Minttusuklaakakku

Tarun taikakakku-blogista pitkään katselin ja mielessäni makustelin ihanaa minttusuklaista täytekakkua.
Odottelin tilaisuutta tehdä sitä, koska kotiväki ei oikein tykkää jos ihan koko ajan leivon ihan vain omaan käyttöön jotain herkkua. Nyt olenkin jo kolme kertaa saanut toteuttaa tämän kakun ja yhden kerran pääsin kakkua itsekin maistamaan. 

Vähälaktoosinen minttusuklaakakku

Tämä kakku meni vanhimman tyttären syntymäpäiväkakuksi hänen työpaikalleen. Koristelun kanssa tuli taas vähän kiire ja nyt tekisinkin sen hieman toisin, mutta silloin meni näin. Nuo puun lehdet ainakin häiritsevät, ne ovat vinossa. Tein lehdet näillä muoteilla. Pienet kukat on tehty tällä silikonisella auringonkukkamuotilla.
Kakkuun tuli siis täytteeksi minttusuklaatäyte ja koska sen piti olla laktoositonta / vähälaktoosista, niin hieman muutoksia tein täytteeseen Tarun kakkuun verrattuna. Käytin  Maraboun Premiun 70 % tummaa minttusuklaata, se on laktoositonta.

Itse pidän siitä tosi paljon, voisin vaikka kertaheitolla syödä koko suklaalevyn. Nam!

Tein tähän kakkuun 10 kananmunan kakkupohjan. Täytteen tein siis tämän mukaan :

Minttusuklaatäyte:

12  dl kermaa

400 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl sokeria

12 rkl minttulikööriä

12 liivatelehteä

200 g minttusuklaata ( Maraboun Premium laktoositon tummasuklaa)

1. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
2. Vaahdota vispikerma ja vatkaa joukkoon tuorejuusto. Pilko minttusuklaa paloiksi.
3. Kuumenna minttulikööri kupissa mikrossa ja liuota kylmästä vedestä puristetut liivatelehdet siihen.
4. Kaada liivateliuos ohuena nauhana täytteeseen koko ajan sekoittaen, jos haluat täytteestä vihreämpää, sekoita siihen hieman vihreää elintarvikeväriä.
5. Sekoita sokeri ja paloitellut minttusuklaat joukkoon ja kaada täyte pohjan päälle. Anna kakun hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan tai yön yli.

Täytettä tulee reilunlaisesti, joten sitä jäi hieman yli.Se tosin tuli syötyä jälkiruokana :)

Toisen kerran tein tätä kakkua , kun meillä kävi ystävä kahvilla. Sillä kertaa tein ihan tuolla Tarun ohjeella eli käytin tavallista minttukrokanttisuklaata ja liköörinäkin oli kermainen minttusuklaalikööri. Ihanaa kakkua tosiaan! Tätä kakkua pääsin siis itsekin maistamaan. 

Minttusklaakakku

Päälle tein nallekoristeen tällä silikonimuotilla. Värjäsin koristeen vielä tomuväreillä.
Päällä tässäkin kakussa on suklaagamache. 

Kolmannen kerran tein tätä kakkua keskimmäisen tyttären työharjoittelupaikkaan läksiäiskakuksi.  Täytteeseen kokeilin  ihan Pirkan laktoositonta minttutäytesuklaata. Sen sulatin - koska täytesuklaan  paloittelu oli hankalaa - ja sekoitin tuorejuuston kanssa yhteen ennen lisäämistä kermavaahtoon. 
Ihan yhtä hyvää se ei oikeastaan ollut kuin nämä kaksi muuta, joihin minttusuklaa paloitellaan. 
Hyvää toki, mutta ei ihan niin hyvää kuin nämä muut. 

Vähälaktoosinen minttusuklaakakku

Koristeet ovat ihan sitä mitä koristevarastosta löytyi - kiire tuli taas kerran, kun oli arkipäivän projekti. 
Tässäkin suklaaganache päällä ja 10 kananmunan kakkupohja.

 

Vaniljainen bostonkakku

Viikonloppuna meillä kävi vieraita - tai ei voi sanoa vieraita vaan hyvä ystävä poikansa kanssa kävi kylässä, nuorimman tyttäremme kummitäti! Minun pitkäaikainen ystävä, joten ei millään lailla vieras henkilö :)
Joka tapauksessa, pitkästä aikaa ajattelin leipoa pullataikinasta jotain.  Teki mieli bostonkakkua vaniljatäytteellä ja sitä sitten tekemään.

Bostonkakku

Tuli oikein muhkea ja hyvä boston. Oikeastaan vaniljakreemiä olisi saanut olla enemmänkin täytteenä, turhan vähän laitoin.
Pullataikina on ihan tällainen perustaikina :

5 dl maitoa
50 g hiivaa
150 g voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
1 tl suolaa
3 tl kardemummaa
vehnäjauhoja

Sulatan voin ja lisään siihen maidon, lämmitän sen kädenlämpöiseksi. Sitten vaan hiiva sekaan ja kun se on sulanut, niin muut aineet. Jauhon määrästä en osaa sanoa, laitan "sopivasti". Pullataikinastahan ei kannata mitään jämäkkää tehdä, jotta pullista tulee meheviä ja pehmeitä.
Tähän taikinaan ei mene kananmunaa, mutta toki sitäkin voi laittaa jos haluaa.
Vaniljakreemiä sipaisin turhan vähän, sitä saa laittaa ihan reilulla kädellä. Kyllähän se valmiissa bostonissa maistui, mutta ei olisi ollut haitaksi, jos sitä olisi ollut enemmän.
Tämänkokoisesta taikinasta tulee siis tällaisen n.24 cm halkaisijaltaan olevan bostonkakun lisäksi muita pullia noin 10- 15 kappaletta, koosta riippuen.

