Helteistä heinäkuuta osa 1

 Eipä ole kovasti ollut innostusta leipoa näillä helteillä. Kotona on jo valmiiksi kuuma ( ei ole ilmastointia) niin ei oikein innosta laittaa uunia päälle kuumentamaan lisää. Toki olimme suurimman osan heinäkuusta reissussa, joten pääsimme vähän karkuun pahimpia paahteita. Norjaan suuntasimme taas tänä vuonna. Jäämeren rannalla oli viileämpää. Laitanpa vaikka jonkun sortin matkakertomuksen tänne kahdessa osassa. 

Tämä kuva on Hammerfestista : 

 

Hammerfest

Varsinkin pohjoinen Norja on hurmannut meidät, mutta varmasti muukin osa Norjasta on on yhta upeaa.  Tuolla ihan pohjoisessa ei kuitenkaan ole samalla tavalla ruuhkaista kuin saattaa heinäkuussa olla suosituimmissa ( esim. Lofootit) Norjan kohteissa.  Ja miehen työn takia loma meillä on aina heinäkuussa.   Se rauha, hiljaisuus, Jäämeri. Kaunis  ja osittain karu luonto  - nämä meitä vetävät kohti pohjoista Norjaa lomalla. 

Meillä reitti kulki Suomen puolella Naantali ( koti) - Seinäjoki  (leirintäalue) - Luoto ( Strandis smokehouse matkaparkki) - Tornio (Toranda camping) - Äkäslompolo  ( Ylläksen Ykkös Caravan) - Leppäjärvi  (Tunturikeskus Galdotieva camping) .

Luotoon kun saavuimme, niin illemmalla alkoikin sataa oikein kunnolla ja sitä sadetta riitti koko seuraavalle päivälle. Onneksi se oli ajopäivä Tornioon . Siinä matkan varrella poikkesimme Keramiikkapaja Iso-Pahkalan  yhteydessä olevaan kahvila Seitaan. 

Strandis smokehouse 

Luodossa sijaitseva Strandis Smokehouse matkaparkki oli erittäin rauhallinen paikka. Tässä kuva ennen sadetta.

Kävimme syömässä Strandis smokehousen yhteydessä olevassa ravintolassa. Otin kalaa, tottakai kun sellaisessa paikassa olimme.

Annos oli hyvä! Ehkä kala oli hitusen liian suolaista minun makuuni, mutta muuten varsin hyvä annos. 

Iso-Pahkala

  Keramiikkapaja Iso-Pahkalassa  tehdään    monenlaisia keramiikkatuotteita. Ihan         käyttökeramiikasta koristeisiin. 

Keramiikkapajan yhteydessä olevassa kahvila Seilissä  joimme kahvit ja söimme voisilmäpullat. 

 Torniossa onneksi sade loppui ja pääsimme majoittumaan Toranda campingin alueella hyvässä säässä. 

Toranda camping 

 

Yhden yön yöpymisen jälkeen matkamme jatkui kohti Yllästä. Yövyimme tuttuun tapaan Ykkös Caravan Ylläksen alueella. Siitä on helppo lähteä patikoimaan tai vaikka pizzalle Eväskoriin. On muuten hyvät pizzat ja valtavan isot! 

Täällä olimme kaksi yötä, jotta ehdimme vähän kävelemään tuntureille. Ja pidämme tästä paikasta muutenkin. 

 

Ylläs Ykkös caravan 

Seuraava etappi meillä olikin Galdotievan camping alue Norjan rajan tuntumassa. Ihan ensimmäistä kertaa olimme täällä. Rauhallinen alue ja itikoita oli runsaasti! Siis todella paljon hyttysiä, paarmoja ja mäkäräisiä. 

Autopaikat olivatkin vähän notkossa ja ympärillä lehtipuita . Joku pieni järvikin vieressä oli. 

Galdotieva camping 

Seuraavana päivänä matka jatkuikin kohti Norjaa . Hammerfest oli ensimmäinen etappi. 
Jatkuu.

Espresso-suklaamoussekakku

Tämän kahvilla ja cointreau-liköörillä höystetyn kakun tein syyskuun alussa siskoni synttärikakuksi. Menimme viikonlopuksi heidän kesäpaikalle Paraisille ja siellä juhlistimme hänen synttäreitä.

