Herkkunyytit ja nostalgiaa

 Nämä herkkunyytit ovat niin hyviä! Ja nopeita valmistaa. Vaihtelua näihin saa täytteittä. Tällä kerralla käytin vaniljakreemin kanssa Valion kinuskikreemiä. Tein vaniljakreemin jauheesta . Mitä herkkua olivatkaan!

Ja sitten nostalgiaa. Kaappeja siivotessa löysin leimasimen meidän leipomoajoilta. Se oli sitä aikaa, kun näitä leimoja vielä käytettiin. Those were the days! Tosin eihän se työ mitään helppoa ollut. Kahdestaan miehen kanssa leipomoa ja Perniön keskustassa sijaitsevaa kahvilaa pyöritettiin ja silloin oli vielä kaksi alle kouluikäistä lasta. Ihan kivaa aikaa ( vai kultaako aika muistot) , mutta rankkaa työntekoa ilman lomia. Muistan niiltä ajoilta ainakin jatkuvan väsymyksen. Yöunet jäivät yleensä vähiin.  

Leipomon nimi oli Kotileipomo Sokerisydän. Teimme silloin mm. sokerisydän - nimisiä pikkuleipiä ja siitä tuli myös leipomon nimi. Mietinkin blogia perustaessa vuonna 2012 josko olisin ottanut Sokerisydän nimen käyttöön, mutta jostain syystä en kuitenkaan ottanut. 

Vanhimman lapsen lähestyessä kouluikää aloimme pohtia , että jatkammeko leipomoa ja jäämme Teijolle vai päädymmekö toiseen ratkaisuun. Teijo oli viihtyisä paikka asua . Luonto ja meri oli lähellä ja yhteisö oli pieni ; ihmiset tunsivat toisensa. Koulukin oli pieni ja turvallisen tuntuinen. Meillä oli pieni vene, jolla lyhyillä vapailla lähdimme seikkailemaan. 

Mietimme kuitenkin, että lomia ei tule jatkossakaan olemaan vaan se elämä olisi siinä leipomolla. Niin mukavaa kuin yrittäminen olikin ja varsinkin leipominen työkseen, niin helppoahan se ei ollut. Lopulta vaaka kallistui siihen, että leipomo lopetetaan ja muutamme tuttuihin maisemiin Naantaliin. Ja sillä tiellä olemme, Naantalissa edelleen . Leipominen ei ole ollut kummankaan työ täällä. 

Palataan blogin nimeen . Aviomies on aina tuntenut minut lempinimellä Tita. Helsingissä töissä ollessa ( ennen lapsia) sain eräässä työpaikassa lempinimen Tita ( Irkulle ja Päiville terkkuja - jos tänne joskus eksyvät) . Sinä aikana tapasin aviomieheni ja minua kutsuttiin silloin kavereidenkin kesken Titaksi. Kun aloin miettiä blogin nimeä , niin en saanut mitään sopivaa nimestä Maritta. Tyyliin Marittan munkit tai vastaavaa :D . Ja koska mieheni ja hänen perheensä kutsuu minua edelleen Titaksi , niin siitä aloin kehittää blogillekin nimeä. 

Näillä mennään . Elämä vie omia polkujaan. Leipominen on rakas harrastus edelleen ja varmaan aina tulee olemaan. 

Myyjäiset Röölässä

 Mihin ihmeeseen joulukuu meni? Monta kertaa piti tännekin jotain kirjoittaa, mutta aina se jäi. Kerronpa näin jälkikäteen joulumyyjäisistä Röölässä, Naantalin Rymättylässä. 

Röölän joulutori on meille perinne jo monelta vuodelta. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa meillä oli mummin ja ukin apulainen mukana , 9-vuotias ahkera neiti. Hän kertoi asiakkaille hintoja, rahasti ja pakkasi leivonnaisia❤️. Leipomiseenkin saan hänestä varmasti tulevaisuudessa apua. 

