Yön yli sämpylät

 Meillä oli isänpäivänä brunssi . Tein mm. tällaisia "yön yli sämpylöitä". Taikina siis tehtiin illalla jääkaappiin ja aamulla vaan paistettiin sämpylät. Kätevää etten sanoisi!

Ajattelin, että saattaisivat kuivua äkkiä, mutta ei käynytkään niin . Olivat vielä kahden päivän päästä ihan maukkaita ja meheviä. Näitä on kätevä tehdä vaikka viikonloppuna. Saa aamulla tuoreita sämpylöitä. Resepti löytyi Ruoka ja koti - sivuilta .

Yön yli sämpylät / noin 14 kpl :

6 dl vehnäjauhoja

3 dl kaurahiutaleita

1 pussi kuivahiivaa

1,5 tl suolaa

5 dl vettä

0,5 dl öljyä

1.  Mittaa jauhot, kaurahiutaleet, kuivahiiva ja suola suurehkoon kulhoon. Sekoita. Taikina kohoaa noin kaksinkertaiseksi.

2. Lisää vesi, käytä viileää vettä. Lisää myös öljy. Sekoita ainekset keskenään esimerkiksi lusikalla. Taikinaa ei tarvitse vaivata. 

3. Peitä kulho tiiviisti kulholla. Anna taikinan seistä jääkaapissa noin 12-14 tuntia. 

4. Aamulla : Laita uuni kuumenenmaan 250 asteeseen. 

5. Ota taikinasta kahden lusikan avulla kasoja pellille leivinpaperin päälle. Älä vaivaa tai sekoita, jotta kuohkeus säilyy.

6. Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita.

Sämpylät voi paistaa myös yhdellä pellillä jos ei haittaa, että ne ovat kiinni toisissaan. Taikinaan voi lisätä siemeniä tms. 

Etittäin käyttökelpoinen resepti. Teen varmastiu uudelleenkin. Joskus on kiva vähän oikaista , nämä ovat nopeasti valmiita. 

Vanhan ajan pikkuleivät

 Olen aikoinaan Fiskarsin kirpputorilta ostanut keittokirjan nimeltä "Keittokirja äideille ja  tyttärille". Alkuperäinen painos on vuodelta 1914. Minun kirjani on kolmas painos tästä.

 Kirja sisältää aivan ihania vanhan ajan reseptejä! Aika ajoin olen kirjaa selaillut ja miettinyt, että näitä reseptejä pitää itse "herättää henkiin".  Nyt testasin sieltä ensimmäistä reseptiä. Pikkuleivät pääsivät testiin.

Kirjoitan tähän alle reseptin siten kuin se kirjassa on .

Sydämet

2 munaa 

140 g sokeria

140 g voita ( puolet saa kernaasti olla kasvivoita)

300 g vehnäjauhoja

vähän sitruunanmehua tai 1/2 teelusikallista hienoksi survottua vaniljaa 

1 pieni teelusikallinen hirvensarvisuolaa

1 dl makeita manteleita ja 2 ruokalusikallista tai enemmän karkeaksi survottua sokeria (sydämien sirostamiseksi)

Pesty voi ja sokeri hierotaan kuohkeaksi vaahdoksi. Munat vispilöidään eri astiassa hyvin ja sekoitetaan sitten voi- ja sokerivaahtoon. Hirvensarvisuola hienonnetaan huolellisesti ( muuten leivokset tulevat suurireikäisiä), sekoitetaan ruokalusikalliseen jauhoja ja lisätään edellisiin. Seos maustetaan sitruunanmehulla tai vaniljalla, minkä jälkeen jäännösjauhot sotketaan taikinaan. Taikina peitetään ja pidetään vähän aikaa kylmässä paikassa jäykistymässä. 

Siitä kaaviloidaan sitten jauhotetulla leivinpöydällä ohuenlaisia, isoja levyjä; näistä otetaan sydämen muotoisella muotilla pieniä, sieviä kakkuja, jotka asetetaan voidellulle pellille, tarpeellisen välimatkan päähän toisistaan. Sydämien päälle ripoitetaan hienoksileikattuja manteleja ja karkeaksi survottua sokeria. Kypsennetään tasaisessa lämmössä vaaleanruskeikksi ja läpikypsiksi. 

Kirjassa ei ollut mitään kypsennysaikoja tai uunin lämpötilaa. Oli "tasainen lämpö" , " kohtalainen lämpö" , "kohtalaisen kuumassa" tai sitten ihan vain "kypsennetään". Paistoin nämä 175 asteessa. Pitkään näitä ei kannata uunissa pitää , jotta jäävät vaaleiksi. Kypsyvät nopeasti. 