 

Vadelmamousseetäyte ilman liivatetta

Aina ei viitsi pelailla liivatteiden kanssa, kun tekee täytekakkua. Ihan näihin tavallisiin, ei-muotokakkuihin voi hyvinkin tehdä täytteen ilman liivatetta. Tämä vadelmatäyte on oikein maistuvaa!

Vadelmamoussee ilman liivatetta

Vadelmamoussee ilman liivatetta

5 dl kuohukermaa
2 prk (à 250 g) vadelmarahkaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 l vadelmia

Vatkaa kerma. Sekoita se rahkan kanssa, lisää sokerit. Paloittele vadelmat  joukkoon.
Tämä on sopiva määrä 24 cm kakkuun.

Synttärikakkua mariannemoussee täytteellä

11-vuotiaalle Viiville sain pyynnöstä tehdä syntymäpäiväkakun. Tyttö kuulemma pitää koirista yli kaiken ja heille onkin piakkoin tulossa beaglen pentu. Minun kunnianhimoinen suunnitelma oli tehdä kakun päälle pieni beagle, mutta käsite nimeltä aika vei taas voiton. Nämä arkitouhujen lomassa tehdyt kakut ovat haaste sinänsä, kun ei ole aikaa heittäytyä niiden pariin ihan täysillä. Tykkään siitä, kun saa koristeita väkertää ihan rauhassa ja on aikaa visualisoida mielessään minkälaisen kakun tekee. Ja vielä parempi kun on aikaa toteuttaa / yrittää toteuttaa se.
Kiva näitä silti tehdä on.  Pitäisi vaikka väkertää jotain koristeita valmiiksi, odottamaan käyttöä. Jotain pientä minulla koristevarastossa onkin, mutta tähän kakkuun ei ollut mitään sopivaa valmiina.

Mariannemousseekakku

Taas oli silikonimuotti pelastus, kun halusin jonkun koiran kakun päälle laittaa. Koira on tehty tällä muotilla. 
Kukat  on tehty Satin Ice gum paste - massasta.    Olen siihen aivan ihastunut, se on kyllä ihan huippumassaa koristeiden tekoa varten! Sillä saa kukkien terälehdetkin ohuiksi ilman, että massa repeilee.
Kukat tein omenankukka - muotilla. Käytin yhteen kukkaan kolmea eri kokoa olevaa muottia. Tuota kaikista isointa en näissä käyttänyt. Kukat kuivatin kukkien muotoilukupeissa  ja noiden terälehtien väliin laitoin pieniä foliopaloja, jotta sain terälehtiin vähän elävyyttä. Pienet kukat on tehty tämän muottisarjan  pienimmällä muotilla.
Tuo teksti on tehty vadelmanmakuisesta kaulintamassasta ja nyt kuvasta huomasinkin, että teksti on vähän vinossa. Sen siitä saa kun arki-iltana yömyöhään väkertää koristeita...
Toivotaan ettei se pieni kauneusvirhe haittaa kakun syöjiä :)
Pohjana tässä on 8 kananmuna suklaakakkupohja ja täytteenä mariannemoussee.-

Omenapiirakkaa rahkatäytteellä

Se on omenien aika nyt! Sain ison kassillisen kotimaisia omenia vanhimmalta tyttäreltäni . Niistä pitää nyt lähipäivien aikana leipoa ahkerasti, ne kun valitettavan nopeasti menevät huonoksi. Toki niitä meillä syödäänkin, mutta sen verran paljon niitä on, että riittää hyvinkin leipomuksia varten myös.
Tuossa jo aiemmin blogeja selatessa mieleeni jäi Liian Hyvää - blogin omenapiirakka. Siinä kun on rahkaa omenoiden kanssa, kuulostaa kovin hyvältä.

Rahkainen omenapiirakka

Kylläpäs tämä olikin hyvää! Tuo murupäällys kruunaa tämän mehevän herkun. Laitoin osan pakastimeen vierasvaraksi ja ajattelin lähipäivinä tehdä uuden samanlaisen, tällä kertaa sitruunarahkalla. Minulla oli kotona vain tavallista rahkaa , joten tähän piirakkaan käytin sitä. Voin vain kuvitella miltä tämä maistuu , kun käyttää sitruunarahkaa - slurps. 

Omenapiirakkaa rahkatäytteellä

Muruseos:

8 dl vehnäjauhoja

3 dl hienoa sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa

250 g sulatettua voita tai margariini
Pohjataikina: 

2/3 muruseoksesta

2 dl vaniljajogurttia (tai piimää + 1 tl vaniljasokeria)

1 kananmuna

Täyte: 

1 litra pieniä omenakuutioita (5-6 omenaa)

(hieman kanelia)

1 tlk sitruunarahkaa (200 g)

1 tlk maustamatonta rahkaa (250 g)

1,5 dl hienoa sokeria
2 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

 

1. Sekoita muruseoksen kuivat aineet kulhossa sekaisin. Sulata rasva ja kaada jauhoseoksen sekaan. Vatkaa sähkövatkaimella nopeasti muruseokseksi. Älä vatkaa liikaa. Ota muruseoksesta 4,5 dl toiseen kulhoon, ja laita sivuun pinnan muruseosta varten.