Pakkasta ei ollut, taisi olla pari astetta plussan puolella, mutta kylmä oli! Kova tuuli ja taas kerran suoraan mereltä. Lämmin vaatetus oli siis tarpeen ja onneksi olimme kylmään varautuneetkin. 

 Röölän joulutori on jotenkin niin mukavan tunnelmallinen pieni tapahtuma. Tänä vuonna jostakin syystä myyjiä ja myös asiakkaita oli viime vuotista vähemmän. Yleensä tuo ulkotilakin on ollut täynnä myyjiä. Nyt oli tilaa runsaasti. 

Rakennuksen sisällä oli myös myyjiä

 

Kaikenlaista oli myynnissä. Käsityö kunniaan, ei mitään massatuotantoa vaan ainutlaatuisia käsintehtyjä tuotteita. 

Tässä etualalla olevassa kojussa myytiin kaikenlaisia upeita puusta tehtyjä tuotteita. 

Ja tässä oli myynnissä monenlaisia havukransseja. 

Kauppa kävikin hänellä hyvin. 

Nämä havuista tehdyt eläimet olivat hurmaavia! Olisipa nämä kivoja omalla pihalla. 

Ja meillä oli tuttuun tapaan päätuotteina piparkakkutalot. Kolmea eri kokoa olin tehnyt . 

Ensi vuonna uudelleen. 

Voileipäkakut vuoden viimeisenä päivänä

 Loppuvuosi oli taas tuttuun tapaan niin kiireinen, että välillä ihan hirvitti. Ei tässä mikään nuori enää ole, joten ehkä pitäisi hieman hidastaa tahtia . Kaksissa myyjäisissä siis kävin. Röölän joulutori on kiva paikka käydä. Paikka on ilmainen ja tunnelma mukava. Siitä en siis luovu tänäkään vuonna. VPK:n talon myyjäiset jätän väliin.  Paikkamaksu siellä on taas noussut ja jotenkin myyjäisten tunnelmakin muuttunut entisistä ajoista. Toivottavasti loppuvuonna muistan tämän enkä ala varailla sieltä paikkaa. Ehkä kirjoitan muistilapun , jonka liimaan jääkaapin oveen :D . 

Myyjäisten lisäksi teen piparkakkutaloja tilaustyönä ja sitä aion kyllä jatkaa niin kauan kuin leipomaan pystyn. 

 Lisäkiireitä on aiheuttanut vapaaehtoistyö, jota teen Slek ry:n ( Suomen löytöeläinten kummit ry) riveissä. Juurikin joulukuu on erittäin kiireinen, koska meillä on Turun ja Salon alueen Musti ja Mirri- myymälöissä joulupuukeräys kodittomille koirille ja kissoille sekä vähävaraisten lemmikeille. Myös Rockwell´s Naantali on siinä mukana. Kaksitoista joulupuuta, joihin itse teemme toivekuvat , käymme lisäämässä kuvia, hakemassa kertyneitä lahjoituksia pois meidän varastoon ja välillä ihmettelemme, että minne saamme kaikki mahtumaan. Tätäkin puuhaa jatkan tänä vuonna. . Kaikki vapaaehtoistyö ja leipomiset on tehty vapaa-ajalla , koska ansiotöissäkin pitää vielä käydä. Sitäkin aion jatkaa,  paitsi jos onni potkaisee ja tulee taloudellinen mahdollisuus lopettaa se homma

Vuoden viimeisenä päivänä oli tilaustyönä kaksi voileipäkakkua 80 v. juhliin. Myös mansikka-kermakakun tein , mutta sen unohdin kuvata . Voileipäkakkuja ei kovin usein tule tehtyä, mutta näitä kakkuja tehdessä päätin, että asia pitää korjata . Sen verran täytteitä maistoin , että pystyin arvioimaan mausteiden ja suolan määrän ja olipahan hyvää !

