Pinaattiset näkkileipätikut

 Näitä tikkuja tein marraskuussa isänpäivän brunssille. Reseptin löysin Leivotaan-lehden numerosta 4/2021.

Nämä olivat mukavaa naposteltavaa. Sopivat varsin hyvin vaikka uuden vuoden aaton  illanistujaisiin. Vanhin tytär ihmetteli näitä syödessä, että mitä näissä on , kun maistuvat ihan ouzolle. :D

Nuorin tytär kun maistoi niin kysyi, että miksi nämä maistuvat salmiakille. Mausteena oli fenkolia. Jos ei aniksen / fenkolin mausta pidä, niin fenkolin voi hyvin jättää vaikka pois. Itse ajattelin testata näitä valkosipulin makuisina seuraavalla kerralla. 

Pinaattiset näkkileipätikut

50 g sulatettua pakastepinaattia

1 1/2 dl maustamatonta jogurttia

5 - 5 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 1/2 tl suolaa

1 tl fenkolinsiemeniä

2 rkl chiansiemeniä

koristeluun sormisuolaa

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leivinpaperoi kaksi peltiä.

2, Purista sulaneesta pakastepinaatista ylimääräinen vesi siivilän läpi. Hienonna pinaatti ja sekoita se jogurtin joukkoon.

3. Jauha morttelissa fenkolin siemenet. Sekoita yhteen vehnäjauhot, leivinjauhe, suola, fenkolinsiemenet ja chiansiemenet.  Sekoita jogurtti jauhoseoksen joukkoon niin, että saat tasaisen taikinan.

4. Jaa taikina kahteen osaan. Kauli pala kerrallaan jauhotetulla alustalla tasiaseksi levyksi, kooltaan noin 15 x 40 cm. Leikkaa nauhoiksi ,leveys noin 2 cm. Siirrä nauhat pellille lastan vulla. Pistele haarukalla, ripotele sormisuolaa. 

5. Paista tikkuja uunissa noin 15 minuuttia , kunnes ovat saaneet kauniin paistovärin. Anna jäähtyä pellillä.

Ohjeen mukaan näitä tulisi 50 kappaletta, mutta muistaakseni ei ihan niin montaa tullut. Monta kuitenkin , riittivät hyvin meidän porukalle . Seuraaville päivillekin jäi. 

Turun VPK talon joulumyyjäiset

 Joulukuun puolessa välissä oli perinteiset myyjäiset VPK:n  talossa , Brankulla, Turussa. Yleensä ne ovat neljänä viikonloppuna, nyt vain yhtenä sunnuntaina. Viime vuonna niitä ei ollut ollenkaan ja tänäkin vuonna pääsi sisään vain koronapassilla. 

Myyjiä oli paljon vähemmän kuin yleensä. Ainakin piparkakkutalokauppa kävi varsin hyvin. Enemmänkin olisi mennyt, mutta kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi tehdä. Edelleenkin ne työt haittaavat harrastuksia :D 

Sää oli onneksi kohtalaisen ok, ihmisiä oli mukavasti liikkeellä. 

Saimme kivan myyntipaikan ikkunan viereltä. Piparkakkutaloja sai aseteltua ikkunasyvennykseen koristeeksi ja olihan se hyvä paikka pitää niitä säilössä. Ei tullut astuttua päälle tai potkittua jos olisivat olleet laatikoissa lattialla. 

Meillä oli vain yksi pöytä , koska myyntipaikka on melko hintava ( pöytä a´35 e) . Ei oikein kahta raaski varata noilla hinnoilla. 

Vpk:n talolla ovat myyjäisten puitteen kunnossa. Juhlasali on upea paikka .Oikeastaan koko rakennus on. Juhlasalin lisäksi täällä on keltainen sali ja ylhäällä peilisali. Yleensä nissäkin on myyjiä, mutta nyt oli vain juhlasalissa ja muutama myyjä alakerran tuloaulassa. 

Vpk talosta lisää  täällä   jos on kiinnostusta lukea lisää. 

Tässä kuvassa näkyy vähän salia ja naapurimyyjän pöytää. Naapurilla olikin aivan ihania itse tehtyjä joulukoristeita myynnissä. 