2. Pohjataikinaa varten, lisää jäljelle jääneeseen muruseokseen vaniljajogurtti ja kananmuna. Vatkaa nopeasti taikinaksi. Ei tarvitse olla sileää, vaan murupaakkuja saa jäädä.

3. Levitä pohjataikina leivinpaperilla vuoratulle suurelle uunipellille. Laita pienet  taikinanokareet leivinpaperin alle, uunipellin nurkkiin, että paperi pysyy paikallaan, kun levität tahmeaa taikinaa pellille.

4. Kuori ja kuutioi omenat pieniksi kuutioiksi. Levitä omenakuutiot piirakkapohjalle tasaisesti. Jos pidät kanelista, lisää hieman kanelia omenakuutioiden päälle .

5. Valmista rahkatäyte sekoittamalla rahkat, sokerit ja munat vatkaimella sileäksi seokseksi. Kaada täyteseos tasaisesti omenakuutioiden päälle.

6. Ripottele sivuun jättämäsi 4,5 dl muruseosta rahkatäytteen pinnalle, mahdollisimman tasaisesti.

7. Paista piirakka 175 asteessa uunin keskitasolla noin 40-45 min ylä/alalämmöllä. Piirakan pinta jää vaaleahkoksi, mutta pohja on yleensä tummempi. 

 

 Oli hyvää heti uunista otettuna (pakko oli maistaa) ja hyvää myös seuraavana päivänä. Liian Hyvää blogissa käyn säännöllisesti kurkkimassa ja kyllä kannatti taas kerran. :) Kiitos Anne!

 

Pähkinäsuklaakakku

Tyttäreni Ronja leipoi tällaista erittäin suklaista kakkua - tätä voisi sanoa syntisen hyväksi! Tähän jäi ensi puraisulla koukkuun, teki heti mieli ottaa lisää.
Pähkinöiden tilalle voi laittaa jotain muuta, jos ei niistä pidä tai on mahdollisesti allerginen.

Pähkinäsuklaakakku

Pähkinäsuklaakakku

150 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
Dumle suklaakarkkeja (noin 13-15 kpl)
Kuorrute:
200 g tummaa suklaata
2 dl maapähkinöitä

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.  Sulata voi mikrossa.
2. Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyesti.
3. Lisää sekaan sulatettu voi ja keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja kaakaojauhe.
4. Sekoita seon tasaiseksi ja kaada voideltuun kakkuvuokaan. Lisää vielä dumle-karkkeja taikina sisään painellen.
5. Paista uunissa 10-13 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Laita kakku jäähtymään.
6. Kuorrutetta varten sulata suklaa vesihauteessa. Lisää sulan suklaan joukkoon maapähkinät.
7. Jäähdytä kakku jääkaapissa. Tai kuka estää maistamasta kakkua heti, kun suklaakin on vielä pehmeää! Jos haluaa kovan pinnan, niin kannattaa laittaa kakku jääkaappiin.

Riittoisa ja täyttävä kakku ja niin maukas! Päälle voi ripotella vielä pähkinärouhetta tai vaikka nonparelleja.
Tästä taisi tulla meidän kestoherkku :)
Tyttäreni löysi reseptin täältä :  http://uino.indiedays.com/2014/09/05/pahkinasuklaakakku/

Kollegan läksiäiskakku

Eräs työkaveri vaihtaa työpaikkaa ja sain tehdä meille kaikille hänen läksiäiskakun. Täytteissä vapaat kädet, joten tämä tiesi taas sitä, että kollegat joutuvat koekaniineiksi sellaisissa  täytteissä, joita en ole vielä tehnyt.
Näin siinä käy jos ei tarkemmin määrittele mitä täytettä haluaa :)

Vadelmamoussee/valkosuklaa-limekakku

Vadelmamousseeta olen tehnyt aiemminkin, mutta nyt lähti kokeiluun erilainen vadelmamoussee kuin ennen. Löysin Tarun taikakakut-blogista  tällaisen vadelmatäytteen ja toiseksi täytteeksi valkosuklaa-lime mousseen . Niistä tulikin oikein raikas yhdistelmä.  Taisin hieman liikaa lorauttaa limen mehua täytteeseen, vähempikin olisi riittänyt - kuitenkin muutama kollega oli erityisen ihastunut nimenomaan kakun raikkauteen.
Kun olin kakun kotona iltamyöhällä (oikeastaan yöllä) saanut valmiiksi, niin aloin miettiä, että vadelmamousseen kanssa olisi sopinut hyvin yhteen tummasuklaamoussee...enää ei voinut perääntyä.
Ehkä sitä makuparia kokeilen seuraavalla kerralla.
Muistutin itseäni kakkua tehdessä yötä myöden, että tiukalla aikataululla arkena on turha lähteä kikkailemaan kahdella täytteellä. Seuraavalla kerralla, kun saan vapaat kädet täytteen suhteen ja aikataulu on tiukka, niin teen vain yhden täytteen. Ja ehkä varminta olisi tehdä tuttu täyte ettei tule yllätyksiä eteen siinä vaiheessa kun kaupat ovat jo kiinni ja kakku olisi pakko saada valmiiksi.
Päällä on kaulintamassaa. Roosanväriset kukat on tehty tästä vadelman makuisesta kaulintamassasta.  Koristeidenkin teko jäi samalle päivälle kuin koko kakun teko enkä  jaksanut yömyöhällä alkaa massoja värjäämään. Onneksi oli valmiiksi värillistä massaa kaapissa.
Isot kukat on tehty silikonimuotilla, muistaakseni olen ostanut sen Confetista. Pienen valkoiset kukat on tehty
tällä muotilla.  Keskellä olevat kukat on tehty omenankukka muotilla.
Ruskeat koristeet ovat tätä Satin ice kaulintamassaa. 
En tosiaan jaksanut / ehtinyt värjätä mitään pastaväreillä, joten värilliset massat tulivat tarpeeseen. Ja silikonimuotit ovat kiireisen pelastus!