Lihavoileipäkakku

Kinuskikissan sivuilta löysin mieleiset reseptit. Erittäin paljon auttoi laskuri, jolla pystyi muuttamaan raaka-aineiden määriä henkilömäärän mukaan. Tein tämän kinkku-salamivoileipäkakun  ja toisena lohivoileipäkakun . 

Valtavan hyviä täytteitä ja tuli kehuja myös kakkujen tilaajalta . Oli tyytyväinen kuten myös vieraat olivat olleet . Siispä suosittelen testaamaan näitä Kinuskikissan reseptejä. 

Joulukuun aikana tein myös ystävän tyttären synttärijuhliin kaksi glögijuustokakkua. Olivat kuulemma olleet hyviä, mutta en edes muistanut kuvata niitä. Oli niin kiireistä aikaa meneillään. Sain myös tehdä marraskuussa ristiäiskakun. Siihen oli tilaajalla kakkukuva antaa. 

Poika sai upean nimen. Toiveena oli kínuskimoussee ja päärynämoussee ja ne kakkuun laitoin. Laitan niiden täytteiden ohjeet tänne blogiin myöhemmin. Varsinkin kinuskimoussee oli erittäin maukasta. 

Tässä vielä muutama kuva Slek ry:n joulupuukeräyksestä: 

Symppaattinen näyttelijä Miska Kaukonen oli yksi keräyksemme tukijoista. Hän osallistui keräykseen Turun Kupittaan Mustissa ja Mirrissä ja mukana hänellä oli 7-vuotias Alaska-koira. 

Niin paljon saivat apua kodittomien eläinten yhdistys Bim Mustakorva ry:n koirat ja eläinten suojakoti Toivo ry:n koirat ja kissat. 

Myös vähävaraisten lemmikit saivat ruokaa ja ne menivät jakoon enimmäkseen diakoniatyön kautta. 

Jotkut vähävaraiset ovat suoraan ottaneet meihin yhteyttä ja olemme heille toimittaneet apua. 

 Myös yhdistyksemme hoidossa olevat kissat saivat huikean paljon ruokaa ja muita tarvikkeita.

Olemme äärettömän kiitollisia kaikille keräykseen osallistuneille. Tästä on meille erittäin suuri apu, kuin myös muille lahjojen saajille ( BIM, Toivo ja vähävaraiset).

Minulle tuli jouluviikolla pakollinen stoppi, kun sairastuin koronaan. Siihen loppuivat kiireet . Muutamaan päivään en jaksanut tehdä juurikaan mitään. Sen taas sai huomata, että terveys on tärkeä asia. Se jos reistailee, niin kyllä vaan  loppuu kaikki puuhat. Onneksi jouluksi hieman tokenin sentään vaikkakin makuaisti temppuili. Ihan kokonaan en sitä menettänyt, mutta osittain kyllä. Välillä maistoi ja sitten taas tuli aikoja kun ei maistanut yhtään mitään. 

Tämän kaiken hulinan keskellä ( 16.12. ) syntyi myös kolmas lapsenlapseni ; hurmaava pieni poika ♥ . Voihan rakkaus taas , maailman suloisin pieni ♥. 

Nyt taas uusi vuosi edessä ja toivon monipuolista leipomisvuotta . Monenlaisia ideoita on ja "to do" -lista on pitkä, joten eiköhän sitä tule leivottua vaikka mitä.

Toivottavasti pysymme terveinä, se on tärkeintä. Hyvää vuotta 2023 kaikille!

Tähtipullat

 Olin 3.12. myyjäisissä Röölässä Rymättylässä. Perinne jo tämäkin. Piparkakkutalot ovat  minulla päätuote siellä, mutta halusin tehdä jotain muutakin. Siinä sitä sitten leivottiin perjantain ja lauantain välisenä yönä pullaa . Taatelikakkua ja maustekakkua minulla oli myös myyjaisissä. 

Työt haittaavat harrastusta selkeästi :D .Perjantaina ei päässyt aloittamaan leivontapuuhia ennen kuin klo 19 jälkeen , kun kotiuduin töistä. Rakensin ensin taloja valmiiksi ja ajattelin katsoa josko jaksan sen jälkeen pullaa leipoa. En välttämättä olisi jaksanut, mutta silti sitä ykskaks yllättäen oli pullataikina kohoamassa. 