Voita en sentään pessyt :D Ennenvanhaan voista pestiin liika suola pois. Oikaisin myös manteleiden ja sokerin kanssa - käytin valmista mantelirouhetta ja raesokeria. Hauska tuokin lause "muuten leivokset tulevat suurireikäisiä". 

Kirjassa on tosiaan myös ruoka- ja jälkiruokareseptejä. Ehkä niitäkin joskus testaan, mutta tutkin ensin näitä leivontareseptejä. Tässä vielä kuva reseptistä. Nykyajan kirjoista poiketen kuvia tässä kirjassa ei ole yhtään. 

Ja kirjan esipuhe. 

Minulla odottaa kaksi muutakin "aarretta"  eli vanhaa keittokirjaa. Ne ovat äitini vanhoja kirjoja. Ovat vähän uudempaa perua, vuosilta 1957 ja 1958.  Luettavaa ja leivottavaa siis riittää. Olen kiitollinen, että äitinikin kirjat ovat tallessa. Muistan hyvin ne punakantiset kirjat lapsuuden kodin keittiön kaapissa. En tiedä käyttikö äiti niitä kuinka paljon , mutta siellä ne joka tapauksessa olivat. Nyt ne ovat minun kirjahyllyssä, muistoinen entisestä ajasta ja äidistä. Niin ja ovat myös käytössä, eivät pelkästään koristeina ♥ 

 

Kahvipöydän kuningatar

 Urbaani vegenda-blogista olen löytänyt vaikka mitä ihanaa ja sieltä se tämäkin kakku on. Ronja oli tulossa kahville ja siksi menin taas tätä ihanaa blogia selaamaan.  Tämä kakku on vähän saman tyylinen kuin murupäällysteinen mustikkakakku , koska tässäkin murukerrosta tulee väliin ja kakun päälle. 

Tämä on ihanan mehevää kakkua! Mikä parasta, tämän voi tehdä jo etukäteen, koska maku vain paranee. Ja säilyvyys on taattu mehevyyden takia. Kuvassa on aivan tuoreesta kakusta leikattu pala ja siitä näkee miten mehevää tämä on. Melkeinpä sanon, että seuraavana päivänä oli vielä parempaa. 

KAHVIPÖYDÄN KUNINGATAR
24 x 24 cm irtopohjavuokaan

Taikina
200 g margariinia
3 dl sokeria
1,5 dl omenasosetta
2 tl vaniljasokeria tai nestemäistä vaniljaa
2,5 dl kaura- tai soijajogurttia
5,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa

Murotaikina

1,5 dl fariinisokeria

1 dl vehnäjauhoja

2 tl kaneli

ripaus suolaa

3 rkl margariinia

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Valmista taikina vaahdottamalla margariini ja sokeri kuohkeaksi. Lisää omenasose, vanilja ja jogurtti. Sekoita hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.

Tee murotaikina nyppimällä kaikki ainekset sekaisin.

Kaada puolet taikinasta voideltuun irtopohjavuokaan. Ripottele päälle puolet murotaikinasta. Kaada loput taikinat päälle ja viimeiseksi loput murotaikinasta. Paista uunissa 50-60 minuuttia kunnes kakku on kypsä.

Urbaani vegenda blogissa akun päälle tehtiin vielä kuorrute, mutta minä jätin sen tekemättä. Voisihan sitä joskus testata vaikka ihan hyvää tämä oli ilmankin. 

Omenasosettakaan meillä ei ollut vaikka luulin olevan, joten keitin kakun teon lomassa muutamasta omenasta sosetta. Onneksi on vielä talviomenaa . 

Todella maukasta kakkua, ei tätä turhaan ole nimetty kahviöydän kuningattareksi. 

Suklaiset kuppikakut

Meillä ei mitään halloween juhlintaa ollut, koska oltiin kahdestaan aviomiehen kanssa kotona , joten sen kummempia halloween-leipomuksia en tehnyt. Jotain halusin kuitenkin leipoa. Löysin mielenkiintoisen oloisen reseptin täältä.  

Näistä tuli meheviä ja täyteläisen makuisia, juuri sopivia tähän ajankohtaan. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin valmista piparkakkutaikinaa , mutta minä tein taikinan itse . Valmis on kyllä ihan hyvä vaihtoehto jos ei itse halua tehdä.

Suklaiset kuppikakut 

noin 500 g piparkakkutaikinaa ( 1/2 pakettia valmista taikinaa)

100 g leivontamargariinia

2 dl sokeria

2 munaa

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeritonta kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

150 g ranskankermaa

Kuorrutus: 

100 g maustamatonta tuorejuustoa

50 g tummaa suklaata sulatettuna

1 dl tomusokeria

1. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. 