Espresso-suklaamoussekakku 

Tämän herkullisen reseptin löysin Viimeistä murua myöden-blogista. 

Kakku oli ihanan "samettista" ( miten kakku voi olla samettista, mutta en muutakaan sanaa keksi ) ja täyteläistä.  Erittäin maukasta. 

Viimeistä murua myöden - blogissa kakku oli niin upeasti koristeltu, mutta me menimme pelkistetyllä linjalla. Suklaaganachekin jäi päältä pois . 

Tein tämän vegaanisena, kuten ohjeessakin oli , koska halusin testata minulle uutta vegaanista ohjetta. 

Yhtä lailla tämän voi tehdä maitoa sisältävistä tuotteista. 

Espresso-suklaamoussekakku 

Pohja:

150 g oreoita

50 g maidotonta leivontamargariinia

Täyte: 

4 dl kasvipohjaista vispiä

225 g maidotonta suklaata

2 rkl pikaespressojauhetta

1 3/4 dl tomusokeria

1 dl vegaanista mustikka-vadelmaleivontarahkaa ( tai vaniljaista)

2 rkl cointreau likööriä

Suklaaganache jos sen haluaa tehdä :

100 g kasvipohjaista vispiä

100 g maidotonta suklaata

1 rkl espressojauhetta

1. Murskaa keksi esim. tehosekoittimessa. Minä murskasin ihan vaan kaulimella ja veitsellä vähän pienensin lisää.

2. Sulata margariini ja sekoita se keksimurun joukkoon. Painele keksimuru 20 cm leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. 

3. Vatkaa kasvivispi jämäkäksi vaahdoksi. Sen verran jämäkkää saa olla ettei se heti lässähdä, kun vatkaimen terän nostaa vaahdosta. 

4. Rouhi suklaa ja sulata se mikrossa 30 sekunnin jaksoissa välillä sekoitellen. Anna suklaan jäähtyä noin viisi minuuttia. Valuta jäähtynyt suklaa vatkatun vaahdon joukkoon väillä sekoittaen. Lisää tomusokeri ja espressojauhe. 

5. Notkista vaahto leivontarahkalla ja alkoholilla. Maista ja lisää tarvittaessa rahkaa tai alkoholia.

6. Kaada mousse keksipohjan päälle, tasoita pinta. Nosta jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi. Peitä kakku kelmulla. 

7. Jos teet ganachen niin : seuraavana päivänä rouhi suklaa kulhoon ja kiehauta kasvivispi kattilassa. Kaada kuuma kasvivispi rouheen päälle ja odota 2 minuuttia. Sekoita sitten rouhe ja kasvivispi keskenään. 

8. Anna tahnan jäähtyä hetki ( 5 min jääkaapissa) ja kaada sen jälkeen kakun päälle. Koristele. '

Tuo mustikka- vadelmaleivontarahka oli todella hyvän makuista ! Se oli Oddlygoodin rahkaa ja sen mitä purkista jäi , niin söin sen ihan tuosta noin vaan. Taidan kaupasta alkaa ostaa niitä välipalaksi. . 

Cointreau liköörin voi korvata vaikka konjakilla tai brandyllä , kuten Viimeistä murua myöden-blogissakin sanotaan.  Ja tuon rahkan tuorejuustolla tai ihan maitopohjaisella marjarahkalla jos ei vegaanista kakkua aio tehdä. Mutta jos vain tuota mustikka-vadelmarahkaa löytää, niin kannattaa laittaa sitä. Uskoisin, että sekin vaikutti kakun makuun vaikka ei sitä makua sieltä suoranaisesti erottanut. 

Viikonloppu saaristossa oli kyllä mukava. Pääsimme ajelulle siskon ja hänen miehen puupaatilla, joka on ihan huikea menopeli. Se mennä putputtaa hiljaksiin eteenpäin. Juuri sellainen paatti, josta minäkin pidän! Siinä ehtii katsella maisemia ja lintuja kaikessa rauhassa. 