Tein siis tähtipullia. Yleensähän niihin ( käsittääkseni) laitetaan murotaikinasta tähti päälle, mutta sitä taikinaa en enää alkanut yölllä tehdä. Piparkakkutaikinaa oli jääkaapissa valmiiksi tehtynä, joten laitoin siitä tähdet päälle. Maistui oikein hyvältä! 

Tähtipulla 

Pullataikina on yleensä aina samanlainen , mutta huvikseni googlettelin eri ohjeita. Dansukkerin sivuilla oli ohje, jossa taikinaa vatkattiin hetki sen jälkeen kun siihen oli lisätty 8 dl jauhoja. Näin sitten päätin tehdä. Vatkasin sähkövatkaimella ehkä jotain kaksi minuuttia ja sen jälkeen laitoin taikinan yleiskoneeseen. 

En tiedä johtuiko vatkaamisesta vai jostain muusta, mutta näistä tuli valtavan kuohkeita ja pehmeitä pullia. Kaikki menivät myyjäisissä kaupaksi.Ihan pakko oli tehdä kotiin tultua uusi taikina , koska alkoi itsekin tehdä mieli pullaa. 

TÄHTIPULLAT :

5 dl maitoa ( käytin kauramaitoa)

50 g hiivaa

1-2 tl suolaa ( laitoin 1 tl)

2 dl sokeria

1 rkl hienonnettua kardemummaa

12 - 14 dl vehnäjauhoja

150 -200 g voita tai margariinia

1. Liota kädenlämpöisen maidon joukkoon hiiva, suola , sokeri ja kardemumma. Lisää 8 dl jauhoja. Vatkaa sähkövatkaimella muutama minuutti, jotta taikinaan tulee hyvä sitko. 

2. Lisää loput jauhot vähitellen koko ajan alustaen. Lisää lopuksi pehmeä margariini ja jatka alustamista kunnes taikina irtoaa kulhon reunoilta. Peitä taikina ja anna kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä. 

3. Leivo piparkakkutaikinasta paksuhkoja pipareita ja laita ne jääkaappiin. 

4. Pyöritä kohonneesta pullataikinasta pikkupullia ja laita ne kohoamaan pellille. 

5. Voitele kohonneet pullat kananmunalla , laita jokaisen päälle piparkakkutähti. Paina varovasti kiinni pullaan, kovaa ei tarvitse painaa. 

6. Paista pullat 200 asteessa vaalean ruskeiksi . Kiertoilmauunissa hieman miedommalla lämmöllä. 

Minä en yleensä vatkaa pullataikinaa , mutta tästä lähtien taidankin niin tehdä. Ja tuo piparkakkujen laittaminen jääkaappiin ennen paistoa vaikuttaa siihen etteivät tähdet leviä kovin paistuessaan vaan pitävät suurinpiirtein muotonsa. Tein paksuja piparkakkuja sen takia, etteivät ne pala uunissa .  Aivan valtavan hyviä pullia olivat! 

Myyjäisissä oli mukavaa. Tai oikeastaan se on joulutori. Paikka sijaitsee aivan meren rannalla tuolla pidemmällä saaristossa, Rymättylässä. Rymättylä kuuluu nykyään Naantaliin.  Muutama aste oli pakkasta ja minäkin tälläydyin kuin naparetkelle. Untuvatakki päälle, paksu pipo, toppahousut. Ei ollut yhtään liikaa vaikka mereltä ei suoraan tuullutkaan. Loppuajasta alkoi jopa palella . Paikallaan seisominen sen teki vaikka vähän siinä pöydän takana yrittikin hypähdellä ja liikkua. 