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi ranskankerma ja sekoita tasaiseksi.

3. Kauli piparkakkutaikina ohueksi ja ota siitä pyöreällä muotilla muffinivuoan pohjan kokoisia pyörylöitä. 

4. Voitele muffinipellin vuoat öljyllä ja laita jokaisen pohjalle piparkakkutaikinaa. Minä käytin paperisia muffinivuokia, jotka laitoin muffinipellin koloihin. 

5. Jaa suklaataikina vuokiin ja paista 175 asteessa noin 25 minuuttia. Varmista kypsyys tikulla. 

6. Anna jäähtyä. Sekoita kuorrutuksen aineet ja pursota kuppikakuille. Koristele.

Näistä tuli mukavan mutakakkumaisia ja meheviä. En tiedä oliko tarkoitus tulla vai tuliko vahingossa. Tosin leikkasin tämän melko tuoreena puoliksi . Seuraavana päivänä eivät ihan noin "mutaisia" olleet . Meheviä kylläkin edelleen.  Tästä määrästä tuli 12 kpl muffinipellin kolon kokoisia muffineja + yksi isompi. 

Kaapista sentään löytyi oranssia koristeraetta, joten  sain vähän ajankohtaan sopivaa väriä mukaan. Nämä muffinit olivat kyllä hyviä, teen toistekin. 

Kyytipojaksi sopi itse keitetty omenamehu. Meillä on talviomenasato ollut varsin riittoisa ja olenkin jo useaan otteeseen keittänyt mehumaijalla omenamehua. Se on kyllä kohtalaisen aikaa vievää puuhaa , mutta onneksi omenat ovat sen verran mehukkaita, että' niistä on irronnut ihan kivasti mehua. Hyvää siitä tulee! Varsinkin punaisista talviomenista - lajia en tiedä. Lapsenlapsillekin mehu maistuu hyvin. 

Minulla on tapana juoda tätä mehua höyryävän kuumana lasillinen tai kaksi sitten kun olen saanut keittämisurakan loppuun. Aivan ihanan makuista kuumanakin. Tulee jouluinen fiilis. Aivan kuin glögiä joisi . Siitä tulikin mieleen, että tästä mehusta voisi keittää ihan glögiäkin. Vähän jouluisia mausteita sekaan . 

Kesäinen Örön retki

 Näin sateisella ja harmaalla säällä on  mukava muistella menneen kesän kauniita, lämpimiä päiviä . Viime kesänä  toteutimme pitkään mielessä olleen Örön retken. Örö on avattu kävijöille vuonna 2015 oltuaan sitä ennen sotilasalueena . Saarella on ainutlaatuista ja herkkää luontoa eikä siellä saakaan kuljeksia ihan missä sattuu. Luontopolkuja pitkin pitää kulkea, jotta harvinaiset lajit saavat kasvaa rauhassa. 

Menimme asuntoautolla perjantaina Kasnäsin karavaanarialueelle . Lauantaina lähdimme Wilson charterin veneellä Örön saarelle. Merimatka kestää noin tunnin. 

Sää oli upea, jopa helteinen. Merimatkalla onneksi saimme istua varjossa, veneen perällä. Merestä roiskuvat pisarat vilvoittivat . Keli oli uskomattoman tyyni. 

Meillä oli kyseessä päiväretki, mutta Örön saarella voi myös yöpyä. Sellainen ajatus alkoi kyllä kiehtoa mieltä. Pitänee toteuttaa joskus. Majoituksista lisää TÄÄLLÄ.

Päiväretken aikanakin ehtii yhtä sun toista. Me päätimme tällä ensimmäisellä Örön käynnillä kävellä saaren eteläpuolella. Polkupyöriäkin siellä voi vuokrata ja ajella niillä hiekkatietä pitkin.  Pyörällä ei ihan joka polulle pääse, mutta voi fillaroida Lyhyttä ikävää tietä tai Pitkää ikävää tietä pitkin ja jalkautua sitten eri poluille. 

 Örössä astui kuin eri maailmaan . Olo oli kuin olisi etelän mailla ollut tai jossain elokuvassa. Ei ollut edes ruuhkaa , on kuitenkin sen verran kokoa saarella ettei mitään tungosta tullut. Linnun laulua, hiljaisuutta. Ihan mahtavaa. 

Saarella kasvaa harvinainen Lännenkylmäkukka. Sitä ei kasva Suomessa missään muualla kuin Örössä. Nythän kukinta oli ohi, mutta pitihän tuo harvinaisuus kuvata silti. 

Rannoilla kasvaa myös merikaali, jota ei kovin laajalti Suomessa esiinny. Myös merivehnää, hietikkosaraa ja rantakauraa kasvaa Örön rannoilla. 