Lähtövalmistelut : 

Siellä sitä mennä putputimme kaikessa rauhassa ja ihastelimme alkavaa syksyä.

Tuolta alta mahduimme ihan hyvin tällä paatilla. 

Kahvihetki merellä oli ihan luksusta. Hiljaksiin keinuimme eteenpäin ja ihailimme maisemia ja rakennuksia rannoilla. 

Uskomattoman kaunista oli ja tällaisella veneellä pääsee lähemmäksi rantoja ja puikkelehtimaan pienten siltojen ali. 

Venevajoja, komeita mökkejä, maalaistaloja ja myös pieniä torppia ja vaatimattomia mökkejä. Vaikka mitä näimme. 

Tämä torppa on sieltä rannasta , jossa siskolla ja hänen miehellä on kesäpaikka. Alue on asuntovaunualue, jossa on muutama vaunukunta vuokralla. Tämä torppa toimii varastona yms. 

Alunperin tämä alue on ollut äitini työpaikan virkistysalue ja olen täällä käynyt teini-ikäisestä saakka. Tässä torpassa on vietetty aikaa nuorison kesken - silloin kun itsekin siis olin nuori.

Tässä torpassa on vieraskirja, jossa on myös isäni ja äitini kirjoittamia huomioita ja tervehdyksiä. Niitä on ihana lukea ja muistella rakkaita vanhempia . Molemmat ovat olleet jo kauan poissa täältä meidän keskuudesta. 

Tuo alue ja paikka on siis nostalginen ja täynnä muistoja. Hyviä muistoja . Paikka oli erittäin rakas vanhemmilleni. Isä oli kova kalastamaan ja samoilemaan metsissä. Pienellä tuulilasiveneellä kuljimme hänen kanssa lähisaarilla kalastamassa. 

Hienoa, että siskoni viettää täällä nykyään aikaa ja nykyään myös vanhin tyttäreni perheineen. Luovat lisää hyviä muistoja ♥.

Kinuskiomenakakku

 Omenasta olen yrittänyt keksiä jotain leivottavaa ; ihan valtava sato tänä vuonna. Veimme kylläkin yhden satsin jo mehustamoon ( Junnilan mehuasema) ja saimme sieltä  mukavan satsin mehua . Lapsenlapset sitä ainakin juovat mielellään. Vielä mietityttää mihin käyttäisimme Antonovka talviomenapuun sadon. Se on sen verran hapan omena että siitä tehty mehukin on hapanta ja kirpeää ( testattu on) . Hyvää hilloa siitä saa , mutta meillä ei hillot oikein siihen tahtiin kulu, että kannattaa suuria määriä tehdä.  Onneksi eräs eläkkeellä oleva rouva taas haki satsin Antonovkaa ja kahvipaketin jätti vaikka sanoin ettei mitään tarvitse maksaa. Toivottavasti hakee toisenkin kerran  saman kahvipaketin "hinnalla". 

Tämän maukkaalta kuulostavan omenakakun ohjeen olen joskus jo aiemmin löytänyt Keittiö koivikon katveessa - blogista  . Selasin näitä talteen ottamiani reseptejä ja sieltähän tämä "aarre" löytyi. Kinuski ja omena jo kuulostaa sen verran taivaalliselta yhdistelmältä ettei voi olla muuta kuin herkkua. Ja olihan tässä reseptissä myös taikasana "helppo".  Vaikka kuinka kivaa olisikin väkertää jotain monimutkaisia kakkuja ja piiraita, niin kyllä se arjen pelastaja on helppo ja nopea resepti, jonka voi työpäivän päätteeksi väsyneenä tehdä. 

Omena-kinuskikakku 

Kyllähän tämä hyvää olikin! Eipä kovin pitkää aikaa jääkapissa lojunut ; maistui myös lapsenlapsille. 

Helppo omena-kinuskikakku ( 21 - 24 cm irtopohjavuoka)

Pohja :

3 dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

1 1/2 dl sokeria

1 1/2 dl juoksevaa margariinia

noin 3 dl ( 150 g ) omenaraastetta

2 kananmunaa

(pieniksi kuutioituja omenapaloja)

Kuorrute:

50 g voisulaa

3 dl tomusokeria

200 g kinuskituorejuustoa

pinnalle pähkinärouhetta / mantelirouhetta

1. Kuroi ja raasta omenat.

2. Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja lisää sitten loput raaka-aineet joukkoon. 