Nykyäänhän Rymättylän Röölässä on taas sillitehdas. Rymättylällä on pitkä perinne sillipitäjänä . Jonkin aikaa toiminta oli sieltä poissa ja silloin tehtaan tiloissa toimi kuohuviinitehdas. Se muutti Saloon ja taas oli sillitehtaan tilat tyhjinä. Kunnes Suomen sillikonttori oy siirsi toimintansa Röölään.  Silliperinne siis jatkuu. Täällä lisää siitä.

Kuinkas ollakaan, sillimyyjät olivat meidän naapureina. Jos sillistä tykkää - niikuin me - niin eipä vaan voinut olla ostamatta. Nuo artesaanisillit ovat todella hyviä! Kotona tuli heti korkattua ensimmäinen purkki . Avattiin Gin-katajasilli ja jopas on herkkua! Kohta on purkki tyhjä. 

 

 

Mitään ruuhkaksi saakka myyjiä ei ollut . Lisääkin mahtuisi! Taitaa monessa paikassa olla myyjäiset samaan aikaan. Turun messukeskuksessa ainakin oli suurmyyjäiset. 

Väkeä kuitenkin kävi Röölässä ihan mukavasti.

Näin rannalla siellä oltiin. Onneksi tosiaan ei ollut tuulista, olisi ollut paljon kylmempää. Niinkuin viime vuonna oli. Pakkasta ja hieman tuulista tuulista niin johan oli kylmä.

Vuonna 2017 ( KLIK) oli jopa jonkun sortin myrsky. Myyjät eivät voineet laittaa katoksia pystyyn , koska tuuli olisi kaatanut ne. Mekin myimme auton takakontista ja pääsimme muiden myyjien tapaan rakannusten väliin sisäpihalle. Ahdasta oli , mutta ihan mahdoton ajatus olisi ollut pystyttää pöytä tuohon paikkaan alapihalle, jossa nyt oltiin. Siinä olisi piparkakkutalot saaneet kyytiä. 

Sisäpihalla oli suojaisempaa vaikka ei sielläkään voinut pöytää pystyttää. 

Ensi sunnuntaina on sitten Turun VPK:n talon myyjäiset. Ainakin vielä tänä vuonna menen sinne katsomaan mikä on tunnelma ja kannattaako siellä ylensä käydä. Paikkamaksu on 40 e, joten siinä saa myydäkin aikalailla, jotta saa edes sen.

Espresso-suklaamoussekakku

Tämän kahvilla ja cointreau-liköörillä höystetyn kakun tein syyskuun alussa siskoni synttärikakuksi. Menimme viikonlopuksi heidän kesäpaikalle Paraisille ja siellä juhlistimme hänen synttäreitä.

Espresso-suklaamoussekakku 

Tämän herkullisen reseptin löysin Viimeistä murua myöden-blogista. 

Kakku oli ihanan "samettista" ( miten kakku voi olla samettista, mutta en muutakaan sanaa keksi ) ja täyteläistä.  Erittäin maukasta. 

Viimeistä murua myöden - blogissa kakku oli niin upeasti koristeltu, mutta me menimme pelkistetyllä linjalla. Suklaaganachekin jäi päältä pois . 

Tein tämän vegaanisena, kuten ohjeessakin oli , koska halusin testata minulle uutta vegaanista ohjetta. 

Yhtä lailla tämän voi tehdä maitoa sisältävistä tuotteista. 

Espresso-suklaamoussekakku 

Pohja:

150 g oreoita

50 g maidotonta leivontamargariinia

Täyte: 

4 dl kasvipohjaista vispiä

225 g maidotonta suklaata

2 rkl pikaespressojauhetta

1 3/4 dl tomusokeria

1 dl vegaanista mustikka-vadelmaleivontarahkaa ( tai vaniljaista)

2 rkl cointreau likööriä

Suklaaganache jos sen haluaa tehdä :

100 g kasvipohjaista vispiä

100 g maidotonta suklaata

1 rkl espressojauhetta

1. Murskaa keksi esim. tehosekoittimessa. Minä murskasin ihan vaan kaulimella ja veitsellä vähän pienensin lisää.

2. Sulata margariini ja sekoita se keksimurun joukkoon. Painele keksimuru 20 cm leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. 