Ylempänä siis merikaali . hauskan näköinen kasvi ja sitä kasvoi rannoilla runsaasti. 

Näistä muista en nyt osaa sanoa mikä on mikä. 

Rantakauraa tai merivehnää. :D 

Maisemat olivat kyllä erittäin kauniita. Kyllä siellä saisi aikaa kulutettua, joten sitä yön yli - retkeä pitää vakavissaan harkita 

Niityillä oli hurjan paljon perhosia. Kuulemma Örön saarella elää joitain harvinaisuuksiakin.  Minä en perhosia sen kummemmin tunne, joten en tiennyt minkälaisten siivekkäiden perässä olisi pitänyt kameran kanssa kulkea. 

Muun muassa TÄÄLLÄ aiheesta lisää. 

Kuulemma käärmeitäkin olisi paljon, mutta meidän reitille ei niitä (onneksi) osunut. 

Tästä kun lähdimme kevyesti nousemaan, niin olo oli ympäristön ja helteen vuoksi kuin olisi ollut kaukana etelän mailla. 

Lampaitakin saarella oli ympäristön hoidossa. Lehmiäkin siellä on (ylämaan karjaa) , mutta me ei nähty yhtään. 

Tosin ei menty sille polulle, joka johti lehmien aitauksen läpi, joten ehkä ne siellä jossain olivat. 

Kun tuota yllä olevaa tietä käveli ylös niin sieltä avautui aivan huikeat maisemat. Horisontissa näkyy Bengtskärin majakka. 

Maisemissa ei ollut moitteen sijaa. Rakennukset olivat kauniita punamultaisia rakennuksia. 

Tämäkin rakennus on sellainen, josta voi varata yöpymispaikan itselleen. 

Kierroksen lopuksi istuimme satamassa olevan Rantakuppilan terassille nauttimaan kylmät juomat ja odottamaan laivaa. 

Satamassa oli paljon pienveneitä. Paikka olikin tuulensuojainen ja kaunis. 

Minulla on joka paikasta tapana kerätä esitteitä . Tämä oli hyvä opaslehtinen . Tätä sai  Örön saarelta . 

Suosittelen lämpimästi Örön reissua. Aiomme ensi kesänä mennä uudelleen , ainakin päiväreissulle. Kierrämme tällä kertaa saaren pohjoispuolen. Tosin se yön yli - reissukin kovasti kiinnostaa. Voin vaan kuvitella millainen on auringonlasku täällä. Ja se öinen hiljaisuus. 

Kannattaa etukäteen lukea saaresta, jotta tietää mitä kaikkea siellä on ja kuinka ainutlaatuinen saari on kyseessä. Näin käynnistä saa mielestäni enemmän irti. 

Suklaa-tahinikeksit

Jotain tarkoitusta varten olen ostanut kaappiin purkillisen tahinia. Sehän on seesaminsiemenistä tehty  , runsaasti öljyä sisältävä tahna. En muista miksi tahinin alunperin ostin, mutta löytyihän sille googlettamalla monia käyttökohteita.

Otin ensimmäisenä testiin pikkuleivät, jotka sisältävät tahinia. Viimeistä murua myöden - blogista  löytyi mielenkiintoinen resepti. 

Tahinikeksit 

Mielenkiinnolla odotin lopputulosta. Ja kylläpä olivatkin maukkaita. Suklaan lisäksi näissä oli sellainen halvaan vivahtava maku. Nams mums. Laitanpa tähän vielä reseptin , jonka Viimeistä murua myöden bloggaaja on kehittänyt .

TAHINIKEKSIT 

50g huoneenlämpöistä voita
½ dl tahinia
1 dl sokeria
1 luomukananmuna + 1 keltuainen
½ tl vaniljasokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/4 tl ruokasoodaa
1/4 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
100g rouhittua tummaa suklaata

1. Vaahdota margariini / voi, tahini ja sokeri. 

2. Sekoita loput ainekset joukkoon yllä mainitussa järjestyksessä. 

3. Nosta taikina jääkaappiin parista tunnista vuorokauteen. Tai pyörittele valmiiksi palloja , litistä vähän ja nosta pakastimeen. Minä tein näin, koska halusin keksit paistaa samana päivänä vielä. Annoin niiden olla pakastimessa ehkä jotain 1,5 - 2 tuntia . Keksit voi myös paistaa heti, mutta alkuperäisen reseptin mukaan rakenteesta ei tule yhtä hyvää.