3. Kaada taikina voideltuun vuokaan. 

4. Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia. 

5. Sulata rasva kuorrutusta varten , sekoita joukkoon tuorejuusto ja tomusokeri. Sähkövatkaimella tai käsin. Vatkaimella saa varmastikin tasaisemman massan. 

6. Levitä kuorrute jäähtyneen omenakakun pinnalle. Ripottele päälle rouhittua pähkinää tms. 

Omena-kinuskikakku 

Ensin ajattelin, että kuorrutusta on liikaa ja että se riittäisi puolet isomman kakun päälle. Loppujen lopuksi määrä oli ihan hyvä. Kuorrutetta saakin olla tuhti kerros kakun päällä. Ei ollut liian makeaa . Ja voihan kakkua ottaa vain pienen palan - vaikka vaikeaa oli olla ottamatta toista palaa heti perään. Omenaraasteen lisäksi voi lisätä vähän kuutioitua omenaa joukkoon jos haluaa enemmän omena n makua. Välttämätöntä se ei ole. Erittäin hyvää kakkua , varmasti teen toisenkin kerran!

Junnilan mehuasemalla saa mehut joko pulloihin tai tällaisiin käteviin kolmen litran hanapakkauksiin. 

Omenamehu 

Hyvää mehua tuli ! Vielä olisi toinen samanlainen kuorma puissa , jos ei enemmänkin. Itsekin ehkä keitän mehumaijalla pienen satsin mehua. Työlästähän se on, mutta johonkin omenat haluan käyttää. Ne menevät niin äkkiä huonoiksi jos putoavat puusta eikä niitä käytä nopeasti. 

Otetaanpa tähän loppuun pieni luontopolkukatsaus. Täällä ihan kotinurkillakin on lyhyt luontopolku nimeltään Vaarjoen luontopolku.  Se on kohtalaisen uusi ja päätimme sen nyt katsastaa. 

Polku kulki niityn laidalla, metsässä ja joen varrella.

Se oli helppokulkuinen ; tosin ei kokonaan esteetön kuitenkaan. 

Sää ainakin oli aurinkoinen ja lämmin. Polku meni lähelle merenlahtea, joten kaislaakin kasvoi polun reunoilla. 

Ihmeteltiin, kun polku yhtäkkiä loppui ja tuli joki vastaan. Palasimme muutaman metrin takaisin ja sieltähän se polku taas löytyi - se jatkui tällaista hauskaa "koivukujaa" pitkin, Vaarjoen rantaa myötäillen. 

Tänne laavulle pääsee myös oikotietä pitkin - ihan hiekkatietä siis. Autolla sinne ei pääse ajamaan, koska toisessa päässä tietä näkyi olevan portti, mutta tietä pitkin on helppo vaikka kävellä tai pyöräillä ja matkakaan ei ole pitkä. 

Tänne voisi lastenlasten kanssa tehdä jonkun päiväretken.

Aivan ihana eväspaikka oli laavun lähellä. Hiljaista ja kaunista. Meillä ei tällä kerralla ollut eväitä mukana, koska ihan kotinurkilla olimme. Hetken tässä istuimme ja vain olimme hiljaa. 

Laavu on melko uusi, kuten koko luontopolku. Vielä laavu on pysynyt jopa ehjänä eikä sitä ole töhrittykään. Toivottavasti pysyy jatkossakin.

Laavulta on Hakapeltoon eli luontopolun alkuun 1.2 kilometriä. 

Välillä polku kulki kauniissa metsämaisemassa. 

Tämä kuva olisi kuulunut alkuun, koska tästä polku lähtee. Auton saa helposti Hakapellon kappelin parkkipaikalle - tilaa on runsaasti. 

Toivottavasti kauniit syyskelit jatkuvat , jotta pääsee vielä luontopoluille tai muuten vaan ulkoilemaan. 