3. Vatkaa kasvivispi jämäkäksi vaahdoksi. Sen verran jämäkkää saa olla ettei se heti lässähdä, kun vatkaimen terän nostaa vaahdosta. 

4. Rouhi suklaa ja sulata se mikrossa 30 sekunnin jaksoissa välillä sekoitellen. Anna suklaan jäähtyä noin viisi minuuttia. Valuta jäähtynyt suklaa vatkatun vaahdon joukkoon väillä sekoittaen. Lisää tomusokeri ja espressojauhe. 

5. Notkista vaahto leivontarahkalla ja alkoholilla. Maista ja lisää tarvittaessa rahkaa tai alkoholia.

6. Kaada mousse keksipohjan päälle, tasoita pinta. Nosta jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi. Peitä kakku kelmulla. 

7. Jos teet ganachen niin : seuraavana päivänä rouhi suklaa kulhoon ja kiehauta kasvivispi kattilassa. Kaada kuuma kasvivispi rouheen päälle ja odota 2 minuuttia. Sekoita sitten rouhe ja kasvivispi keskenään. 

8. Anna tahnan jäähtyä hetki ( 5 min jääkaapissa) ja kaada sen jälkeen kakun päälle. Koristele. '

Tuo mustikka- vadelmaleivontarahka oli todella hyvän makuista ! Se oli Oddlygoodin rahkaa ja sen mitä purkista jäi , niin söin sen ihan tuosta noin vaan. Taidan kaupasta alkaa ostaa niitä välipalaksi. . 

Cointreau liköörin voi korvata vaikka konjakilla tai brandyllä , kuten Viimeistä murua myöden-blogissakin sanotaan.  Ja tuon rahkan tuorejuustolla tai ihan maitopohjaisella marjarahkalla jos ei vegaanista kakkua aio tehdä. Mutta jos vain tuota mustikka-vadelmarahkaa löytää, niin kannattaa laittaa sitä. Uskoisin, että sekin vaikutti kakun makuun vaikka ei sitä makua sieltä suoranaisesti erottanut. 

Viikonloppu saaristossa oli kyllä mukava. Pääsimme ajelulle siskon ja hänen miehen puupaatilla, joka on ihan huikea menopeli. Se mennä putputtaa hiljaksiin eteenpäin. Juuri sellainen paatti, josta minäkin pidän! Siinä ehtii katsella maisemia ja lintuja kaikessa rauhassa. 

Lähtövalmistelut : 

Siellä sitä mennä putputimme kaikessa rauhassa ja ihastelimme alkavaa syksyä.

Tuolta alta mahduimme ihan hyvin tällä paatilla. 

Kahvihetki merellä oli ihan luksusta. Hiljaksiin keinuimme eteenpäin ja ihailimme maisemia ja rakennuksia rannoilla. 

Uskomattoman kaunista oli ja tällaisella veneellä pääsee lähemmäksi rantoja ja puikkelehtimaan pienten siltojen ali. 

Venevajoja, komeita mökkejä, maalaistaloja ja myös pieniä torppia ja vaatimattomia mökkejä. Vaikka mitä näimme. 

Tämä torppa on sieltä rannasta , jossa siskolla ja hänen miehellä on kesäpaikka. Alue on asuntovaunualue, jossa on muutama vaunukunta vuokralla. Tämä torppa toimii varastona yms. 

Alunperin tämä alue on ollut äitini työpaikan virkistysalue ja olen täällä käynyt teini-ikäisestä saakka. Tässä torpassa on vietetty aikaa nuorison kesken - silloin kun itsekin siis olin nuori.

Tässä torpassa on vieraskirja, jossa on myös isäni ja äitini kirjoittamia huomioita ja tervehdyksiä. Niitä on ihana lukea ja muistella rakkaita vanhempia . Molemmat ovat olleet jo kauan poissa täältä meidän keskuudesta. 