Vuosien kuluessa onkin tutustunut ohimennen moneen myyjään täällä myyjäisissä. On ollut hauskaa jutella erilaisten ihmisten kanssa. Tämänkertainen naapuri oli uusi tuttavuus vaikka hänkin on siellä kuulemma aiemmin ollut myymässä. On ollut keltaisessa salissa , joten sen takia en ole häntä aiemmin tavannut. Itse olen ollut juhlasalissa. 

Kattokruunut ovat hurjan isoja ja upeita. Tässä alla myös Turun kävelyykadun jouluista tunnelmaa. Enpä ole siellä juurikaan käynyt vaikka siellä on näin kivan näköistä tunnelmaa  ja myyntikojuja. 

Kiireistä on ollut, onneksi kohta helpottaa. Meillä on ollut perinteinen Slek ry:n joulupuukeräys kodittomille eläimille ja vähävaraisten lemmikeille. Työn ja piparkakkupuuhien lisäksi kun on ollut vielä ne puuhat niin eipähän ole jäänyt yhtään niin sanottua luppoaikaa. 

Tänään aaton aattona pitää leipoa omaan joulupöytään jotain. Ja alkaa valmistella ruokia. Joulusiivouskin on tekemättä, mutta joulu tulee ilman sitäkin. Vähän ehkä voi jotain sen eteen tehdä, mutta ruoka on tärkeämpää :)

Ihanaa joulua kaikille!

Joulumyyjäiset

Ensimmäiset myyjäiset kahteen vuoteen, oli ihan mukavaa taas. Olimme Röölässä, Rymättylässä. Röölä on pieni kylä meren rannalla Naantalin saaristossa. Täällä  tietoja jos haluaa tietää lisää. 

Myyjäiset olivat ulkona ja olikin kohtalaisen rapsakka keli. Tosin onneksi ei ollut 10 pakkasastetta enempää, olisiko ollut joku 6-7. Mereltä ei onneksi tuullut kovin kovaa, jonkun verran kyllä. 

Myyjäiset kestivät vain kolme tuntia, joten sen siellä seisoi vaikka väkisin. 

Satuttiin olemaan ainoat piparkakkutalokauppiaat, joten kyllähän se kauppa kävi. Kesken loppuivat talot. Olin tehnyt ihan niin paljon kuin tässä arjen keskellä ehtii . Eihän se mitään monia kymmeniä ole, kun töiden jälkeen illat ovat niin lyhyet kuitenkin.

Emme pystyttäneet edes kojua niin lyhyeksi aikaa. Ja sääkin kun oli niin hyvä, ei satanut mitään niin emme viitsineet laittaa kojua pystyy.

Ihan hyvin meni pelkällä pöydällä ja myyntipaikkakin oli  passeli . 

Sopivasti ihmiset kävelivät siitä ohi. 

Minulla oli neljää eri kokoa olevia piparkakkutaloja myynnissä. Minitalot loppuivat ihan ensimmäisinä.

Nämä kuvissa olevat menivät myös kaupaksi, kun pienimmät oli jo myyty. 

Muutakin meillä oli  myynnissä. Nimittäin pikkuleipiä ja kuivakakkuja. Menivät kaupaksi nekin, tosin jotain pikkuleipiä jäi myymättä. 

Kaikenlaista hienoa ja maukasta myyjäisissä oli myynnissä. Ihastuin näihin luonnonmateriaaleista tehtyihin koristeisiin.

 

Kaikenlaisia metsän eläimiä havuista ja risuista tehtynä. 

Kranssejakin oli moneen lähtöön. Tuo kettukin tosi sympaattinen. 

Meidän pihalle sen voisi laittaa , oikea citykettukin täällä joskus vierailee. Sille olisi risukettu kaverina :) 

Bussikatoksessakin oli yksi myyjä. Ehkä vähän turhan syrjässä meistä muista, mutta toivottavasti kauppa kävi kuitenkin .

Mukava tunnelma täällä oli niinkuin aina. 

Loppuajasta meinasi vähän vilu tulla, mutta onneksi vain kolme tuntia oli myyjäisten kesto.

Välillä ostin lämmikkeeksi glögiä naapurimyyjältä. Itse ei muistettu ottaa kahvia tai mitään muutakaan mukaan. 