Pätkiskakku

Tämä pätkiskakku on pidemmän aikaa ollu "to do"-listalla ja viime viikonloppuna sen toteutin. Tein kaksi samanlaista kakkua kerralla, toinen kahvipöytään anopin vierailua varten ja toinen pakastimeen odottamaan seuraavia vieraita.
Tätä kakkua löytyy monista blogeista ja nyt sitten täältäkin.

Pätkiskakku

Kakusta tulee ihanan mehevä ja se säilyy yllättävän hyvin. Anopin vierailun jälkeen kakkua jäi eikä sitä tullut laitettua pakastimeen. Käärittiin se folioon ja pitkin seuraavaa viikkoa siitä tuli napsittua siivuja - oli edelleen mehevää eikä ollenkaan kuivunut.

PÄTKISKAKKU

4 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3-4 rkl kaakaojauhetta
150 g sulatettua voita
2 dl maustamatonta jogurttia tai kermaviiliä
140 g pätkiksiä
3 kananmunaa

1. Sekoita kakkutaikinan kuivat aineet keskenään. Sekoita paloitellut pätkikset sulatettuun rasvaan, ann myös pätkisten sulaa.
2. Lisää rasvan sekaan jogurtti ja munat. Lisää myös kuivat aineet.
3. Sekoita seos huolella, taikinaa ei kuitenkaan tarvitse vatkata.
4. Kaada vuokaan (noin 2 litraa) ja 175 asteessa noin 45 minuuttia.
5. Jäähdytä kakku ja kurruta sulatetulla suklaalla + koristele haluamallasi tavalla. Tai jätä vaikka ilman kuorrutusta, hyvää on niinkin!

Hyvää kakkua, jota teen kyllä toistekin!

Mustikkainen valkosuklaajuustokakku

Mustikoistakin pitää toki jotain tehdä tähän vuodenaikaan. Pitäisi mennä poimimaan niitä enemmänkin- vai lieköhän niiden aika jo ohi? Pitänee tarkistaa tilanne huomenna.
Löysin sellaisesta lehdestä kuin "Herkku leivonta" hyvältä kuulostavan juustokakku reseptin. Mustikka ja valkosuklaa sopivat hyvin yhteen joten tällainen juustokakku ei voi olla muuta kuin hyvää.

Mustikka-valkosuklaajuustokakku

 Tästä reseptistä tulee noin 16 leivosta. Maukkaita herkkuja!

Mustikka-valkosuklaajuustokakku

Pohja:
200 g digestivekeksejä murskattuna
70 g voita sulatettuna
Täyte:
180 g valkoista suklaata
500 g tuorejuustoa
0,75 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 munaa
1 rkl sitruunamehua
3,75 dl mustikoita

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Ota 26 x 16 cm vuoka ja laita siihen leivinpaperi niin että paperi yltää reilusti yli reunojen. Itse käytin suorakaiteen muotoista säädettävää reunavuokaa ja hyvin onnistui siinäkin.
2. Murskaa keksit muruiksi ja sekoita muruihin sulatettu voi. Painele vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
2. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Anna jäähtyä noin 15 minuuttia.
3. Sekoita sähkövatkaimella tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri pehmeäksi massaksi. Lisää munta yksitellen kevyesti sekoittaen. Lisää sitruunamehu ja lopuksi sulatettu suklaa.
4. Kaada täyte vuokaa ja tasoita pinta.
5. Soseuta mustikat ja tilkka vettä sauvasekoittimella sileäksi. Siivilöi sose.
6. Lusikoi mustikkasose tuorejuustomassan päälle. Tee tikulla tai veitsellä hieman kuvioita, jotta sose sekoittuu hieman massaan.
7. Paista uunin alatasolla 30 minuuttia.

Tämän juustokakun voi hyvin myös pakastaa peitettynä. Vo siis tehdä tämän etukäteen vaikka vierasvaraksi.
Kyllä vaan oli herkullista, mustikan ja valkosuklaan yhdistelmä ei pettänyt tälläkään kertaa.

Mustikka-valkosuklaajuustokakku

Kardemummakakku

Välillä meinaa taukoa tulla leipomisessa, mutta nyt oli taas hetki aikaa sille ja kokeilinkin Liian hyvää - blogista löytämääni kardemummakakkua.
Itse pidän kovasti kardemummasta, joten tämä kuulosti hyvältä. 