Tuo alue ja paikka on siis nostalginen ja täynnä muistoja. Hyviä muistoja . Paikka oli erittäin rakas vanhemmilleni. Isä oli kova kalastamaan ja samoilemaan metsissä. Pienellä tuulilasiveneellä kuljimme hänen kanssa lähisaarilla kalastamassa. 

Hienoa, että siskoni viettää täällä nykyään aikaa ja nykyään myös vanhin tyttäreni perheineen. Luovat lisää hyviä muistoja ♥.

Kirpputori Hämeenlinnassa

 Näin kesäloman alkuun kävimme tyttären ja tyttärentyttären kanssa päiväretkellä minun isovanhempieni kotikylällä Rengossa , joka nykyään kuuluu Hämeenlinnaan. Hämäläinen olen itsekin syntyperältäni ; olen syntynyt Hämeenlinnan Höyhensaaren sairaalassa .Häme on osa minua aina vaikka olenkin suurimman osan elämästäni asunut Varsinais-Suomessa. 

Tämän päiväretken tarkoitus oli käydä läheisten haudoilla Rengossa , katsastamassa isovanhempien torpalla, että kaikki on suhteellisen kunnossa ja myös poiketa kirppikselle Renkoon. Olen tätä kirpputoria seurannut facebookissa jo jonkun aikaa ja tällä reissulla päätimme poiketa siellä. 

Kyllä kannatti! Ihastuttava paikka ! Eikä vähiten hurmaavien kanojen takia ; ne kiinnostivat meitä yhtä paljon kuin myytävät tavarat. Siellä asusteli eri rotuisia kanoja ja osa sellaisia, joita en ole ikinä nähnytkään tai edes kuullut sellaista roduista. 

Kesäkirppis , Renko 

Kanatkin välillä halusivat poiketa sisään "myymälään"  :D 

Tämä musta rouva on kuulemma rodultaan Brahma. Tälle oli seurana myös herra Brahma , komea kukko onkin :

Oli pihamaalla lampaitakin, mutta me olimme jotenkin niin lumoutuneita näistä kanoista, että kuvasimme vain niitä . 

Tämäkin niin valtavan sievä pikku kana. 

Rotua en huomannut kysyä. 

Tässä rouvat vähän lepäilevät. Äkkiseltään näyttäisi, että tuo etualalla oleva kana tarvitsee apua, mutta ihan itse näimme sen kaivautuvan nurmikolla olevaan kuoppaan :D

Ihan tässä kanoja alkoi tehdä mieli omallekin pihalle, olivat niin sympaattisia ja uteliaita.

Tosin pitäisi muuttaa ehkä syrjemmälle , ei taida pientaloalueella noin vaan onnistua kanojen pito.

Tämä harmaa pieni kana on Araucana. Munii kuulemma sinisiä munia!

Niin, olihan siellä tosiaan ihan kirppistavaraakin kanojen lisäksi . Ja olikin vaikka mitä ihanaa aarretta!

Keräilijöillekin varmasti löytyy vaikka mitä. 

Ihania vanhoja lehtiä oli vaikka kuinka paljon. 

Tämä kissakoriste melkein lähti mukaan. Ehkä ensi kerralla lähtee ihan mukaan saakka - jos on vielä jäljellä. 

Tämä kyltti oli myös harkinnassa ; kissakin kuin meidän Viltsu. Vielä jäi tämäkin harkinnan asteelle .

Seuraavaa kertaa odotellessa. 

Tämäkin hieno kyltti on varmasti monelle keräilijälle mieleen. 

Lapsillekin löytyi vaikka mitä mielenkiintoista.

Täällä kirppiksellä lapset varmasti viihtyvät ; tuli ainakin testattua  6-vuotiaan lapsenlapsen kanssa. 

Kanat ja kukot  olivat hänelle suuri ihmetyksen ja ihailun aihe. 