4. Paista 175 asteessa 8-10 minuuttia. Anna jäähtyä . 

Viimeistä murua myöden-blogissa  on myös ohje miten näistä saa tehtyä vegaaniversion. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin lisäksi kuivattuja karpaloita, mutta minä jätin ne laittamatta. Halusin ihan suklaakeksejä ja tiesin , että jos laitan karpaloita niin keksit eivät maistu lapsenlapsille. Suklaa-tahiniversiona maistuivat erittäin hyvin. 

Täytyypi näitä toistekin tehdä. Tahinia jäi vielä reilusti. Tosin olen löytänyt monta muuta mielenkiintoista reseptiä, johon voisi tahinia käyttää. 

Johonkin hummukseen ehkä olin sitä alunperin ajatellut . Hummus jäi silloin tekemättä, mutta kyllä tuo tahini sen verran mukavan makuista on ainakin minun suuhun, että tulee sitä jatkossakin käytettyä. 

Porkkanakääretorttu

 Uusimmassa Leivotaan-lehdessä oli maukkaan näköinen ja kuuloinen porkkanakääretortun ohje. Ja koska porkkanaa omassa maassa kasvaa, niin tokihan tätä kääretorttua piti tehdä. 

Olihan tämä herkkua! Mehevää ja makoisaa. Laitan vielä tähän reseptin .

Porkkanakääretorttu 

Pohja :

noin 1 1/2 dl (100 g) vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1/2 tl jauhettua inkivääriä

1/2 tl suolaa

3 isoa kananmunaa

noin 1 1/3 ( 110 g) dl sokeria

2 rkl auringonkukkaöljyä ( laitoin rypsiöljyä)

1 tl vaniljauutetta ( laitoin vaniljasokeria)

2 isoa porkkanaa

1/2 dl tomusokeria 

Täyte :

2 dl tomusokeria ( 125 g)

225 maustamatonta , huoneenlämpöistä tuorejuustoa

75 g huoneenlämpöistä voita

1 tl vaniljauutetta ( laitoin vaniljasokeria)

1. Kuumenna uuni 190 asteeseen. Leivinpaperoi ja voitele uunivuoka (noin 23 x 32 cm).

2. Sekoita yhteen vehnäjauhot, leivinjauhe , mausteet ja suola.

3. Kuori porkkanat ja raasta ne hienolla terällä. Vatkaa munat ja sokeri paksuksi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää öljy, vaniljauute ja porkkanaraaste vaahdon joukkoon. Kääntele sekaisin.

4. Kääntele jauhoseos taikinaan. Lusikoi taikina leivinpaperoidulle pellille. Levitä taikina reunoja myöten.

5. Paista pohjaa 10-14 minuuttia. Asettele leivonpaperi alustalle ja ripottele sen pinnalle sokeria. Kumoa torttupohja paistopinta sokeroitua leivinpaperia vasten. 

6. Täyte. Vatkaa kaikki täytteen aineet kuohkeaksi kreemiksi. Levitä täyte torttupohjalle. Kääri rullalle.

7. Kääri torttu tiukasti muovikelmuun ja nosta jääkaappiin aikakin tunniksi. 

8. Koristele halutessasi. 

Minä en sen kummemmin koristellut. Omaan kahvipöytään tuli , niin laiskuus iski enkä jaksanut enää koristella. 

Muutama kakku

Laitanpa tänne muutaman kakun kuvan. Yksi tehty jo kesäkuussa ja nämä muut elo- ja syyskuun aikana. Kiva aina välillä näpertää näitä. Enemmänkin voisin tehdä jos aikaa olisi.

Kalavoileipäkakku 

Mansikkatäytekakkua 80- vuotiaalle. Ystävän äiti täytti pyöreitä vuosia. 

Pet Shop - aiheinen kakku 6-vuotiaan synttäreille. Mansikkatäytekakkua tämäkin. 

 

Tämä kakku meni salibandya pelaavan nuorenparin valmistujaiskakuksi. 

Maidoton paistettu juustokakku

 Kesällä tein parikin kertaa tätä  maidotonta juustokakkua, koska tyttäremme Ronja oli myös paikalla. Erityisesti mansikkakastikkeen kanssa tämä oli erinomaisen hyvää!

Tämän otin pohjareseptiksi. Muutin tätä hieman , koska ihan vegaani kakun ei tarvinnut olla. Lisäsin kakkuun muutaman kananmunan kuten paistetuissa juustokakuissa yleensä. 