Kardemummakakku

Kakusta tuli oikein mehevää ja se kardemumman ihana maku oli kruunaus koko kakulle. Laitan tähän vielä reseptin vaikka se alkuperäinen tosiaan löytyy "Liian hyvää"- blogista .

Kardemummakakku

150 g pehmeää voita tai margariinia (tai 1,5 dl Flora Culinessea)

1,5 dl hienoa sokeria
1 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

3,5 dl vehnäjauhoja tai vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

1 tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa
1,5 dl maitoa

 

Pinnalle:

3/4 dl hasselpähkinärouhetta

1/4 dl raesokeria tai väriraesokeria

1. Vatkaa pehmeä rasva ja sokerit kuohkeaksi. Itse sulatin tällä kertaa voin ja sekoittelin sokerien kanssa nopeasti - kummallakin tavalla onnistuu. Jos käytät juoksevaa rasvaa, vatkaa kunnes sokeri sulanut. Kardemumman voi lisätä jo tässä vaiheessa sekaan.

2. Lisää munat yksitellen, hyvin vatkaten lisäysten välissä.

3. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ensin keskenään. Lisää jauhoseos vuorotellen maidon kanssa. Sekoita nopeasti vain kaikki sekaisin.

4. Vuoraa 18-22 cm:n irtopohjavuoka leivinpaperilla. Kaada kakkutaikina vuokaan ja tasoittele vähän pintaa.

5. Sekoita hasselpähkinärouhe ja raesokeri ensin keskenään. Ripottele seos kakkutaikinan pinnalle. Paina kevyesti rakeita kiinni.

6. Paista 180 asteessa uunin keskitasolla ylä/alalämmöllä noin 40-45 min. Pistä kakun keskelle pitkällä, puisella grillitikulla -jos tikku on puhdas, kakku on kypsä.

 

Itse käytin sekä vehnäjauhoja että spelttijauhoja. Pidän spelttijauhojen mausta. Päälle laitoin mantelirouhetta, kun unohdin hasselpähkinärouheen ostaa viime kauppareissulla. 

 Minun kakusta ei tullut noin korkeaa kuin "Liian hyvää" - blogin kakusta, missä lie vika. Käytin 20 cm kokoista vuokaa. Tosin eipä se ulkonäkö haittaa, kun kakku tulee omaan käyttöön. Anoppi tulee perjantaina kyläilemään :)

 

 

Puolan matka

Elokuun alussa teimme mutaman päivän matkan Puolaan. Lento oli Gdanskiin ja huoneistohotelli meillä oli varattuna Sopotissa. Halusimme nimittäin päästä myös rannalle, varsinkin kun elokuun alussa Puolassakin oli lämpimät ilmat.
Kauniita paikkoja molemmat. Ehkä elokuu ei ole kaikkein paras matkustuskuukausi sen takia, kun tuntui, että molemmissa paikoissa oli vähän liikaakin ihmisiä. Sen käsityksen sain, että monet puolalaisetkin lomailevat Sopotissa. Rantakadulla oli välillä ihan ruuhkaksi saakka ihmisiä. Ruuhkan tunne varmaan korostui, kun juuri ennen  Puolan reissua olimme käyneet Martinselkosen eräkeskuksessa aistimassa erämaan rauhaa ja ihailemassa villejä karhuja. Se reissu oli ihan Puolan reissun vastakohta.

Gdanskissa kävimme ostoksilla ja katselemassa vanhaa kaupunkia. Suosittelen St. Marian kirkkoa  käyntikohteena. Se on Euroopan suurin tiilistä rakennettu kirkko, siellä on tilaa noin 25 000 ihmiselle. Komea rakennus. Ja kun sinne menee, niin kannattaa kiivetä 400 porrasta ylös kirkontorniin - aivan huikeat näkymät joka suuntaan.

Marian kirkon torni Gdanskissa

 Gdanskissa oli muitakin hauskannäköisiä rakennuksia.

Gdanskin rakennuksia

Ruoka Puolassa oli hyvää ja ihmiset ystävällisiä. Hinnat olivat halvempia kuin Suomessa, vaatteita ja kosmetiikkaa olisi tehnyt mieli kantaa kassikaupalla. Pitääkin mennä sinne joskus autolla niin saa enemmän tavaraa tuotua Suomeen.
Leivontaa harrastavana ihmisenä minua tietenkin kiinnostivat puolalaiset leipomot ja konditoriat. Niissä oli vaikka minkälaisia herkkuja, tässä alla pari :

Puolalaisia leivonnaisia

Tuo vasemmanpuoleinen oli pullataikinan ja wienertaikinan välimuoto. Melko makeaa, mutta ah niin hyvää. Keskellä oli rahkatäyte. Oikeanpuoleinen oli pehmeää vohvelia, jonka välissä oli suklaatäyte.

Sopotissa kävimme myös paikallisilla lauantai markkinoilla tai toriko se oli. Siellä oli myytävänä kaikenlaista syötävää, myös muiden maiden herkkuja. Torialueen keskellä oli pöytiä ja tuoleja, joiden ääreen ihmiset jäivät syömään eri kojuista ostettuja herkkuja.
Muhkean kokoisia leipiä mm. oli myynnissä torilla :

Puolalaisia limppuja

 Näistä riittää syötävää pitkäksi aikaa. Myös ihania makeita herkkuja löytyi, tässä alla suklaista toffee-banaanikakkua ja brownieta. Ei tullut näitä maistettua, mutta näyttävät hyviltä.