Mukava joulun ajan aloitus . Seuraavat myyjäiset,jonne menen,  ovat Turun VPK talon myyjäiset 12.12. 

Yön yli sämpylät

 Meillä oli isänpäivänä brunssi . Tein mm. tällaisia "yön yli sämpylöitä". Taikina siis tehtiin illalla jääkaappiin ja aamulla vaan paistettiin sämpylät. Kätevää etten sanoisi!

Ajattelin, että saattaisivat kuivua äkkiä, mutta ei käynytkään niin . Olivat vielä kahden päivän päästä ihan maukkaita ja meheviä. Näitä on kätevä tehdä vaikka viikonloppuna. Saa aamulla tuoreita sämpylöitä. Resepti löytyi Ruoka ja koti - sivuilta .

Yön yli sämpylät / noin 14 kpl :

6 dl vehnäjauhoja

3 dl kaurahiutaleita

1 pussi kuivahiivaa

1,5 tl suolaa

5 dl vettä

0,5 dl öljyä

1.  Mittaa jauhot, kaurahiutaleet, kuivahiiva ja suola suurehkoon kulhoon. Sekoita. Taikina kohoaa noin kaksinkertaiseksi.

2. Lisää vesi, käytä viileää vettä. Lisää myös öljy. Sekoita ainekset keskenään esimerkiksi lusikalla. Taikinaa ei tarvitse vaivata. 

3. Peitä kulho tiiviisti kulholla. Anna taikinan seistä jääkaapissa noin 12-14 tuntia. 

4. Aamulla : Laita uuni kuumenenmaan 250 asteeseen. 

5. Ota taikinasta kahden lusikan avulla kasoja pellille leivinpaperin päälle. Älä vaivaa tai sekoita, jotta kuohkeus säilyy.

6. Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita.

Sämpylät voi paistaa myös yhdellä pellillä jos ei haittaa, että ne ovat kiinni toisissaan. Taikinaan voi lisätä siemeniä tms. 

Etittäin käyttökelpoinen resepti. Teen varmastiu uudelleenkin. Joskus on kiva vähän oikaista , nämä ovat nopeasti valmiita. 

Vanhan ajan pikkuleivät

 Olen aikoinaan Fiskarsin kirpputorilta ostanut keittokirjan nimeltä "Keittokirja äideille ja  tyttärille". Alkuperäinen painos on vuodelta 1914. Minun kirjani on kolmas painos tästä.

 Kirja sisältää aivan ihania vanhan ajan reseptejä! Aika ajoin olen kirjaa selaillut ja miettinyt, että näitä reseptejä pitää itse "herättää henkiin".  Nyt testasin sieltä ensimmäistä reseptiä. Pikkuleivät pääsivät testiin.

Kirjoitan tähän alle reseptin siten kuin se kirjassa on .

Sydämet

2 munaa 

140 g sokeria

140 g voita ( puolet saa kernaasti olla kasvivoita)

300 g vehnäjauhoja

vähän sitruunanmehua tai 1/2 teelusikallista hienoksi survottua vaniljaa 

1 pieni teelusikallinen hirvensarvisuolaa

1 dl makeita manteleita ja 2 ruokalusikallista tai enemmän karkeaksi survottua sokeria (sydämien sirostamiseksi)

Pesty voi ja sokeri hierotaan kuohkeaksi vaahdoksi. Munat vispilöidään eri astiassa hyvin ja sekoitetaan sitten voi- ja sokerivaahtoon. Hirvensarvisuola hienonnetaan huolellisesti ( muuten leivokset tulevat suurireikäisiä), sekoitetaan ruokalusikalliseen jauhoja ja lisätään edellisiin. Seos maustetaan sitruunanmehulla tai vaniljalla, minkä jälkeen jäännösjauhot sotketaan taikinaan. Taikina peitetään ja pidetään vähän aikaa kylmässä paikassa jäykistymässä. 

Siitä kaaviloidaan sitten jauhotetulla leivinpöydällä ohuenlaisia, isoja levyjä; näistä otetaan sydämen muotoisella muotilla pieniä, sieviä kakkuja, jotka asetetaan voidellulle pellille, tarpeellisen välimatkan päähän toisistaan. Sydämien päälle ripoitetaan hienoksileikattuja manteleja ja karkeaksi survottua sokeria. Kypsennetään tasaisessa lämmössä vaaleanruskeikksi ja läpikypsiksi. 