Maidoton paistettu juustokakku 

Pohja:

100 g digestivekeksejä

50 g maidotonta margariinia

Täyte:

2 pakettia (à 225 g ) vegaanista maustamatonta tuorejuustoa (esim.Violife,Oatley)

2 prk ( á 500 g) maustamatonta soijajogurttia

2 dl tomusokeria

2 rkl perunajauhoja

1 sitruunan raastettu kuori

1 rkl sitruunamehua

(3-4 kananmunaa)

1. Vuoraa iso siivilä kostutetulla harsoliinalla. Lusikoi molemmat soijajogurttipurkit harsoliinaan. Jogurttia tulee 1 kg. Nosta siivilä astian päälle ja valuta yön yli.
2. Pingota irtopohjavuoan (20 cm) pohjalle leivinpaperi.
3. Lusikoi valunut soijajogurtti sekoituskulhoon. Sekoita joukkoon 450 g juustoa, siivilöi joukkoon 2 dl tomusokeria ja 2 rkl perunajauhoa, raasta mukaan yhden sitruunan kuori ja purista joukkoon 1 rkl mehua. Jos käytät kananmunia, lisää myös ne.  Sekoita ainekset sähkövatkaimella hiljaisella teholla sekoittaen.
4. Sulata 50 g margariinia mikrossa tai kattilassa. Murskaa 100 g keksejä hienoksi esimerkiksi tehosekoittimessa tai perunanuijalla kevyesti murskaten. Sekoita keksien joukkoon sula margariini. Painele keksit irtopohjavuoan pohjalle.
5. Lusikoi täyte päälle. Tasoita pinta.
6. Paista kakkua 140 asteessa uunin alatasolla noin 1 tunti 20 minuuttia. Mitä korkeampi kakku, sitä pidempi paistoaika. Jos teet kakun laakeampaan vuokaan, paistoaika on lyhyempi. Testaa sormella kakun pintaa, jos se on hyytynyt, katkaise uunista virta, mutta jätä kakku uuniin jälkilämmölle pariksi tunniksi. Nosta kakku jääkaappiin yöksi.

Mansikkakastike :

250 g mansikoita

1-2 rkl sokeria

2 rkl appelsiinimehua / vettä

1.Sekoita tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. 

Toisella kerralla en edes valuttanut soijajogurttia. Se ei varmastikaan ole välttämätöntä kun käyttää kananmunia. 

Maukasta kakkua ! 

Pestokierteet

Leivotaan extrassa , Liisa Westerbergin  " Makeaa ja suolaista"  löytyi tällainen mielenkiintoinen resepti. Meillä pidetään pestosta, joten nämä kierteet kuulostivat vallan hyviltä. 

Oikein maukkaita ! Iltapalaksi, retkievääksi, ruuan kanssa , aamukahvin seuraksi - you name it. Soveltuvat mihin vaan käyttöön. Laitetaanpa tähän vielä resepti. 

PESTOKIERTEET

5 dl vettä

1 1/2 tl suolaa

2 rkl hunajaa

25 g tuoretta hiivaa tai 1 pussi kuivahiivaa

11 - 12 dl rouheista sämpyläjauhoa

1/2 dl oliiviöljyä

1 purkki ( 185 g ) pestoa

voiteluun vettä tai kananmunia

auringonkukansiemeniä

1. Lisää kädenlämpöiseen veteen suola ja hunaja. Liuota hiiva nesteeseen. Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se muutamaan desiin jauhoja ja sekoita sitten vasta nesteeseen. Lisää jauhot vähitellen vaivaten. Taikina saa olla pehmeää, jotta sämpylöistä tulee kuohkeita. Lisää öljy ja vaivaa, kunnes taikinaan muodostuu hyvä sitko. Peitä kulho leivinliinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi ( noin 40-60 minuuttia).

2. Kauli taikina reilusti jauhotetulla alustalla suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Levitä levylle pestoa ja rullaa pitkoksi. Laikkaa pitko noin 3 cm kokoisiksi viipaleiksi. Aseta viipaleet leivinpaperilla vuoratulle pellille. Kohota liinalla peitettynä vielä noin 40 minuuttia. 

3. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Voitele kohonneet kierteet vedellä tai kananmunalla ja ripottele pinnalle auringonkukansiemeniä. Paista noin 15 minuuttia tai kunnes kierteet ovat saaneet kauniin paistovärin. 

Tein peston itse, koska olen pidän kovasti siitä itsetehdystä.  Teen tällä reseptillä : 

Vegaaninen pesto :
2-3 isoa kourallista tuoretta basilikaa
1 dl paahdettuja auringonkukansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
1/2 sitruunan mehu
1 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
( 2 rkl oluthiivahiutaleita)
suolaa 

Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella karkeaksi seokseksi. Lisää oliiviöljyä kunnes peston koostumus on notkeaa. Mausta suolalla.

Suolaa laitoin liian varovasti , sitä saa kyllä olla ainakin kun tekee näitä kierteitä. Hyviltä maistuivat iltateen kanssa.  