Suklaaherkkuja

Monenlaista leipää ja muuta herkkua. Hinnat zlotyissä ja 10 zlotyä on noin 2,3 euroa.

Leipiä Sopotin torilla

Monenlaista herkkua tässäkin. Tässä kojussa myytiin myös kahvia.

Puolalaisia herkkuja

Yhdeksi lempikahvilaksi Sopotissa tuli Pini. Sieltä saivan muunmuassa aivan suussasulavan ihania pannukakkuja suklaakastikkeen kera.Pannukakut olivat paksuja ja meheviä.

Pannukakkuja

Myös mansikka-jogurtti smoothie oli käsittämättömän hyvää ja kuvan kanaleipä myös - sisällä siis kanaa, mozzarellaa,tomaattia  ja rucolaa.

Kahvila Pinin herkkuja

Tässä vielä kuva Sopotista. Kuva on otettu Euroopan pisimmältä puurakenteiselta Molo-laiturilta ( nimi herätti hieman hilpeyttä) rantaan päin. Kuvassa näkyy taustalla Grand hotelli ja uimarantaa, joka on melko täynnä väkeä. Laituri on muuten 515,5 metriä pitkä.
Laiturille oli pieni pääsymaksu - nyt en muista kuinka paljon, mutta melko minimaalinen summa se oli.

Grand hotelli Sopot

Ihan onnistunut reissu. Edullinen hintataso ja hyvä ruoka innostaa lähtemään uudelleen. Ja toki Gdanskista jäi vielä paljon näkemättä. Gdyniassa ei ehditty käydä ollenkaan.
Ehkä seuraava reissu on kuitenkin johonkin muuhun vuodenaikaan kuin elokuussa. Ei olisi niin paljon ruuhkaa joka puolella. Keväällä tai syksyllä voisi mennä seuraavan kerran.

Mustikka-valkosuklaamuffinsit

Ystäviemme mökillä vieraillessa selailin siellä erästä lehteä ( en yhtään muista mitä) ja löysin tällaisen mustikka-valkosuklaa muffinsien ohjeen. Kuulosti sen verran hyvältä, että nappasin reseptistä kännykällä kuvan ja heti seuraavana päivänä tein koe-erän näitä herkulliselta kuulostavia muffinseja.

Mustikka-valkosuklaamuffinsit

Näiden päälle voisi vaikka pursottaa tuorejuustoseosta tai vastaavaa. Itse pursotin kermaa, kun viime kertaisesta kakunteosta oli jäänyt kermavaahtoa.
Ihanan meheviä näistä tuli, mustikka pitää muffinsin sisältä kosteana ja suklaa täydentää maut!

Mustikka-valkosuklaamuffins   14-15 kpl

2 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
100 g voita
2 dl maitoa
1 sitruunan kuori
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
2 dl tuoreita mustikoita
60 g valkosuklaata

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata voi mikrossa tai kattilassa.
2. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Lisää sula voi, maito ja raastettu sitruunanukuori muna-sokerivaahtoon.
3. Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää ne taikinaan siivilän läpi varovasti nostellen.
4. Lusikoi muffinsvuokiin noin kaksi ruokalusikallista taikinaa, ripottele sitten mustikoita ja rouhittua valkosuklaata. Lisää päälle vielä taikinaa.
5. Paista 200 asteessa noin 10-12 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla.

Mustikka-valkosuklaamuffins

Muffinsit voi jättää myös ilman kuorrutusta ja siivilöidä niiden pinnalle vaikka tomusokeria.
Tästä määrästä tuli 14 pientä muffinsia.

Mustikka-valkosuklaamuffins

 Mustikka ja valkosuklaa on kyllä loistava makupari. Tämä kuva on otettu seuraavana päivänä, muffins on sisältä edelleen mehevän kostea. Kyllä vaan ovat hyviä!

Sinivalkoinen kakku

Työkaveri tilasi kakun, jonka hän halusi tarjota meille muille naimisiinmenonsa juhlistamiseksi. Sain vinkkinä morsiuskimpun värit ja sillä teemalla sitten aloin tehdä koristeita. Kovin paljon aikaa niiden tekemiseen ei jäänyt, pikatilaus ja pikatoimitus.Jonkinlaisen kakun kuitenkin sain aikaan.

Sinivalkoinen kakku

Kakun tilannut kollega ilmoitti sähköpostilla koko talolle, että kakkua olisi  tarjolla. Sähköpostin liitteeksi hän laittoi kuvan tästä kakusta. Eräs toinen kollega sitten sanoi minulle, että "tämän täytyy olla sinun tekemä kakku, on ihan sen näköinen". :) Jäin sitten pohtimaan, että onko se hyvä vai huono asia? Jonkinlainen tavaramerkki kenties, mutta pitäisikö sitä uudistua , tehdä välillä kakkuja toisella tavalla.Mikäköhän se tapa sitten olisi...pohdinnan paikka.
Tosin ei ole kovin vaikeaa arvata, että työpaikalla tarjottavat levykakut ovat minun tekemiä. Jos siellä joskus tarjotaan muita kakkuja, niin ne ovat selkeästi erilaisia - pyöreitä leipomo-konditorian kakkuja.