Kirpputori Hämeenlinnassa

 Näin kesäloman alkuun kävimme tyttären ja tyttärentyttären kanssa päiväretkellä minun isovanhempieni kotikylällä Rengossa , joka nykyään kuuluu Hämeenlinnaan. Hämäläinen olen itsekin syntyperältäni ; olen syntynyt Hämeenlinnan Höyhensaaren sairaalassa .Häme on osa minua aina vaikka olenkin suurimman osan elämästäni asunut Varsinais-Suomessa. 

Tämän päiväretken tarkoitus oli käydä läheisten haudoilla Rengossa , katsastamassa isovanhempien torpalla, että kaikki on suhteellisen kunnossa ja myös poiketa kirppikselle Renkoon. Olen tätä kirpputoria seurannut facebookissa jo jonkun aikaa ja tällä reissulla päätimme poiketa siellä. 

Kyllä kannatti! Ihastuttava paikka ! Eikä vähiten hurmaavien kanojen takia ; ne kiinnostivat meitä yhtä paljon kuin myytävät tavarat. Siellä asusteli eri rotuisia kanoja ja osa sellaisia, joita en ole ikinä nähnytkään tai edes kuullut sellaista roduista. 

Kesäkirppis , Renko 

Kanatkin välillä halusivat poiketa sisään "myymälään"  :D 

Tämä musta rouva on kuulemma rodultaan Brahma. Tälle oli seurana myös herra Brahma , komea kukko onkin :

Oli pihamaalla lampaitakin, mutta me olimme jotenkin niin lumoutuneita näistä kanoista, että kuvasimme vain niitä . 

Tämäkin niin valtavan sievä pikku kana. 

Rotua en huomannut kysyä. 

Tässä rouvat vähän lepäilevät. Äkkiseltään näyttäisi, että tuo etualalla oleva kana tarvitsee apua, mutta ihan itse näimme sen kaivautuvan nurmikolla olevaan kuoppaan :D

Ihan tässä kanoja alkoi tehdä mieli omallekin pihalle, olivat niin sympaattisia ja uteliaita.

Tosin pitäisi muuttaa ehkä syrjemmälle , ei taida pientaloalueella noin vaan onnistua kanojen pito.

Tämä harmaa pieni kana on Araucana. Munii kuulemma sinisiä munia!

Niin, olihan siellä tosiaan ihan kirppistavaraakin kanojen lisäksi . Ja olikin vaikka mitä ihanaa aarretta!

Keräilijöillekin varmasti löytyy vaikka mitä. 

Ihania vanhoja lehtiä oli vaikka kuinka paljon. 

Tämä kissakoriste melkein lähti mukaan. Ehkä ensi kerralla lähtee ihan mukaan saakka - jos on vielä jäljellä. 

Tämä kyltti oli myös harkinnassa ; kissakin kuin meidän Viltsu. Vielä jäi tämäkin harkinnan asteelle .

Seuraavaa kertaa odotellessa. 

Tämäkin hieno kyltti on varmasti monelle keräilijälle mieleen. 

Lapsillekin löytyi vaikka mitä mielenkiintoista.

Täällä kirppiksellä lapset varmasti viihtyvät ; tuli ainakin testattua  6-vuotiaan lapsenlapsen kanssa. 

Kanat ja kukot  olivat hänelle suuri ihmetyksen ja ihailun aihe. 

Tällaiset aarteet lähtivät tällä kertaa mukaani :

Tuo traktori - tai oikeastaan ojanpientareiden leikkuukone - lähti 4-vuotiaalle tyttärenpojalle tuliaisiksi ja pienen laukun hiluineen valitsi Inna itselleen. 

Ostin tälle kertaa vain yhden vanhan lehden vaikka sormia syyhytti ostaa nippu. Maltti oli mukana ettei liikaa ostele kerralla . Jää jotain seuraaviinkin kertoihin! Siivilän ostin betoniaskareita varten. Olen alkanut testailla betonikoristeiden tekoa ja joskus pitää vähän siivilöidä isompia kiviä pois . 

Suosittelen ehdottomasti poikkeamaan tänne kirpputorille jos näillä seuduilla liikutte. Osoite on Hämeen Härkätie 3520, 14300 Renko.  

Tästä kirppiksestä tulee juttua myös tyttäreni blogiin ( Elämäni ohjissa)  jossain kohtaa . 