Kirjassa ei ollut mitään kypsennysaikoja tai uunin lämpötilaa. Oli "tasainen lämpö" , " kohtalainen lämpö" , "kohtalaisen kuumassa" tai sitten ihan vain "kypsennetään". Paistoin nämä 175 asteessa. Pitkään näitä ei kannata uunissa pitää , jotta jäävät vaaleiksi. Kypsyvät nopeasti. 

Voita en sentään pessyt :D Ennenvanhaan voista pestiin liika suola pois. Oikaisin myös manteleiden ja sokerin kanssa - käytin valmista mantelirouhetta ja raesokeria. Hauska tuokin lause "muuten leivokset tulevat suurireikäisiä". 

Kirjassa on tosiaan myös ruoka- ja jälkiruokareseptejä. Ehkä niitäkin joskus testaan, mutta tutkin ensin näitä leivontareseptejä. Tässä vielä kuva reseptistä. Nykyajan kirjoista poiketen kuvia tässä kirjassa ei ole yhtään. 

Ja kirjan esipuhe. 

Minulla odottaa kaksi muutakin "aarretta"  eli vanhaa keittokirjaa. Ne ovat äitini vanhoja kirjoja. Ovat vähän uudempaa perua, vuosilta 1957 ja 1958.  Luettavaa ja leivottavaa siis riittää. Olen kiitollinen, että äitinikin kirjat ovat tallessa. Muistan hyvin ne punakantiset kirjat lapsuuden kodin keittiön kaapissa. En tiedä käyttikö äiti niitä kuinka paljon , mutta siellä ne joka tapauksessa olivat. Nyt ne ovat minun kirjahyllyssä, muistoinen entisestä ajasta ja äidistä. Niin ja ovat myös käytössä, eivät pelkästään koristeina ♥ 

 

Kahvipöydän kuningatar

 Urbaani vegenda-blogista olen löytänyt vaikka mitä ihanaa ja sieltä se tämäkin kakku on. Ronja oli tulossa kahville ja siksi menin taas tätä ihanaa blogia selaamaan.  Tämä kakku on vähän saman tyylinen kuin murupäällysteinen mustikkakakku , koska tässäkin murukerrosta tulee väliin ja kakun päälle. 

Tämä on ihanan mehevää kakkua! Mikä parasta, tämän voi tehdä jo etukäteen, koska maku vain paranee. Ja säilyvyys on taattu mehevyyden takia. Kuvassa on aivan tuoreesta kakusta leikattu pala ja siitä näkee miten mehevää tämä on. Melkeinpä sanon, että seuraavana päivänä oli vielä parempaa. 

KAHVIPÖYDÄN KUNINGATAR
24 x 24 cm irtopohjavuokaan

Taikina
200 g margariinia
3 dl sokeria
1,5 dl omenasosetta
2 tl vaniljasokeria tai nestemäistä vaniljaa
2,5 dl kaura- tai soijajogurttia
5,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa

Murotaikina

1,5 dl fariinisokeria

1 dl vehnäjauhoja

2 tl kaneli

ripaus suolaa

3 rkl margariinia

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Valmista taikina vaahdottamalla margariini ja sokeri kuohkeaksi. Lisää omenasose, vanilja ja jogurtti. Sekoita hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.

Tee murotaikina nyppimällä kaikki ainekset sekaisin.

Kaada puolet taikinasta voideltuun irtopohjavuokaan. Ripottele päälle puolet murotaikinasta. Kaada loput taikinat päälle ja viimeiseksi loput murotaikinasta. Paista uunissa 50-60 minuuttia kunnes kakku on kypsä.

Urbaani vegenda blogissa akun päälle tehtiin vielä kuorrute, mutta minä jätin sen tekemättä. Voisihan sitä joskus testata vaikka ihan hyvää tämä oli ilmankin. 

Omenasosettakaan meillä ei ollut vaikka luulin olevan, joten keitin kakun teon lomassa muutamasta omenasta sosetta. Onneksi on vielä talviomenaa . 

Todella maukasta kakkua, ei tätä turhaan ole nimetty kahviöydän kuningattareksi. 