Tässä on neljä neljän kananmunan kaakaoista kääretorttupohjaa. Sain vapaat kädet täytteiden suhteen ja kallistuin suosikkitäytteisiini - marjamoussee ja vaniljamoussee. Ne yleensä maistuvat kaikille, suklaatäytteet saattavat joidenkin mielestä olla liian makeita ( ei tosin minun mielestä, mutta työpaikalla on joku niin maininnut).
Tähän laitoin siis kaksi kerrosta vadelmamousseeta eli kaksinkertainen annos tuota ohjetta. Ja yksi kerros oli tätä vaniljamousseeta. Sitä tein 1,5 kertaisen määrän, jotta sain kerroksesta hieman paksumman.
Ruusut on tehty Satin Ice gum paste  massalla, jota kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Ja ihastuin siihen heti! Siitä tulee taatusti vakiomassa kukkien teossa. Varsinkin ruusujen tekoon se on ihanteellinen, koska sen pystyy kaulimaan erittäin ohueksi ja terälehtiä voi vielä marsipaanityökaluilla ohentaakin eivätkä ne silti repeile. Kukat kuitenkin kuivuvat nopeasti, mutta työskennellessä massa pysyy elastisena.

Satin Ice gum paste massa

Käytön jälkeen suljen massan huolelliseti pussiin ja kansi päälle -massa ei kuivu! Aivan loistava kukkamassa!

Ruusu Satin Ice gum paste massasta

Muut kosriteet tein sokerimassan ja kaulintamassan sekoituksesta. En raaskinut käyttää Satin Ice gum pastea niihin, säästän sitä erityisesti ruusujen tekoa varten. Ruusujen terälehdet kun on kiva saada ohennettua mahdollisimman ohuiksi ja tällä massalla se onnistuu.

Toisen valkoiset kukat on tehty tällä muotilla. Eräänlainen suosikkimuotti on tästä tullut, kukkiin tulee  kivat sydämenmuotoiset terälehdet .
Siniset kukat on tehty neilikka-piparkakkumuotilla (olen ostanut sen Modernosta) ja massan värjäsin tällä sinisellä pastavärillä. 
Pursotukset ovat taas Knorrin Kuohu Visp Piskettä, jota ostan tukusta. Ja bling blingiä päälle !

Iltaretki karhukojulle Martinselkosella

Tämä postaus ei liity leipomiseen millään lailla, mutta teen nyt kuitenkin tällaisen erilaisen julkaisun. Tästä kesästä jäi ehkä yhtenä parhaimpana ja unohtumattomampana kokemuksena mieleen villien karhujen tarkkailu kojusta. Se oli niin huikea kokemus, että haluan sen jakaa täällä blogissa teidän kaikkien kanssa. 

Vietimme Martinselkosen eräkeskuksessa Ruhtinansalmella ( Suomussalmen kunta) kolme päivää. Tämä eräkeskus sijaitsee 2 km Venäjän rajalta, keskellä upeaa luontoa, Martinselkosen luonnosuojelualueen kupeessa. Heti autosta ulos astuttua se täydellinen rauha ja hiljaisuus oli jo kokemus sinänsä.

Mitä nyt eräkeskuksen koirat aitauksistaan toivottivat meidät haukkumalla tervetulleiksi. Ainakin haluan uskoa että toivottivat, koska niiden hännätkin heiluivat :)  Hyviä vahtikoiria nuo hirvikoirat. Kukaan ei pääse eräkeskuksen pihaan huomaamatta.

Eräkeskus kuulostaa siltä, että siellä on vaatimattomat majoituspaikat , nukutaan jollain laverilla ja siihen tyyliin. Ei sinne päinkään. Mekin saimme kylpyhuoneella varustellun kolmen hengen huoneen toisen rakennuksen yläkerrasta.

Erittäin siistiä ja rauhallista. Ruoka oli hyvää kotiruokaa, Martinselkosen omistajat ja oppaat olivat leppoisia ja ystävällisiä, siellä tunsi itsensä lämpimästi tervetulleeksi. 

Karhuretki oli kuuden tunnin iltaretki kojulle. Opas kyyditsi meidän pikkubussilla jonnekin pikkutien päähän, puolen kilometrin etäisyydelle Venäjän rajasta.  Kävelimme siitä vielä noin viiden minuutin matkan suon reunaan, jossa oli tämä koju. Meitä oli yhdeksän sillä reissulla oppaan lisäksi. Olimme kaikki ensikertalaisia karhun katselussa, joten jokaista varmasti jännitti.Kojussa oli meille jokaiselle oma katselu- ja kuvauspaikka. 
Martinselkosen Markku levitti mönkijällä koiranruokaa (kyllä, koiran kuivanappuloita!) suolle sinne sun tänne, lähimmillään viiden metrin päähän kojusta. 
Hän sitten  lähti eräkeskukseen takaisin ja me jäimme oppaamme Joonan kanssa odottelemaan karhuja. Kuiskimme varovasti vaikka Joona sanoi, että saa puhuakin kunhan ei pidä mitään kovaa meteliä. Jotenkin se tilanne vaati kuiskimista. Istuimme siellä kaukana erämaassa, lähellä Venäjän rajaa, hiljaisuus oli rikkumaton. Sade ropisi hiljalleen, ukkonen jyrähteli jossain kauempana. Vain luonnon omat äänet ja meidän ihmisten kuiskivat äänet aina välillä. 
Odotimme ehkä kymmenisen minuuttia ja sitten alkoi tapahtua. Tyttäremme Roosa huudahti " karhu!" ja sähköisti sillä koko kopin. Hoimme kaikki " missä,missä" ja sieltähän se ensimmäinen nalle kömpi pusikosta esiin. Tilanne oli ihan käsittämätön, siinä jonkun matkan päässä on ihan oikea villieläin, erämaissa elävä karhu! Jotenkin ihan sanoinkuvaamaton tunne.
Kamerat räpsyivät kiivaaseen tahtiin!