Louhisaaren kartanon maalaismarkkinat 29.5.

Toukokuun lopulla kävimme Louhisaaren kartanon maalaismarkkinoilla. Ne olivat 29.5. ja käsittääkseni ensimmäistä kertaa. Toivottavasti ei kuitenkaan viimeistä! Puitteet olivat todellakin kohdillaan , mielenkiintoisia tuotteita myynnissä ja kartanoonkin olisi päässyt tutustumaan halutessaan .

Louhisaaren kartanon maalaismarkkinat 

Me emme kartanoon menneet vaan ajattelimme piipahtaa siellä jonain tavallisena viikonloppuna. Silloin saattaa olla hiljaisempaa .

Villikodon ( Villikoto ) pöydällä oli varsin kiinnostavia tuotteita. 

Villikoto 

Hapatettua koivunmahlaakin löytyi. 

Käsintehtyjä, luonnonmukaisia saippuoita oli ja olivatkin kauniita . 

Tässäkin pöydässä oli kaikenlaista ihanaa käsityötä. Kortteja ja sauna / Wc-kylttejä. 

Hauskaa, että ihmiset olivat panostaneet tähän ja pukeutuneetkin vanhaan tyyliin. Sopi tosi hyvin tunnelmaan ja ympäristöön. 

Vanhan tavaran myyjä löytyi myös jä hänen kojulla olikin mielenkiintoisia tuotteita.

Ehkä kauppakin kävi kun oli jonkin asteen tungos oikein .

 Linnunpönttöjäkin olis saanut ostettua . taidolla ja oikeaoppisesti tehtyjä varmasti. 

Tämä pöytä kiinnosti minua kovasti ja oli vähällä ettei lähtenyt kissa jos toinenkin matkaan. Tuo vene on löylyvene. Sellainen meillä onkin ja se on varsin mukava kapistus. Se laitetaan kiukaan yläpuolelle ja siitä pikkuhiljaa tipahtelee vettä kiukaalle.

Tämä oli kalan valmistusta varten tehty laite. Kalan saa tuossa pysymään pystyssä. 

Nyt häpeäkseni tunnustaa etten perehtynyt sen tarkemmin kuinka tämä toimii. Laitetaanko niine hyvineen uuniin / grilliin. Puulta tuo alaosa näyttää. Tämä asia pitänee selvittää jotenkin. 

kaikenlaisia ihania juttuja puutarhaan ! Ainakin markkinoiden mainoksessa sanottiin, että myynnissä oli myös erikoisia ja harvinaisia perinnekasveja. 

Meille tarttui mukaan Askaisten  Petteri Vihervaaran hunajaa  Nam!
 

Hunajaa Askaisista

Louhisaaren myrkkypuutarha tuli katsastettua. 

Siellä oli yhtä sun toista myrkyllistä kasvia. Mihin lie entisaikaan käytetty; myrkytetty vihollinen vaivihkaa kenties.

Louhisaaresta vähän lisää : 

 Tässä kuva vuodelta 1797, Louhisaaren keittiöpuutarhasta. 

Suosittelen käymään paikan päällä. Se koko alue puutarhoineen on kaunis paikka. Ja itse kartano näkemisen arvoinen myös. Olen käynyt siellä kartanossa joskus hyvin kauan aikaa sitten, joten eiköhän ole aika se asia korjata tänä vuonna 

Autoista päätellen markkinoilla kävi paljon porukkaa. Kartanolle johtaa kapeahko hiekkatie ja kun parkkialue oli täynnä autoja, niin ihmiset tietenkin pysäköivät siihen tien varteen. Se vaikutti siten ettei alueelta meinannut päästä ollenkaan pois . Vastaan tuli autoja ja paikalta pyrki autoja pois ; yksi kaista käytössä. Ja vielä yksi jumittunut auto, kun vanhempi rouva ei uskaltanut ruuhkassa peruuttaa . No mikäpä siinä, ei meillä kiire ollut :) 

Toivon todella, että nämä markkinat ovat ensi vuonnakin. Erilainen tunnelma kuin yleensä, sellainen aito ja lämminhenkinen.