Murupäällysteinen mustikkakakku

 Ihana mustikka-aika on käsillä. Pidän kovasti mustikoiden poimimisesta ja varsinkin käsin. Poimurikin minulla on, mutta en käytä sitä. Kokeillut olen, mutta se ei ole minun juttu. Joku siinä käsin poimimisessa viehättää. Sormien kuuluu olla mustikasta  sinisinä ja metsästä poistuessa vaan pyyhkii kädet rahkasammaleen pintaan . Sillä saa suurimmat mustikan värit sormista pois. Edesmenneen isäni vinkki. Huvikseni googletin onko muitakin keinoja, joilla saa mustikan pois käsistä ja löytyihän niitä täältä .

Tänä vuonna jännittää se kuinka kuivuus on vaikuttanut mustikkasatoon. Jonkin verran olen metsissä jo käynyt ja melko pieniä tuntuvat mustikat olevan. Pitää vaan sinnikkäästi jatkaa metsissä samoilua. 

Tämän reseptin olen ottanut talteen jo aiemmin  ( Live,love and sugar-blogista ) , odottamaan tuoreita mustikoita. Ja nyt tätä lopulta pääsin testaamaan. Maistajina oman perheen lisäksi olivat aviomiehen sisko miehensä kanssa. Kakku sai kaikilta kovasti kehuja ja miehen sisko pyysi myös reseptin. Täytyy sanoa, että olikin erinomaisen makuista kakkua. Mehevää ja kanelin maku antoi mukavan säväyksen. 

Uusimman Leivotaan-lehden vinkin mukaan korvasin osan jauhoista talkkunajauhoilla. Lehdessä vinkattiin, että mustikkaleivonnaisiin kannattaa aina lisätä talkkunajauhoja. Laitoin talkkunajauhoja noin 1/2  dl, ehkä vähän vähemmänkin. En mitannut erikseen.  Liekö talkkunassa myös osasalaisuus tämän kakun hurmaavaan makuun. Tuohon muruseokseenkin laitoin hieman talkkunajauhoja. 

Murupäällysteinen mustikkakakku 

Muruseos:

65 g vehnäjauhoja ( pienen osan jauhoista voi korvata talkkunajauhoilla)

112 g "ruskeaa" sokeria ( käytin ruokokidesokerin ja fariinisokerin sekoitusta)

3/4 tl kanelia

56 g sulatettua voita

ripaus suolaa 

1. Sekoita murupäällysteen ainekset kulhossa keskenään murumaiseksi seokseksi ja laita sivuun. 

Kakkupohja:

130 g jauhoja ( osan jauhoista voi korvata talkkunajauhoilla)

1 1/4 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

104 g sokeria

84 g huoneenlämpöistä voita

58 g maustamatonta jogurttia , piimää tai kermaviiliä  (käytin jogurttia)

60 ml maitoa  ( käytin kauramaitoa)

1 iso kananmuna

1 tl vanilliinisokeria

noin 2 dl mustikoita 

1. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Laita 20 cm irtovuoan pohjalle leivinpaperipala , voitele reunat voilla. 

2. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja suola isossa kulhossa ja laita sivuun.

3. Vatkaa sokeria ja voita kulhossa noin 3- 4 minuuttia, kunnes seos on kuohkeaa. 

4. Lisää taikinaan jogurtti / kermaviili / piimä ja sekoita tasaiseksi. Lisää sen jälkeen maito ja sekoita taas tasaiseksi. 

5. Lisää kananmuna ja vanilliinisokeri ja sekoita tasaiseksi. 

6. Lisää jauhoseos ja sekoita taikina taas tasaiseksi.

7. Kaada noin puolet taikinasta kakkuvuokaan. Ripottele noin puolet muruseoksesta tasaisesti  taikinakerroksen päälle. Murukerroksesta tulee ohut. Ripottele vielä puolet mustikoista murukerroksen päälle.

8. Laita tämän jälkeen lusikalla taikinakasoja mustikka/murukerroksen päälle ja levitä varovasti tasaiseksi. Sen jälkeen ripottele loput muruseoksesta päälle ja lopuksi vielä jäljellä olevat mustikat. 

9. Paista 175 asteessa 32-38 minuuttia tai kunnes tikulla koittaessa kakku tuntuu kypsältä. 

Ohjeessa tehtiin vielä kuorrutus tomusokerista ja maidosta päälle, mutta minä ripottelin vain tomusokeria. Mielestäni ei tarvinnut ylimääräistä makeutta vaan oli juuri täydellinen kevyen tomusokerihunnutuksen kera. 

Vaniljakastikettakaan tämän kanssa ei kaivannut ollenkaan. Tuo "streusel" kakun välissä mehevöitti maukkaasti.