Tällaiset aarteet lähtivät tällä kertaa mukaani :

Tuo traktori - tai oikeastaan ojanpientareiden leikkuukone - lähti 4-vuotiaalle tyttärenpojalle tuliaisiksi ja pienen laukun hiluineen valitsi Inna itselleen. 

Ostin tälle kertaa vain yhden vanhan lehden vaikka sormia syyhytti ostaa nippu. Maltti oli mukana ettei liikaa ostele kerralla . Jää jotain seuraaviinkin kertoihin! Siivilän ostin betoniaskareita varten. Olen alkanut testailla betonikoristeiden tekoa ja joskus pitää vähän siivilöidä isompia kiviä pois . 

Suosittelen ehdottomasti poikkeamaan tänne kirpputorille jos näillä seuduilla liikutte. Osoite on Hämeen Härkätie 3520, 14300 Renko.  

Tästä kirppiksestä tulee juttua myös tyttäreni blogiin ( Elämäni ohjissa)  jossain kohtaa . 

Joulumyyjäiset

Ensimmäiset myyjäiset kahteen vuoteen, oli ihan mukavaa taas. Olimme Röölässä, Rymättylässä. Röölä on pieni kylä meren rannalla Naantalin saaristossa. Täällä  tietoja jos haluaa tietää lisää. 

Myyjäiset olivat ulkona ja olikin kohtalaisen rapsakka keli. Tosin onneksi ei ollut 10 pakkasastetta enempää, olisiko ollut joku 6-7. Mereltä ei onneksi tuullut kovin kovaa, jonkun verran kyllä. 

Myyjäiset kestivät vain kolme tuntia, joten sen siellä seisoi vaikka väkisin. 

Satuttiin olemaan ainoat piparkakkutalokauppiaat, joten kyllähän se kauppa kävi. Kesken loppuivat talot. Olin tehnyt ihan niin paljon kuin tässä arjen keskellä ehtii . Eihän se mitään monia kymmeniä ole, kun töiden jälkeen illat ovat niin lyhyet kuitenkin.

Emme pystyttäneet edes kojua niin lyhyeksi aikaa. Ja sääkin kun oli niin hyvä, ei satanut mitään niin emme viitsineet laittaa kojua pystyy.

Ihan hyvin meni pelkällä pöydällä ja myyntipaikkakin oli  passeli . 

Sopivasti ihmiset kävelivät siitä ohi. 

Minulla oli neljää eri kokoa olevia piparkakkutaloja myynnissä. Minitalot loppuivat ihan ensimmäisinä.

Nämä kuvissa olevat menivät myös kaupaksi, kun pienimmät oli jo myyty. 

Muutakin meillä oli  myynnissä. Nimittäin pikkuleipiä ja kuivakakkuja. Menivät kaupaksi nekin, tosin jotain pikkuleipiä jäi myymättä. 

Kaikenlaista hienoa ja maukasta myyjäisissä oli myynnissä. Ihastuin näihin luonnonmateriaaleista tehtyihin koristeisiin.

 

Kaikenlaisia metsän eläimiä havuista ja risuista tehtynä. 

Kranssejakin oli moneen lähtöön. Tuo kettukin tosi sympaattinen. 

Meidän pihalle sen voisi laittaa , oikea citykettukin täällä joskus vierailee. Sille olisi risukettu kaverina :) 

Bussikatoksessakin oli yksi myyjä. Ehkä vähän turhan syrjässä meistä muista, mutta toivottavasti kauppa kävi kuitenkin .

Mukava tunnelma täällä oli niinkuin aina. 

Loppuajasta meinasi vähän vilu tulla, mutta onneksi vain kolme tuntia oli myyjäisten kesto.

Välillä ostin lämmikkeeksi glögiä naapurimyyjältä. Itse ei muistettu ottaa kahvia tai mitään muutakaan mukaan. 

Mukava joulun ajan aloitus . Seuraavat myyjäiset,jonne menen,  ovat Turun VPK talon myyjäiset 12.12.