Karhuretki

Tässä yllä se ensimmäinen näkemämme nalle. Huikea köriläs ja laiskanpulskea. Meni makuulleen suolle ja söi siinä asennossa :) Kuulemma helle on uuvuttanut nallet, nämä vanhemmat eivät jaksa sen kummempia hötkyillä. 
Alkoihan niitä karhuja tulla pikkuhiljaa lisää ja jokaisesta kontiosta olimme yhtä innoissamme! Kaikki karhut eivät pelkästään makoilleet, draamaakin oli! Tämä alla oleva muhkea nalle ajoi kaikki muut pois, olisi kaiketi halunnut syödä kaiken ruuan itse:
 

Karhuretki

Iloksemme myös tanssivat karhut tulivat paikalle emonsa kera. Ne olivat kaikista rohkeimpia ja tulivat  viiden metrin päähän kojusta. Ihan huikeaa oli katsoa villieläintä silmästä silmään niin läheltä. Nekään eivät tulleet ihan suoraan lähelle kojua vaan pikkuhiljaa hivuttautuen , välillä ilmaa nuuhkien ja kojulle varovasti pälyillen.

Karhuretki

Pennut ovat nyt 1,5 vuotiaita. Opas tiesi kertoa, että nämä ovat ne kuuluisat tanssivat karhunpennut, jotka tunnetaan ulkomaillakin, tuon linkissä olevan kuvan kautta. Ne ovat vielä leikkisiä, kisailivat välillä keskenään. Varsinkin nuo kaksi karhunpentua oikealta, ehkä ovat poikanalleja molemmat. Tuo vasemmanpuoleinen pentu oli paljon rauhallisempi.
Lisään vielä kuvan sympaattisesta vanhasta herrasta . Se sai syödä rauhassa, muut eivät sitä häirinneet. Liekö vanhuuden tuomaa arvovaltaa?

Karhuretki

Kuuden tunnin kuluttua piti lähteä kojusta pois. Hieman arvelutti, koska yksi karhu oli vielä suolla ja monia muita karhuja lähistöllä. Oppaamme Joona  hieman pelotteli karhua pois ja kyllähän se juoksikin, mutta ei kokonaan pois. Se jäi suon reunaan katselemaan meitä. Olipa jännittävä kävelymatka takaisin pikkubussille!
Kuusi tuntia kojussa kului kuin siivillä. Siellä olisi viihtynyt paljon pidempään.  Ensi kerralla aiomme olla koko yön, sellaisiakin retkiä siellä on mahdollista tehdä. Ensi kerta tulee takuuvarmasti, tämä meni ns. päähän. Pakko päästä uudelleen!
Martinselkosella lopetettiin karhujen ruokinta jo 10.8., koska sillä alueella on myönnetty kolme karhunkaatolupaa ja metsästyskausi alkoi jo. He eivät halua, että näitä "tuttuja" nalleja ammutaan, joten kun ruokinta loppuu, niin karhut siirtyvät pikkuhiljaa Venäjän puolelle, jossa riittää erämaata seuraavat 50 kilometriä.
Siellä ne ovat turvassa.

Martinselkosen eräkeskus

Tässä vielä kuva eräkeskuksen päärakennuksesta, jonka yläkerrassa yövyimme. Jos karhujen katselu ja kuvaaminen kiinnostaa, niin suosittelen läpimästi  Martinselkosta.  
Asiantuntevaa opastusta, mukavaa seuraa ja lämmin, kodinomainen tunnelma. Ja ne ihanat karhut! Onneksi pysyivät kuitenkin siellä luonnonsuojelualueella. Sen lähempää tuttavuutta en niiden kanssa välittänyt tehdä, kuin se viiden metrin etäisyydeltä katselu. Ja turvallisesti kojusta.

Rukiinen tonnikalapizza

Keväisestä Leivontafoorumin haasteesta tulleessa palkinnossa oli mukana myös tällainen Raision ruispizzamixjauhe. Kesäaikaan kätevä, kun ei helteellä jaksa sen kummemmin tehdä ruokaa, niin pizzajauheet kehiin.
Päätin tämän ottaa käyttöön eräänä helteisenä lomapäivänä. Helppo tätä oli käyttää, jauhe ja vesi sekaisin ja taikina on valmis.

Rukiinen tonnikalapizza

Täytteeksi tähän tuli " mitä kaapista löytyy" eli sipulia, tonnikalaa, tomaattia ja juustoraastetta. Tuosta mixistä tuli hyvänmakuinen pizzapohja. Pitänee sitä ostaa kaappiin pahan päivän varalle - kun ei oikein jaksaisi tehdä ruokaa, mutta jotain on kuitenkin tehtävä.
Pussista riittää yhten peltipizzaan tai sitten kahteen pyöreään pizzaan.