Vinksahtanut muumitalo ja vähän joulun + loppuvuoden tunnelmia

Loppuvuosi taas mennä hurahti. Paljon en leiponut, mutta toki jotain tuli tehtyä. Lapsenlapselle lupasin tehdä oman piparkakkutalon ja pikapikaa väsäsin muumitalon. Sen oli näköinenkin, että on pikaiseen tehty. Sen tekeminen jäi aatonaattoon ja silloin oli yhtä sun toista muutakin puuhaa vielä. 
Jouluaattona kuitenkin menimme joulurauhan julistukseen aviomiehen  kanssa. Ahkerat tyttäret jäivät kotiin puuhastelemaan jouluruokien parissa. Oi onnea! Melkeinpä valmiiseen pöytään saimme tulla, kun palasimme kotiin.

 

Perinteeksi on muodostunut joulurauhan julistuksen jälkeen poiketa glögille Hunter´s Inn nimiseen pubiin . Mukana aviomiehen lisäksi on sisko miehensä kanssa. 
Hunter´s Inn sen takia, kun se on lähellä tätä vanhaa suurtoria ja siinä on ulkoterassi avoinna. 
Mukava istua ulkona kuuman glögin kera.  

Joulun vietimme siis meillä. Koko porukka oli koossa, koska vanhin tytär oman perheensä kanssa tuli myös meille. 

Jouluherkkuina oli muunmuassa keskimmäisen ja nuorimman tyttären tekemiä kookos-, pähkinä-, ja nonparellipalloja. Niihin jää koukkuun. Ja sitä taatelikakkua, jota minun on pakko jouluna saada. 

Keskimmäinen tytär teki myös aivan ihanaa saaristolaislimppua.

Ja se vinksahtanut muumitalo . Tosin sitä ei kukaan jaksanut enää syödä, joten se jäi meidän lasivitriiniin odottelemaan vuoden vaihdetta. Olimme silloin päättäneet sen porukalla syödä. 













Joulupukkikin meillä kävi ja pieni tyttö hävisi verhon taakse. Hiukan uskalsi sieltä lopulta kurkkia , kun joulupukki vähän yritti juttua haastaa.  Sohvan ja verhon takaa tuli kuitenkin esiin vasta sitten, kun joulupukki oli lähtenyt .
Innan pikkuveli oli joulupukin vierailun aikaan päiväunilla, joten hänen suhtautuminen joulupukkiin jäi arvailujen varaan. Ehkä ei olisi ollut moksiskaan, kun on niin pieni poika vielä. 

Vanhimman tyttären porokoira Dina oli tietenkin joulun vietossa mukana. Se tykkää avata lahjoja ja avaisikin mielellään kaikkien lahjat jos silmä välttäisi. 

Keskimmäisen tyttären kissa , Viltsu ( joka asuu nyt toistaiseksi meillä, koska tytär taas kohta lähtee maailmalle opiskelemaan) sai kissanminttulelun lahjaksi ja se olikin mieleinen. Minttupöllyissä se yöllä meni ympäri huushollia niin, että kaatoi vesikuppinsakin :D 

Kohta nämä ihanat koristeet pitääkin säilöä varastoon odottamaan uutta joulua. No, onhan se kiva alkaa odottaa kevättä. Tosin talvikin on kiva, ainakin jos on jonkun verran lunta ja sopivasti pakkasta.

 Uutta vuotta vastaanottamaan saimme taas koko porukan kasaan. Tosin nuorin tytär ( 17 v) lähti omien kavereiden kanssa ulos, mutta muuten olimme koolla. 
Tuhosimme muumitalon porukalla. 

Tässä kuvassa Inna pitää taloa pystyssä, jotta siitä saa helpommin paloja irti . Ei yritä suojella sitä ahneilta syöjiltä vaikka äkkiseltään näyttääkin siltä. :D

 

Me emme ole koskaan raketteja ampuneet emmekä tehneet poikkeusta nytkään. Muutama tähtisadetikku riitti meille . 

 Hyvää uutta vuotta kaikille!