Täytyy tätä tehdä kohta uusi kakku, koska tämä kuvassa oleva syötiin jo. Vakiokäyttöön jäi tämä resepti, hurjan hyvää on! Ja talkkunajauhoja aion käyttää jatkossakin. Mahtava vinkki . Kumma kun minulle ei ole sitä tullut mieleen vaikka olen syntyperäinen hämäläinen. Tosin vain 5-vuotiaaksi asunut Hämeessä, mutta talkkunaperinne eli mummolassa vahvasti. Isoäiti opetti meidät syömään "mustikkapöperöä" ja se olikin meidän herkkua! Isoäiti teki pöperön piimästä, talkkunajauhoista ja mustikoista . Niin ja vähän sokeria päälle. Kyllä vaan lapsille maistui :)

Talkkunajauhot toivat sen verran muistoja mieleen, että toki sitä lapsuuden herkkua piti saada. Tein tämän maustamattomasta jogurtista ja sokerin sijaan laitoin päälle hieman hunajaa. Voi miten tulikin mummola siellä Hämeessä mieleen ja ne lapsuuden huolettomat kesät ♥ Mummolla oli   mustikat  ja piimät valmiina meitä varten , kun menimme siellä käymään. Talkkunajauhoja hänellä oli kaapissa aina. 

Tämä jauhopussikin näyttää niin tutulta, ihan kuin olisi tällainen ollut jo silloin. Nyt kun nämä jauhot taas löysin , niin seuraan isoäitini jälkiä ja jätän nämä vakiovarusteeksi kaappiini. 

Raparperivaniljajuustokakku

 Tämänkin kakun tein jo aikoja sitten. Aika se vaan rientää eikä sitä ole ikinä tarpeeksi. Voi kunpa saisi sen kuuluisan lottovoiton ja voisi jäädä palkkatyöstä pois. Tekemistä riittäisi silti ja paljon. 

Tämä ohje löytyi siis Valion sivuilta . 

Tämä vähän jakoi mielipiteitä maukkauden suhteen. Syötyä toki tuli , mutta jotenkin erikoinen maku tuli tuosta valmiista vaniljakreemistä. Kaikki meidän perheessä eivät siitä mausta pitäneet. 

Tässä vielä resepti :

Raperperivaniljajuustokakku

1 paketti (400 g) murotaikinaa ( tein taikinan itse)

Täyte:

400 g raparperia

1/2 dl sokeria

2 purkkia ( a 200 g) Valio vaniljakreemiä

2 rasiaa ( a 200 g) vaniljatuorejuustoa

3 kananmunaa

1. Keitä ensin raparperihilloke. Leikkaa raparperit n. 1 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Kuumenna hiljalleen kattilassa, kunnes raparperien neste irtoaa (,jos nestettä ei irtoa lisää kattilaan hiukan vettä). Lisää sokeri ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes seos on hilloutunut ja paksu.
2. Kauli sulanut piirakkapohja jauhotetulla pöydällä ohueksi levyksi ja nosta leivinpaperilla pohjustettuun irtopohjavuokaan (ø 23 cm). Painele taikina tiiviisti vuoan reunoille, siisti reunat.  (HUOM . Suosittelen esipaistamaan pohjaa jonkun aikaa. )
3. Lusikoi pohjalle raparperihilloke ja toinen purkki vaniljakreemiä.
4. Vatkaa sähkövatkaimella toinen vaniljakreemi, tuorejuustot ja munat kuohkeaksi. Kaada seos vuokaan.
5. Paista uunin keskiosassa 150 asteessa 1 h. Laita uuni pois päältä ja anna kakun jäähtyä uunissa luukku raollaan 1 h. Nosta sitten jääkaappiin peitettynä yön yli.

Pohjaa kannattaa esipaistaa ennen kuin lusikoi päälle hillokkeen ja vaniljakreemin. Meidän kakussa oli pohja hieman raaka, koska lusikoin ohjeen mukaan hillokkeen ja toisen kreemipurkillisen  suoraan pohjan päälle. 

Seuraavalla kerralla aion tehdä niin , että  lusikoin ainostaan raparperihillokkeen esipaistetun pohjan päälle. Molemmat krreemipurkit vatkaan kananmunien ja tuorejuuston kanssa yhteen. Kuten kuvasta näkyy, tuo hillokkeen päälle suoraan purkista lusikoitu kreemi jäi löysemmäksi. 

Ehkä tätä vielä kokeilen tehdä sillä tavalla, että esipaistan pohjaa. Jäi mietityttämään se . 

Ja toki meillä tämäkin syötyä tuli vaikka tästä eivät kaikki pitäneetkään :)