Suklaiset kuppikakut

Meillä ei mitään halloween juhlintaa ollut, koska oltiin kahdestaan aviomiehen kanssa kotona , joten sen kummempia halloween-leipomuksia en tehnyt. Jotain halusin kuitenkin leipoa. Löysin mielenkiintoisen oloisen reseptin täältä.  

Näistä tuli meheviä ja täyteläisen makuisia, juuri sopivia tähän ajankohtaan. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin valmista piparkakkutaikinaa , mutta minä tein taikinan itse . Valmis on kyllä ihan hyvä vaihtoehto jos ei itse halua tehdä.

Suklaiset kuppikakut 

noin 500 g piparkakkutaikinaa ( 1/2 pakettia valmista taikinaa)

100 g leivontamargariinia

2 dl sokeria

2 munaa

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeritonta kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

150 g ranskankermaa

Kuorrutus: 

100 g maustamatonta tuorejuustoa

50 g tummaa suklaata sulatettuna

1 dl tomusokeria

1. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. 

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi ranskankerma ja sekoita tasaiseksi.

3. Kauli piparkakkutaikina ohueksi ja ota siitä pyöreällä muotilla muffinivuoan pohjan kokoisia pyörylöitä. 

4. Voitele muffinipellin vuoat öljyllä ja laita jokaisen pohjalle piparkakkutaikinaa. Minä käytin paperisia muffinivuokia, jotka laitoin muffinipellin koloihin. 

5. Jaa suklaataikina vuokiin ja paista 175 asteessa noin 25 minuuttia. Varmista kypsyys tikulla. 

6. Anna jäähtyä. Sekoita kuorrutuksen aineet ja pursota kuppikakuille. Koristele.

Näistä tuli mukavan mutakakkumaisia ja meheviä. En tiedä oliko tarkoitus tulla vai tuliko vahingossa. Tosin leikkasin tämän melko tuoreena puoliksi . Seuraavana päivänä eivät ihan noin "mutaisia" olleet . Meheviä kylläkin edelleen.  Tästä määrästä tuli 12 kpl muffinipellin kolon kokoisia muffineja + yksi isompi. 

Kaapista sentään löytyi oranssia koristeraetta, joten  sain vähän ajankohtaan sopivaa väriä mukaan. Nämä muffinit olivat kyllä hyviä, teen toistekin. 

Kyytipojaksi sopi itse keitetty omenamehu. Meillä on talviomenasato ollut varsin riittoisa ja olenkin jo useaan otteeseen keittänyt mehumaijalla omenamehua. Se on kyllä kohtalaisen aikaa vievää puuhaa , mutta onneksi omenat ovat sen verran mehukkaita, että' niistä on irronnut ihan kivasti mehua. Hyvää siitä tulee! Varsinkin punaisista talviomenista - lajia en tiedä. Lapsenlapsillekin mehu maistuu hyvin. 

Minulla on tapana juoda tätä mehua höyryävän kuumana lasillinen tai kaksi sitten kun olen saanut keittämisurakan loppuun. Aivan ihanan makuista kuumanakin. Tulee jouluinen fiilis. Aivan kuin glögiä joisi . Siitä tulikin mieleen, että tästä mehusta voisi keittää ihan glögiäkin. Vähän jouluisia mausteita sekaan . 

Kesäinen Örön retki

 Näin sateisella ja harmaalla säällä on  mukava muistella menneen kesän kauniita, lämpimiä päiviä . Viime kesänä  toteutimme pitkään mielessä olleen Örön retken. Örö on avattu kävijöille vuonna 2015 oltuaan sitä ennen sotilasalueena . Saarella on ainutlaatuista ja herkkää luontoa eikä siellä saakaan kuljeksia ihan missä sattuu. Luontopolkuja pitkin pitää kulkea, jotta harvinaiset lajit saavat kasvaa rauhassa. 

Menimme asuntoautolla perjantaina Kasnäsin karavaanarialueelle . Lauantaina lähdimme Wilson charterin veneellä Örön saarelle. Merimatka kestää noin tunnin. 

Sää oli upea, jopa helteinen. Merimatkalla onneksi saimme istua varjossa, veneen perällä. Merestä roiskuvat pisarat vilvoittivat . Keli oli uskomattoman tyyni. 

