppien keskellä se kuulosti jotenkin tosi kovalta. Tosin se olikin ihan kohdalla.
Seuraavana aamuna miehen kanssa vähän tutustuttiin  kävellen kylään. Aurinko paistoi . Kylä oli kaunis pikkukylä keskellä alppeja. Sieltä olisi päässyt patikoimaan useammille reiteille, voi huokaus. Ja meidän piti lähteä jo paahtamaan kotia kohti. Gosaun järvikin jäi näkemättä. Sielläkin olisi taatusti saanut kulumaan kokonaisen päivän.
Ja nyt kuvia Hallstattista. Satumaisen kaunis paikka, siksi en osannut valita vain yhtä tai kahta kuvaa. 

Hallstatt

Satumaisema

Kauniita rakennuksia

Hallstattin kirkko ja sumuiset vuoret

Pieniä tunnelmallisia kujia

Kylää vuoren rinteessä

Värikkäitä saippuoita

Tämä näköalapaikka jäi seuraavaan kertaan

Ei hullumpi näköala ravintolan ikkunasta

Harmittaa että Itävallassa jäi aito sacher-kakku testaamatta. Gosaun kylässäkin oli pieni kahvila-konditoria, mutta jostain syystä jäi sielläkin käymättä. Muutenkin pidin Saksassa ja Itävallassa siitä, että siellä oli paljon pieniä kahviloita / leipomoita.
Matkaa seuraavaan kohteeseen oli 604 km. Olimme varanneet majoituksen Skyappart Merseburgista, Merseburgin kaupungista. Hotelli oli ihan kiva. Ei mikään pitkän ajan majoituspaikka, mutta näin yhden yön ajaksi varsin mainio.
Seuraavana päivänä piti mennä Leipzigiin, koska siellä oli Primark... ja sinnehän oli ehdottomasti päästävä. Huokaus tähän väliin. Shoppailu ei ole minun mielipuuhaa ollenkaan. Tilaisin mielelläni kaikki netistä ettei olisi tarvetta pyöriä vaatekaupoissa. Varsinkin sovituskopit ovat kaameita paikkoja :D . No, Primark oli teinin  toive ja toki hänenkin toiveita piti kuunnella.
Leipzigissä menikin jopa muutama tunti! Kun kerran Primarkissa olimme, niin pari edullista vaatekappaletta minäkin ostin, mutta en millään jaksanut kiertää kaupan kaikkia neljää kerrosta. Sen takia siellä aikaa menikin kun tytöt kiersivät koko kaupan läpi :)
Seuraava majoituksemme oli Tanskan puolella, joten menipä taas myöhäiseen ennenkuin olimme siellä.

Majoituksemme oli Danhostel     Nyköping  Falsterissa Tanskassa. Matkaa Merseburgista 619 km.
Alkoi viimeistään tässä vaiheessa tympäistä autossa istuminen. Majoitus oli ihan mukava, ei valittamista. Täällä ei mitään nähtävyyksiä katseltukaan.

Danhostel

Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin liikkeelle. Poikkesimme pikaisesti Kalvehaveen, jossa olemme vuonna 2012 viettäneet viikon. 

Muuten jatkoimme matkaa kohti Tukholmaa. Tämä olikin matkan puuduttavin osuus vaikka ei ollut edes pisin. Jotenkin vaan niin tylsä. Matkaa oli 775 kilometriä.
Poikkesimme syömään Rasta Mölletoftaan  ja täytyy sanoa, että söin siellä parhaimman hampurilaisaterian ikinä! Paikan päällä tehtyä kaikki, sämpylät ja pihvit. Suosittelen sitä lämpimästi taukopaikaksi .
Tukholmassa yövyimme hotelli Ariadnessa ennen paluuta Suomeen.

Auringonlasku hotelli Ariadnen ikkunasta

Hieno reissu. Seuraavaan kertaa varten opimme ettemme aja ihan noin pitkiä päivämatkoja. Aikaa varaamme enemmän. Ja kyllä se matkailuauto kummittelee mielessä. Sillä olisi mukava matkustaa, kun ei olisi tarvetta ihan niin tarkkoja suunnitelmia tehdä etukäteen. Erityisen hyvä se olisi ollut pienen lapsen kanssa reissatessa. Lastenhoitohuoneita ei kaikissa taukopaikoissa ollut. Henkilöauton takapenkillä vaipan vaihto tuli tutuksi.
Ruotsissa ja Tanskassa ei ollut wc-maksua, mutta Saksassa oli. Kyllä Suomen ABC-asemat ynnä muut taukopaikat ovat luksusta. Mahtaa saksalaiset olla täällä ihmeissään, kun wc käyntiä ei tarvitse maksaa.
Eikä se maksullisuus ollut mikään tae siististä wc:stä. Toki suurimmaksi osaksi olivat ihan siistejä, mutta eivät kaikki.

Ensi kesänä taitaakin olla edessä Gotlannin matka, kun reissaaja- Ronja lähtee sinne kesätöihin. Ja me perässä . Onpahan syy lähteä sinne, en ole siellä vielä käynytkään.