Meillä oli kyseessä päiväretki, mutta Örön saarella voi myös yöpyä. Sellainen ajatus alkoi kyllä kiehtoa mieltä. Pitänee toteuttaa joskus. Majoituksista lisää TÄÄLLÄ.

Päiväretken aikanakin ehtii yhtä sun toista. Me päätimme tällä ensimmäisellä Örön käynnillä kävellä saaren eteläpuolella. Polkupyöriäkin siellä voi vuokrata ja ajella niillä hiekkatietä pitkin.  Pyörällä ei ihan joka polulle pääse, mutta voi fillaroida Lyhyttä ikävää tietä tai Pitkää ikävää tietä pitkin ja jalkautua sitten eri poluille. 

 Örössä astui kuin eri maailmaan . Olo oli kuin olisi etelän mailla ollut tai jossain elokuvassa. Ei ollut edes ruuhkaa , on kuitenkin sen verran kokoa saarella ettei mitään tungosta tullut. Linnun laulua, hiljaisuutta. Ihan mahtavaa. 

Saarella kasvaa harvinainen Lännenkylmäkukka. Sitä ei kasva Suomessa missään muualla kuin Örössä. Nythän kukinta oli ohi, mutta pitihän tuo harvinaisuus kuvata silti. 

Rannoilla kasvaa myös merikaali, jota ei kovin laajalti Suomessa esiinny. Myös merivehnää, hietikkosaraa ja rantakauraa kasvaa Örön rannoilla. 

Ylempänä siis merikaali . hauskan näköinen kasvi ja sitä kasvoi rannoilla runsaasti. 

Näistä muista en nyt osaa sanoa mikä on mikä. 

Rantakauraa tai merivehnää. :D 

Maisemat olivat kyllä erittäin kauniita. Kyllä siellä saisi aikaa kulutettua, joten sitä yön yli - retkeä pitää vakavissaan harkita 

Niityillä oli hurjan paljon perhosia. Kuulemma Örön saarella elää joitain harvinaisuuksiakin.  Minä en perhosia sen kummemmin tunne, joten en tiennyt minkälaisten siivekkäiden perässä olisi pitänyt kameran kanssa kulkea. 

Muun muassa TÄÄLLÄ aiheesta lisää. 

Kuulemma käärmeitäkin olisi paljon, mutta meidän reitille ei niitä (onneksi) osunut. 

Tästä kun lähdimme kevyesti nousemaan, niin olo oli ympäristön ja helteen vuoksi kuin olisi ollut kaukana etelän mailla. 

Lampaitakin saarella oli ympäristön hoidossa. Lehmiäkin siellä on (ylämaan karjaa) , mutta me ei nähty yhtään. 

Tosin ei menty sille polulle, joka johti lehmien aitauksen läpi, joten ehkä ne siellä jossain olivat. 

Kun tuota yllä olevaa tietä käveli ylös niin sieltä avautui aivan huikeat maisemat. Horisontissa näkyy Bengtskärin majakka. 

Maisemissa ei ollut moitteen sijaa. Rakennukset olivat kauniita punamultaisia rakennuksia. 

Tämäkin rakennus on sellainen, josta voi varata yöpymispaikan itselleen. 

Kierroksen lopuksi istuimme satamassa olevan Rantakuppilan terassille nauttimaan kylmät juomat ja odottamaan laivaa. 

Satamassa oli paljon pienveneitä. Paikka olikin tuulensuojainen ja kaunis. 

Minulla on joka paikasta tapana kerätä esitteitä . Tämä oli hyvä opaslehtinen . Tätä sai  Örön saarelta . 

Suosittelen lämpimästi Örön reissua. Aiomme ensi kesänä mennä uudelleen , ainakin päiväreissulle. Kierrämme tällä kertaa saaren pohjoispuolen. Tosin se yön yli - reissukin kovasti kiinnostaa. Voin vaan kuvitella millainen on auringonlasku täällä. Ja se öinen hiljaisuus. 

Kannattaa etukäteen lukea saaresta, jotta tietää mitä kaikkea siellä on ja kuinka ainutlaatuinen saari on kyseessä. Näin käynnistä saa mielestäni enemmän irti.